Tietokone sai renkaat alle

Kaasujalan arkiston kuvituskuva

Olipa joskus aika, jolloin auto oli aika yksinkertainen kapistus. Väänsit avainta virta-avaimessa ja lähdit kytkintä nostaen ykkösellä liikenteeseen. Tämän päivän auto sen sijaan on kuin tietokone renkailla: se vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin parisuhde.

Ohjelmistopäivityksiä joku on keksinyt verrata hankalaan perhetuttuun: se tulee kylään pyytämättä ja sotkee kaiken.

”Navigaattori päättää, että sun pitäisi ottaa lyhyempi reitti, vaikka se veisi sinut keskelle savimaata”, eräs tuttu veisteli.

Tätähän se on autoilun todellisuus tänä päivänä. On luksusta ja älytekniikkaa. Mutta yksinkertaista autoilu ei enää ole. En hirveästi ihmettele, jos moni haikailee perinteisten ”polttisten” perään.

Kuin aktiivisuusranneke

Varmaan tulevaisuudessa auto kertoo meille, milloin voimme hengittää, milloin syödä ja nukkua. Autohan ei enää ole pelkkä kulkuväline. Varmaan joku autovalmistaja keksii tehdä autosta samalla eräänlaisen aktiivirannekkeen, joka kontrolloi kaikkea: auto ei suostu lähtemään liikkeelle, koska on mitannut kuljettajan stressitason liian korkeaksi.

Ennen vanhaan auto kertoi ongelmistaan rehellisesti. Se kolisi, savutti tai ei liikkunut. Nyt se näyttää kojelaudassa ikonivalikoiman, joka muistuttaa lähinnä lentokoneen ohjaamoa. Jossain vilkkuu keltainen kolmio, toisessa nurkassa pieni kahvikuppi ja keskellä ilmoitus: “Kuljettajan vireystila heikentynyt.”

Kiitos vain huolenpidosta, mutta ehkä se vireystila heikkeni juuri siksi, että yritän tulkita tätä valoshow’ta.

Onhan kehitys toki tuonut paljon hyvääkin. Turvallisuus on toki parantunut. Auto varoittaa, jos kaista vaihtuu, jos etäisyys lyhenee, jos silmä räpsähtää tai jos ajatus harhautuu. Se ei vielä sentään varoita, jos elämä menee raiteiltaan, mutta ehkä se on seuraavan ohjelmistoversion ominaisuus.

”Tietsikkakin” voi kaatua

Auton muuttuminen älykkääksi tietokoneeksi kuulostaa hienolta, mutta on hyvä tiedostaa, että ”tietsikatkin” kaatuvat ja päivittyvät väärään aikaan.  En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan helpottuneena: “Onneksi tämä laite toimii kuten tietokone.” Sen sijaan vähän kulunutkin on autosta usein sanottu ”lähtee kuin palmun alta”. Tuota sanontaa suosittiin neljäkymmentä vuotta sitten, kun Lada hörähti käyntiin kovilla pakkasilla nikottelematta.

Autojen kehitys tarkoittaa sitä, että radion nappi siirtyy kosketusnäyttöön kolmen valikon taakse. Se on vähän sama kuin jos jääkaappi päättäisi päivityksen jälkeen, että valo syttyy jatkossa vain kirjautumalla sisään.

Silti tässä kaikessa on jotain väistämätöntä. Auto seuraa muuta maailmaa: kaikki muuttuu älykkääksi, verkottuneeksi ja hieman oikukkaaksi.  Ehkä meidän pitää vain hyväksyä uusi normaali.

Mutta edelleen auto vie meidät paikasta A paikkaan B. Ainakin useimmiten.

Teksti Urmas Hurmalainen