Sähköauto koetteli parisuhdetta

Lähdin vaimon kanssa Pirkanmaalle sukuloimaan koeajoon saadulla sähköautolla. Selväksi tuli, että meidän rouva ei toista kertaa kyytiin pitkälle matkalle lähde, jos kulkupelinä on 250 kilometrin ”käytännön rangen” sähköauto.

Latasimme kalliin sähköauton reilun 400 kilometrin reissulla kolme kertaa. Valtaosa matkasta kun oli moottoritieajoa talvella: silloin on turha edes kuvitella maahantuojien lupailemien toimintamatkojen toteutumista.

Jokainen lataus ABC-asemilla vei puolesta tunnista 40 minuuttiin. Meillä on vaimon kanssa sillä tavalla hyvä suhde, että kyllä me pääsääntöisesti keksimme 26 yhteisen vuodenkin jälkeen puhuttavaa keskenämme. Yleensähän keskusteluyhteys tyrehtyy viimeistään silloin, kun muksut lentävät pois pesästä.

Meillä ei tyrehtynyt keskustelu senkään jälkeen, kun ensin rouvan lapset aiemmasta elämästä ja yhteinen kuopuksemmekin muuttivat kotoa omilleen.

Pitkästä aikaa tunnelma kuitenkin kävi kireäksi ja puheenaiheet vähiin, kun Pirkanmaan reissulla piti pysähtyä kolme kertaa lataamaan sähköautoa. Kahdellakin latauksella olisimme voineet selvitä, ehkä yhdelläkin.

Team Ahmalta apuvirtaa?

Minun ongelmani on kuitenkin se, että luotan yhä aika heikosti digitekniikkaan.  En luota sähköauton mittariston ilmoitukseen jäljellä olevasta toimintamatkasta eli rangesta. Vaikka mittari ilmoittaa, että sähköä riittää vielä 80 kilometrin matkalle, niin minun on pakko päästä jo siinä vaiheessa lataamaan autoa. Koskaan kun ei tiedä, minkälaisen matkan päässä on lähin latausasema ja onko sekään vapaana.

Jos sähkö loppuu, niin ohikulkijoilta ei pummata peukalo pystyssä ja kanisteri kädessä kyytiä lähimmälle huoltoasemalle. Apuun eivät riennä myöskään Team Ahman tiepalvelumiehet Jarmo Ahma ja Alpo Kurkinen.

Polttomoottoriautossa on se hyvä puoli, että aina löytyy lähistöltä huoltoasema ja vapaa bensamittari jo siinä vaiheessa, kun mittaristossa keltainen valo vasta herää varoittelemaan polttoaineen hupenemisesta.  Ja jos siinä joku urpo ennen itseäni onkin ehtinyt tankkaamaan bensamittarille, niin jo muutaman minuutin päästä hän tekee minulle tilaa.

Toisin on sähköauton kanssa. Varsinkin viikonloppuisin saa jossain Hämeenlinnan Tiiriön ABC-asemalla jännittää, onko kaikki latausasemat jo varattu, vaikka niitä asemia on vierekkäin tavallista enemmän. Ja jos latausasema on jo varattu, niin sen vapautumista voi joutua odottamaan puolikin tuntia.

Kahvia ja rahaa kului

Huoltoasemilla ei kehtaa istuskella ilmaiseksi. Kahvia ja pullaa piti ostaa auton latautumista odotellessa. Pystyin lukemaan rouvan naamasta, että nyt ei niin sanotusti hyvä heilu.  Rouvaa ei voinut vähempää kiinnostaa intoiluni suurteholatauksen nopeudesta:
”Kato nyt! Jo kymmenessä minuutissa tää suurteholataus on lisännyt toimintamatkaa sadalla kilometrillä!”.

No, täytyy myöntää, että tuskin kukaan ammattitaitoinen parisuhdeterapeuttikaan kannustaisi keskustelemaan puolison kanssa sähköauton latausaseman tehokkuudesta.

Rouvalla ja minulla on askelmäärää mittaava aktiivisuusrannekkeet. Se on merkki lähestyvistä eläkevuosista. Sähköauton latautumista odotellessa rouva yritti Pirkkalan ABC-asemalla kävellä rannekkeeseen joitakin satoja askelia lisää. Se oli ihan hyvä vaihtoehto, kun meillä loppuivat puheenaiheet.

Eli sellainen sukulointireissu sähköautolla.

Teksti Urmas Hurmalainen