Koeajo Mitsubishi L200 – Pehmeästi etenevä pick-up

Mitsubishi L200 –maastopick-up mursi kaikki ennakkoluulot ja ennen kaikkea positiivisesti. Se etenee herrasmiesmäisen hiljaisesti.

Koeajossa Mitsubishi L200. Tänä päivänä on kalliita ja huippuhienoja avolava-autoja, joita saa täysikokoisilla 5 hengen matkustajatiloilla hienoine  varusteineen. Viimeksi itse istuin sellaisen kyydissä, kun päätoimittajalla oli koeajossa iso Dodge Ram.

Myös Volkswagen Amarokia erityisesti on kehuttu tällaiseksi herrasmiehen pick-upiksi.

Nyt siis ajoon annettiin Mitsubishi L200, jossa on täysikokoinen ohjaamo, eli istuimet viidelle. Takapenkit kuitenkin nostavat hintaa 9000 eurolla.

Mukava matka-auto

L200 on jyhkeä ja aika arvokkaankin näköinen ilmestys. Sen nelivetojärjestelmä on pitkälti sama kuin Mitsubishin isossa Pajero-maasturissa.  Vaihdekepin vierestä löytyy Super Select 4WD-11 –valitsin, josta voi kytkeä takavedon sijaan nopean nelivedon, nopean nelivedon keskitasauspyörästö lukittuna tai hitaan nelivedon keskitasauspyörästö lukittuna.

Jälkimmäinen vetotapa mahdollistaa etenemisen ryömimisvauhdilla hankalissa tilanteissa, vaikkapa lumessa tai mutavellissä.

Koeajoviikolla piti lähteä hakemaan huonojalkaista, 85-vuotiasta anoppia meille syömään. Vasta matkalla havahduin, että taitaisi 20,5 sentin maavara olla pikkuisen liikaa mummelille. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja lähteä liikenteeseen rouvan pienellä Volvo S40:llä.

Nelivetoa ei oikein päässyt kunnolla kokeilemaan, kun ei ollut koeajoviikolla lunta, eikä näin kalliilla autolla henno lähteä runnomaan ryteikköihinkään. Mutta hiekkateitä tuli ajettua ja hetkeäkään ei Mitsulla tullut epävarma olo.

Eniten yllätti L200:n mukavuus matka-ajossa. Ja rengasäänien pysyminen kaukana selittyy tietysti sillä, että toisin kuin esimerkiksi farmariautossa, avolava-autossa matkustamon erottaa pitkästä avolavasta tukeva kori ja takarenkaat taas jäävät sen avolavan alle: eli todella kauas ohjaamosta.

Tarkkana peruuttaessa

Perä on korkealla, siksi lavaa kuormatessakin pitää kurottaa melkoisesti. Ja kun autolla on pituutta astinlauta-takapuskuri mukaan lukien lähes 5,3 metriä ja akseliväli on 3 metriä, tulee avolavoihin kokemattomalla peruutuskamerasta huolimatta helposti ahtaissa paikoissa äitiä ikävä: varsinkin, jos pakkasaamuna näkymä peruutuskamerassa on huuruinen.

Kun menin asioimaan Sellon kauppakeskukseen, en suin surminkaan joulunalusruuhkissa lähtenyt edes yrittämään pysäköimistä parkkihalliin. Ajoin auton yli puolen kilometrin päähän rauhallisempaan ja väljempään paikkaan. Leveytensä puolesta se kyllä menisi normaaliin pysäköintiruutuun, mutta perän kanssa pitää olla tarkkana.

Eli kaupunkiajoon tätä en kyllä kokemattomalla suosittele, vaikka se onkin kevyt ohjattava. Mutta valtateillä se osoittautuikin sitten suorastaan verrattoman mukavaksi cruiseriksi. Enpä muista milloin olisin taittanut Lahden moottoritietä yhtä vakaalla autolla. Toisin kuin jotkut kalliitkin jenkki-pick-upit, Mitsu ei huojunut ja lellunut.

Paitsi hiljainen, on L200 immuuni myös tien päällysteen laadun vaihteluille. Dieselin runksutuksen kuulee lähinnä hitaissa nopeuksissa. Muuten moottorinkin äänet ovat sävyltään mukavan pehmeät.  Etuistuimet ovat mukavat ja myös riittävän tukevat.

Nopeusrajoituksia noudattamalla L200:lla selviää kohtuukulutuksella, koeajoviikolla keskikulutus oli hiukan yli seitsemän litraa. Moottoritiellä menovettä tietysti palaa enemmän.

Nykypäivän “sekajuna”

L200:ssa on aina 2,4-litrainen turbodieselmoottori, ohjaamon matkustajamäärästä ja vaihteistosta riippumatta. Koeajettu auto oli automaatti.

Aloin jo miettiä, ostaisinko tällaisen, jos yllättäen saisin ison kasan ylimääräistä rahaa. Siis sellaista rahaa, jolloin ei nyt niin viimeisen päälle tarvitsisi miettiä auton hinta-hyötysuhdetta. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa kun tällainen kallis avolava-auto kun olisi kalliiseen hintaansa nähden itselleni täysin hyödytön investointi: puutarhajätettä muovipusseihin pakattuina syksyisin voi kuskata jäteasemalle farmari-Avensiksellakin.

Isotkin maasturit ostetaan enimmäkseen elvistelyyn, pick-upilla olo olisi paljon miehekkäämpi. Ja erillisellä kopalla lavan kattaminen voisi tehdä siitä suorastaan linjakkaan. Jotenkin minä tykästyin tähän enemmän kuin vastaavan kokoiseen maasturiin.

Mutta eihän tällainen 5-hengen ohjaamolla varustettu avolava-auto nyt ihan uutta ole. 1930- ja 1940 –luvuilla Suomenkin teitä autoilijat paahtoivat ns. sekajunilla, eli autoilla, joissa oli pieni hytti ihmisille ja lisäksi tavaralava. Tämä siis sopii perinnetietoisellekin.

Mitsubishi L200 Double Cab 2.4 Di-D Magnum  Intstyle AT
Hinta: 51 450 €
Moottori: 2 442 cm3, turbodiesel
Vääntö: 430 Nm/2 600 kierr/min
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 11 s
Huippunopeus: 117 km/h
Yhdistetty kulutus: 7.2 l/100 km
C02; 189 g/km
Koeajokulutus (kesk.) l/100 km: 8,6

Teksti ja kuvat Timo Kiiski