Latauspisteillä jonotetaan kuin Neuvostoliitossa ruokaa

Sähköauton latauskulttuurista voi tulla Suomessa samanlainen urheilulaji ja yhtenäiskulttuuria kuin tuli aikoinaan kauppoihin jonottamisesta Neuvostoliitossa.

Tällainen ajatus tuli mieleen, kun sähköautolla ajava tuttava kertoi jonottaneensa suurteholataukseen pirkanmaalaisella liikenneasemalla. Joku koputti hänen ikkunaansa ja kysyi melkein hätääntyneenä: ”Voinks mä mennä sun edelle, kun mulla akussa virtaa jäljellä vain 7%”.

Lue myös: Sähköautoja ostetaan ja kauppoja puretaan – Kaasujalka

Totta tai ei, mutta sähköautoiluun liittyvät tarinat ja kaskut ovat nyt kansan keskuudessa kovaa valuuttaa. Meininki on vähän kuin vuosikymmeniä sitten Neuvostoliitossa, missä absurdi ja arvaamaton jonotuskulttuuri synnytti valtavan määrän kansan keskuudessa kaskuja, vitsejä ja tarinoita. Yhdessä niistä liha- ja makkarakauppaan oli muodostunut kaksi jonoa. Mies sitten kysyi, miksi näitä jonoja oli kaksi. Siihen toinen vastasi: ”Tässä jonossa on lihaa, toisessa jonossa kerrotaan vain, että liha on loppunut”

Autoilun maailma tarjoaa nyt muutenkin kiihtyvällä vauhdilla tuoreita teemoja ja näkökulmia, joista vitsikkäämpi mies leipoo paikoinoita kuin Purra leikkauslistoja.  Nyt miehet kertovat, että vieressä nalkuttavan vaimon paikan on ottanut kaistavahti, joka neuvoo palaamaan omalle kaistalle silloinkin, kun jo ollaan siellä.

Sydänvaivoista latausprosentteihin

Niin vain on käynyt, että sähköauton latauspisteestä liikenneasemalla tai kauppakeskuksessa on tullut melkeinpä postilaatikon veroinen kohtaamispaikka. Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi ennustanut, että suomalaiset alkavat ihan vapaaehtoisesti kokoontua kauppakeskusten ja liikenneasemien parkkipaikoille ja seisoskelemaan autojensa vierellä ja seuraamaan latauspisteen prosenttilukua, niin häntä olisi katsottu lievästi sanottuna vinoon.

Nyt tämä on ihan normihommaa. Sähköautoilijoita yhdistää se, että latausprosentti muodostuu suorastaan osaksi identiteettiä. Kun ennen ihmiset kertoivat verenpaineestaan tai asuntolainastaan, nyt kerrotaan, kuinka nopeasti akun varaustaso nousi 23 prosentista 80 prosenttiin.

Takavuosikymmenillä koko kansa istui katsomaan televisiosta samaa lauantai-illan viihdettä, kun 1960-1980 -luvuilla Suomessa oli vain muutama televisiokanava.  Spede, Tuttu Juttu, Napakymppi ja jopa Euroviisut olivat koko kansan yhteisiä kokemuksia. Kaikki katsoivat samoja ohjelmia kun ei muuta ollut.

Maailman räjähtäessä monenkirjavien alakulttuurien sekamelskaksi, sähköautoilulla on kaikki eväät tulla suomalaisten kaipaamaksi yhtenäiskulttuuriksi. Jos herra ja duunari tapaavat sukujuhlissa ja yhteisiä puheenaiheita on vaikea löytää, niin ainakin heitä yhdistää sähköauton toimintamatka ja latausnopeus. Sähköautoilijathan puhuvat säätyyn ja ammattiin katsomatta kuin heillä olisi jokin salainen veljeskunta.

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Kaasujalan arkisto