Kaasujalka

Koeajo Mercedes-Benz A 180 CDI A – 372 000 km, eikä tunnu missään!

Julkaissut:

|

21.3.2021

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Koeajo Mercedes-Benz A 180 CDI A – 372 000 km, eikä tunnu missään!

Uudenkaupungin A-Mersuja on tehty jo sen verran pitkään, että nyt niitä alkaa saada jo persaukisempikin käytettyinä. ”Ei huono”, vaikka dieselin mittarissa oli jo lähes 400 000 km.

Minä olen siitä ehkä vähän kummallinen ukko, että mittariston ja kojetaulun design merkitsee minulle autossa ehkä poikkeuksellisen paljon. Toinen minulle äärimmäisen tärkeä asia on melutaso. Päätoimittaja on rallimiehiä, eikä häntä häiritse ollenkaan yhtä paljon kolmipyttyisten litran bensaturbojen pärinä kuin itseäni. Ja niinhän se on, että pintakaasulla matalilla kierroksilla losotellessa niidenkin pörinät ja pärinät vaimenevat siedettävälle tasolle.

Siitä mittariston designista tulee mieleen Mazda 626, jollaisen ostin käytettynä joskus 1980-luvun loppupuoliskolla. Vanhempi malli oli ulospäin aika lailla samannäköinen kuin uudempikin, mutta siinä uudemmassa oli mielestäni makeampi mittaristo. Olisin saanut lähes samaan hintaan vähemmillä kilometreillä pari vuotta vanhemman 2-litraisen Mazda, mutta halusin ehdottomasti sen uudemman 1.6-litraisen, kun siinä oli makeampi mittaristo ja modernimpi kojelauta.

Luin Taina Westin elämäkerran Jukka Puotilasta. Puotilalla oli kirjan mukaan Mercedes-Benz CLA muistaakseni vielä AMG-versiona. Hänelle kuulemma ohjaamon design ja mittaristo valaistuksineen meinasi paljon.

Hieno kojelaudan design

Kun päätoimittaja ajoi meidän pihaan A-Mersulla vuosimallia 2013, kiinnitin heti huomiota mittaristoon, kojelautaan ja ohjauspyörään: ne ovat minusta todella makean näköiset. Kun istuin kuskin penkille, aloin miettiä, että minä ja rouva voisimme ihan hyvin pärjätä A-Mersulla, kun elämme nykyään kaksistaan.

Koska tuijotan ajaessani voittopuolisesti eteenpäin, niin ajattelin, että hittoako siitä, vaikka peräpäästä pikku-Mersu näyttää pullealta sorsalta tai joltain muulta suippunokkaiselta mutta peräpainotteiselta vesilinnulta.

Oman vuosimallin 2009 C-Mersun kojelaudan design on tähän neljä vuotta tuoreempaan A-Mersuun verrattuna jo todella vanhahtava. Varsinkin ohjauspyörä alkaa näyttää jo yhtä museolta kuin 1990-luvun Opel Vectra.

Se on kumma, miten siinä sielu lepää, kun sisustuksen design on harmoninen ja ajotuntuma napakka.

Minulla on kaveri, joka ajaa paljon työnsä puolesta ja hänellä on E-Mersu vuosimallia 2014. Kun tuumasin, että pitäisiköhän ostaa seuraavaksi autoksi tällainen käytetty A-Mersu, hän alkoi kärmättää, kuinka hölmöä se on, kun vähän lisää rahaa laittamalla saa nykyään melko edullisesti isommankin Mersun.

Joo, voi olla niinkin. Mutta miksi laittaa lisää sitä vähääkään rahaa, jos isompi C-Mersu saatikka vielä isompi E-Mersu on omiin tarpeisiin tarpeettoman iso? Hyppäämällä A-Mersun rattiin saa pitkälti saman fiiliksen, jos ei ajattele sitä vähän kökösti muotoiltua peräpäätä. Tuo peräpääkin on tietysti makuasia. Ei se nyt niin törppö edes lopulta ole, mutta kyllähän hatchback-Mersu hukkuu konttiperäisiä Mersuja paremmin katuvilinässä korealaisten ja japanilaisten sekaan. Väliäkö sillä sitten?

Premium-tunnelma

Tunnelma ohjaamossa tavoittaa vaivatta premium-autolta vaadittavan tason. Kuljettajan paikalta eteen katsottuna A-sarjalainen on ihan täysiverinen Mercedes.

Kun aikoinaan ajoin ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa tehtyä A-Mersua bensamoottorilla, en silloin niin välittömästi ollut ihastunut. Moottori kävi isompiin Mersuihin verrattuna selvästi äänekkäämmin, enkä oikein nähnyt järkiperustetta miksi pitäisi ostaa viisiovinen pikku-Mersu, kun halvemmalla saisi muita samankokoisia saksalaisia halvemmalla.

A-Mersulla ajamisesta on aikaa, mutta nyt kun sain 372 000 km ajetun vuosimallin 2013 A-Mersun dieselmoottorilla ja automaattilaatikolla, niin olin suorastaan vaikuttunut.

Minun on vaikea kuvitella, että jokin muu saman kokoluokan perusauto samoilla kilometreillä tuntuisi lähes 400 000 kilometrin mittarilukemalla yhtä laadukkaalta.

Kori ei resonoinut, helissyt, eikä kolissut ja jätti edelleen ulkopuolelle niin rengasäänet kuin tuulensuhinatkin. Ajettavuus on yhä parasta A-luokkaa, Kummeleita siteeratakseni. Jousitus toimii pehmeästi, mutta silti jäntevästi.

Hiljainen vanhanakin

Seitsemän vuotta vanhakin A-Mersu tarjoaa simppelisti sanottuna mukavaa ja hiljaista kyytiä. Jotenkin dieselmoottori istuu pikku-Mersuunkin.  Sitkeä diesel ja kaksoiskytkinvaihteisto antoivat ajolle ison auton tuntua.

Vanhan liiton mielestä Mersun pitääkin aina vähän ”jyskyttää”. Tämä diesel jyskyttää melko vaimeasti, juuri sopivasti.

Vain sähköinen ohjaustehostus on joillakin nopeusalueilla hiukan tahmea, mutta tässä mennään jo niuhottamisen puolelle. Lukijat usein valittavat, että miksi ”v***ssa te aina vain kehutte melkein kaikkia autoja”. Mutta jos kerran tuntuu hyvältä, niin miksi ”v***ssa” pitäisi valittaa väkisin, jos valittamista ei oikein ole.

Kun aikoinaan meinasin ottaa työsuhdeautoksi sen koppimallisen ensimmäisen polven A-Mersun, niin velipoika ärhenteli: ”Älä nyt sellaista koppia ota! Kaikki nauraa sulle, että tolla ei ole varaa oikeaan Mersuun, niin se ottaa tollasen koppero-Mersun”.

Suomessa hyvin tehty

No, A-Mersun ensimmäisen sukupolven korkea ja lyhyt tila-auto oli ihan eri juttu kuin tämä matala ja viisiovinen hatchback. Minä ihan oikeasti vähän sytyin tähän autoon. En ehkä ihan näin paljon ajettua ostaisi, mutta pikkuisen uudemman ja vähemmän ajetun voisin ostaakin.

Varmaan saisin ihan laadukkaan samankokoisen muun saksalaismerkin samoilla kilometreillä ja vuosilla edullisemmin, mutta A-Mersu tuntuu juuri iäkkäänä todistavan, että premium on aina premiumia: vaikka sitten pienemmässäkin kuorissa. Koeajettu auto oli yhä hienossa kunnossa niin ulkoa kuin sisältäkin. Penkit ja ohjauspyörä olivat yhä hämmästyttävän siistit. Puolinahkaverhoilu lisäsi premiumin tuntua.

Ja tulihan minulla tällä Uudessakaupungissa tehdyllä A-Mersulla vähän nostalginenkin olo. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani toimittajana 1980-luvulla oli itäuusmaalaisessa pikkukaupungissa. Toimituksen yleisautona oli Uudessakaupungissa tehty Talbot Horizon. Sen takalasissa taisi lukea ”Suomessa hyvin tehty”.

Mercedes-Benz A 180 CDI A, vm. 2013
Mittarilukema: 372 000 km
Moottori:R4, 1796 cm3
Polttoaine: diesel
Teho: 109 hv
Vääntö: 250 Nm
Co2-päästöt: 109 g/km
Yhdistetty kulutus: 4.1 l/100 km (tehtaan ilmoittama)
Vaihteisto: 7-lovinen automaatti automaatti
Vetotapa: etuveto
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10.6
Huippunopeus: 190 km/h
Mitat: pituus 4 292 mm, leveys 1780 mm, korkeus 1433 mm, akseliväli 2 699 km
Tavaratila 341 l
Myyjä: Auto-Planeetta Oy, Espoo
Hinta: 10 090 € (9900 € + rahoituskulut 190 €)

Jaa tämä artikkeli

Muita saman merkkisiä koeajoja

Koeajo käytetty Tesla Model 3 – Vantaan äijä Teslan ratissa
Koeajo käytetty Toyota Avensis – Luottoneuvojan parempi Toyota
Koeajo Mercedes-Benz E 220d – Matkamiehen unelma

Tietoa julkaisijasta

Mika

(1) Lukijan kommentti

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *