Kaasujalka

Koeajo Kia Sorento – Tarjoaa vastusta vieläkin kalliimmille

Julkaissut:

|

20.3.2021

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Koeajo Kia Sorento – Tarjoaa vastusta vieläkin kalliimmille

Maakuntalehti Keskisuomalainen kirjoitti jämäkästi, että jos uusi Kia Sorento ei käy kaupaksi, vika on myyjässä. Itse kääntäisin sen niin, että jos Sorento käy kaupaksi, niin myyjä on todella hyvä supliikkimies. Auto on erittäin hieno, mutta voitettavaa riittää edelleen jo ajat sitten vanhentuneissa mielikuvissa.

Valitettavasti vielä riittää ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan tietyistä merkeistä hurjasti enemmän, vaikka ne olisivat korkeintaan yhtä päteviä kuin Sorento, joskus jopa vähemmänkin päteviä.

”Joo, siis varmaan tossa autossa ei ole mitään vikaa. Se on hyvännäköinenkin. Ja eiks noissa Kioissa ole joku seitsemän vuoden takuukin? Mut’ silti… jos samalla hinnalla tai vähän kalliimmallakin saa vaikka Bemarin tai Audin vähän pienemmänkin maasturin, niin totta hitossa mä otan sellaisen…”

Nelikymppinen tuttavamies aprikoi uutta Sorentoa kiertäessään.

Tiedän kyllä, mistä se kiikastaa. Siitä, että pojan lätkäjoukkueen muut faijat ajavat Audi Q5:n ja Volvo XC60:n kaltaisilla eurooppalaisilla trendimaastureilla. Nehän eivät välttämättä edes tiedä, että tämä nelivetoinen Sorento 2.2 CRDI on yhtä kallis, sisätiloiltaan isompi ja tekniikaltaan jopa niitä modernimpi. Pahimmassa tapauksessa ne voivat luulla korealaista autoa jopa joksikin Dacian kaltaiseksi halpisautoksi. Nimittäin ei pidä yliarvioida ihmisten autotietämystä. Yllättävän moni ei seuraa automaailmaa ollenkaan tarkemmin ja ostaa edelleen kalliinkin auton pelkkien mielikuvien varassa.

Paljon käteviä lokeroita

Toisin sanoen aasialainen, japanilainen tai korealainen, auto voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta sellainen ei herätä intohimoja niissä, joille auto merkitsee paitsi kulkinetta, myös statusta.  Itse vertaan väkisinkin koeajamaani Sorentoa Volvo XC90 B5 AWD -järkäleeseen, jollaisella ajoin viikon verran syksyllä. Volvo maksoi kaikkine ”heeppeleineen” 110 000 euroa. Takaapäin katsottuna jopa niiden ulkonäössä on nähtävissä yhtäläisyyksiä. Vielä enemmän uusi Kia Sorento muistuttaa Range Roveria, sitä se muistuttaa edestä katsoessakin. Eikä 60 000 euroa autosta todellakaan ole vähän.

Volvo XC90:llä ajoin alkusyksystä ja kesäkumeilla, Sorentolla nyt joulukuussa kitkarenkailla. Olen sen verran tavallinen mies, etten perusajossa osaisi välttämättä juurikaan arvioida, kumpi on parempi. Toki XC90 on isompi auto, peräti 15 senttiä pidempi. Mutta niin on hintakin Volvo XC90:ssä isompi: hinnat alkavat 85 887 eurosta. Sorenton lähtöhinta on 48 390 euroa. Sen sijaan pienemmän Volvo XC60:n ja muutkin saman sarjan eli D-segmentin SUVit Sorento päihittää niin sisätiloissa kuin teknologian nokkeluudessakin.

Muistutan, että XC90 on todella hieno auto, oikea maantielaiva, joka ei säikähdä ryskäteitäkään. Sitä vain jäin miettimään, onko hintaerolle täyttä katetta. Olihan Volvo muistaakseni vähän hiljaisempi, mutta oliko se sitä 50 000 euron edestä?

Sorentossa on paljon arkea helpottavia pieniä ratkaisuja, esimerkiksi useita käteviä säilytyspaikkoja. USB-latauspisteitä on useita, edessä voi myös ladata langattomasti matkapuhelinta. Bluetoothin taas voi yhdistää samaan aikaan kahteen mobiililaitteeseen.

Istuimet ovat leveät ja miellyttävät. Sisätiloissa kaikkea leimaa helppous. Esimerkiksi koeajetussa 7-paikkaisessa versiossa takapenkille ja sieltä pois pääsee kipuamaan vaivattomasti.  Keskirivi siirtyy nappia painamalla eteenpäin niin, että selkänoja taittuu. Kun viisi istuinta on käytössä, tavaratilaa on 705 litraa. Kakkosrivin istuimet ihan etuasentoon siirtämällä tavaratila laajenee 910-litraiseksi.

Tavallista Vantaan miestä ihastuttaa myös se, että kuljettajan kannalta tärkeissä hallintalaitteissa ei ole sorruttu hienosteluun, vaan on päädytty ihan perusratkaisuihin, vaikka 12,3-tuumainen digitaalinen mittaristo onkin uusinta teknologiaa.

Itselleni iloa tuotti katvealueen monitori. Vilkun päälle laittaessa auton järjestelmä välittää monitoriin näkymän viereiseltä kaistalta. Jos laittaa vilkun vasemmalle, monitoriksi muuttuu nopeusmittari. Jos laitat vilkun oikealle, monitoriksi muuttuu pyöreäkehäinen kierroslukumittari. Tästä ominaisuudesta on hyötyä esimerkiksi kaistanvaihdossa. Tietenkään kaikkia hienouksia ei ole Sorentossa vakiona, kaikkiin malleihin ei joitakin toimintoja saa maksamallakaan.

Uutta Sorentoa saa neljällä eri voimalinjalla: 2.2-litraisena ja 202-hevosvoimaisena nelivetoisena dieselinä, etu- ja nelivetoisena 1.6-litraisena ja 230-hevosvoimaisena bensahybridinä, 1,6-litrainen ja 265-hevosvoimainen ladattavana ja nelivetoisena bensiinihybridinä Kaikki Sorenton voimalinjat ovat saatavina 5- tai 7-paikkaisina. Sorento on aina automaattivaihteinen. Koeajetussa dieselissä automaattilaatikossa oli kahdeksan lovea.

Hidastetöyssyt tuntuvat ahterissa, mutta eivät häiritsevästi.  Ohjaus on kevyt, mutta tarkka ja se tekee siitä samalla oivan auton niin taajamassa kuin valtateilläkin. Maantiellä se on oikein leppoisa ja vakaa ajettava.

Olen pahoillani, että soudan vastavirtaan, mutta minua ei nyt niin hirveästi innosta vouhkaaminen Sorenton tulossa olevasta pistokehybridistä. Koeajettu Sorento 2,2 CRDi todistaa, että diesel ei ole historiaa.  Paljon maanteillä ja siinä välissä paljon myös ryskäteillä ajaville diesel-Sorento on hieno peli. 2.2-litrainen turbodiesel vääntää mukavasti ja käy pehmeästi, se ei tosiaankaan ryskää kuin joku vanha Massey Ferguson -traktori.

Varmasti lataushybridi on pientalossa asuvalle ja omasta seinästä lataavalle oiva auto kaupunkiliikenteeseen. En vain ymmärrä, miksi joku ostaa ison maasturin lataushybridinä kaupunkiliikenteeseen? Itse ostaisin ison maasturin vain, jos pitäisi vetää pitkiä maantiesuoria ja välillä vähän huonompiakin teitä hevosvaunua, asuntovaunua tai venettä trailerilla. Sorentokin on niin iso auto, etten viihtynyt sillä kaupunkiajossa kovin hyvin, huolimatta kevyestä ohjauksesta. Se on auto pitkille matkoille ja myös huonommille ryskäteille.

2.2-litraisella diesel-Sorentolla pääsin lopulta 7.2 litran kulutukseen satasella vähän kaikenlaisessa ajossa. Pidän sitä kohtuullisena lukemana näin isolle autolle.

Plussat
Vakuuttava ulkonäkö
Kilpailukykyinen hinta
Miellyttävä ajaa

Miinukset
Pintakova alusta

JÄLKIMAKU

Kia Sorento 2.2-litraisena dieselinä jätti kyllä erittäin positiivisen jälkimaun. Varsinkin, kun vertailukohtana oli oikein hieno ja erinomainen, mutta lähes tuplasti kalliimpi Volvo XC90 jonka hinta lisävarusteineen oli noin 110 000 euroa. Tosin ”Köyhien Ihmisten Auto” ei Kia Sorentokaan ole, kun koeajoauton hinta lisävarusteineen oli 67 000 €.

Kia 2.2 CRDi AWD Business Luxury DCT 7-p
Moottori: R4, 2151 cm3
Polttoaine: diesel+sähkö (kevythybridi)
Vaihteisto: 8-lovinen automaatti
Teho:202 hv
Vääntö: 440 Nm
Yhdistetty kulutus: 6.7 l/100 km (ilmoitettu)
Suorituskyky: kiihtyvyys 0-100 km/h: 9.2 s
Huippunopeus 205 km/h
Co2-päästöt: 167 g/km
Mitat: pit 4810 mm, lev 1900 mm, kork 1695 mm, aksväl 2815 mm, maavara 176 mm
Tavaratila 187 – 2011 l
Koeajoautonhinta: 67 148 € (lisävarustein), 64 040 € (perusvarustein), malliston hinnat alk. 48 390 €

Teksti ja kuvat Timo Kiiski

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Koeajo Citroen C3 – Pikku-Sitikka erottuu massasta
Koeajovideo Volvo V90 T6 – Tiheää latausta tiedossa
Koeajo Kia Stonic – Pirteä ja pihi

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *