Huonojalkainenkin tarvitsee autoa

Mannerheimintie helmikuussa 2023. Kuva: Teina Ryynänen / Helsingin kaupunki

Seurasin toukokuussa mielenkiinnolla Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksia, jossa oman auton tarpeellisuutta Helsingin keskustassakin korosti huonojalkainen ikäihminen.  Liikuntavaivat eivät kuitenkaan koettele vain iäkkäitä.

”Älkää häätäkö meitä ikäihmisiä pois kaupungista vaatimalla auton käyttöä pannaan”, vetosi tietokirjailija Katajanokalta.

Kirjoittaja ei ole kiilusilmäinen Bemari-mies, joka röhnöttää ruuhkissa Länsiväylällä tai Itäväylällä aamukahdeksalta. Hän on yksityisautoilun vastustajien kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tavallinen arkiliikunta kävellen, pyöräillen tai julkisia käyttäen pitää meidät kaikki kunnossa.

Vaan entä, jos olet vaivainen vanhus, jonka liikuntakyky on huono?

Tietokirjailijakin kertoo pyöräilleensä nuorena ja terveenä keskustassa 23 vuotta.

”Sen jälkeen olen kävellyt ja käyttänyt julkisia vain nimeksi. Sitten liukastuin kadulla, ja nilkkani murtui. En voinut ottaa askeltakaan. Onneksi taloudessamme oli auto, jolla mieheni kärräsi minut sairaalaan, jossa nilkkani leikattiin”, hän kertoo omansa elämänsä käännekohdassa.

Leikkauskohtaan tuli vaarallinen ja märkivä haava, jota hoidettiin terveyskeskuksessa puoli vuotta. Viikoittaisiin hoitoihin ei kipsijalalla ollut pääsyä ilman miehen autoa.

Kelakaan ei auta

Tässä kohtaa tietysti Bemari-miehen vastakohta, kiilusilmäinen autoilun vastustaja, kehottaa käyttämään taksia. Vaan kun se Kela ei korvaa lyhyitä matkoja, sillä ne eivät ylitä omavastuun rajaa. Vähänkin taksia käyttävä tietää, että taksin käyttäminen Helsingin keskustan sisällään ei omalla rahalla ole halpaa lystiä.

Tavallaan kirjoitus oli vastaus autottoman Helsingin puolesta kirjoittaneelle luokanopettajalle.

”Sillä, jolla on varaa autoon, on nykyisin myös mahdollisuus tilata ostokset kotiin, jos kaupassa käynti ei kiinnosta”, luokanopettaja kirjoitti.

Onkin varmasti ihan totta, että tavallinen ja terveillä jaloilla kävelevä lapsiperhe kyllä pärjää Helsingissä ilman autoakin. Mielestäni luokanopettajan näkemys on varsin yksipuolinen. Tulee vähän vaikutelma, että hän näkee ratin takana vain itsekkäitä työmatka-autoilijoita.

Kyllä se auto on Helsingissä edelleen tarpeen hyvin erilaisille ihmisryhmille. Sitä tarvitsevat mm. mitä erilaisemmat ammattimiehet, mm. sähkö- ja putkiasentajat sekä maalarit.

Eipä sinne Helsingin ydinkeskustaan enää oikein kukaan ihan huvikseen mene. Minäkin menen sinne mieluummin ja nopeammin Vantaalta lähijunalla.

Teksti Urmas Hurmalainen