Paluu noutopöytään!

Että tuntui mukavalta kolmen kuukauden tauon jälkeen hakea Malmilla apetta lautaselle Pinkan lounaan noutopöydästä.

Joitakin asioita oppii arvostamaan totisesti vasta sitten, kun ne otetaan pois. Enpä olisi vielä maaliskuun alussa uskonut, että Kaasujalan äijäkurmeet mouhellettaisiin suuhun auton konepellillä tai Malmin hautausmaan viereisen huoltoaseman pihalla.

No, nekin olivat kokemuksia sinänsä. Mutta kun taas pitkästä aikaa pääsi kauhomaan lautaselle ruokaa noutopöydästä, tuntui kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin menneeseen hyvään aikaan.

Niinpä tämän kritiikin suopeus voi kiistatta johtua pitkälti myös piinaavan koronaepidemian hellittämisen ihanuudesta.  Aurinko paistoi testiperjantaina ja alla hyrräsi 3-litrainen diesel-Bemari. Päivä tuntui suorastaan täydelliseltä.

Duunarien lounaskeidas

Pinkan lounaassa Teerisuonkujalla oli pelkkiä raavaita huomioliivisiä duunariukkoja meidän lounastaessa siellä helteisenä perjantaina 12. kesäkuuta. Naisasiakkaita ei näkynyt, ei myöskään pikkutakkiherroja.

Ja noutopöydän valikoima oli kuin ylipainoiseksi koronakuukausina paisunutta kuuttakymmentä lähentelevää Vantaan äijää varten luotu: friteerattua kanaa ananasmajoneesissa, lihaperunasoselaatikkoa, porsaanfilepihviä kastikkeessa ja herkkusieniomelettia.

Tällaista osaa arvostaa, kun on 3 kuukauden ajan syöty hampurilaiset tai jotkut muut kioskimätöt samalla yhdeksällä eurolla, jolla nyt sai kauhoa lautasen täyteen erilaista pöperöä niin että napa rutisee.

Nam, sanoisi Ahtisaarikin!

Turvaväleistä ei ollut kyllä tietoakaan. Vähän hämärän peittoon muistikuvissa on jäänyt, oliko siellä käsidesiä. Saattoi olla, vaan saattoipa olla, ettei ollut.

Pinkka lupaa nettisivuillaan tuoretta pullaa joka päivä. Sehän vaikutti vastustamattomalta, mutta pullat jäivät syömättä, kun koronakuukausina on tuota vatsanympärystä kertynyt jonkin verran yli tarpeen.

Kohtuuhintainen

Friteerattu kana ananaksen kanssa maistuu Hurmalaiselle aina, niin nytkin. Se meni alas hujauksessa, vaikka oli vähän kuivakastakin.  Lihaperunasoselaatikko ja porsaanfilepihvit kastikkeella olivat ihan kohtuukamaa, vaan eivät nyt mitenkään häikäiseviä. Perunasoselaatikko maistui ainakin meikäläisen makuun hieman liian suolaiselta.

Omeletti on herkkuani, mutta sitä en ottanut, kun jotensakin vierastan herkkusieniä munakkaassa. Enkä muutenkaan ole oikein sienimiehiä, vaikka kantarellirisotto onkin bravuureitani ja yksi niitä harvoja ruokalajeja, joita ylipäätään osaan laittaa.

Yhdeksän euroa noutopöytälounaasta ei ole ollenkaan paha. Viidellä eurolla saisi lounaan salaattibuffetlounaan.

Ja miehekästä tunnelmaa yksipuolisesti äijistä koostuneen asiakaskunnan lisäksi nostatti sekin, että joku kurvasi pihaan ja lounaalle 1980-luvun lopun ysisatasella Saabilla. Saab-mies ei turhissa paikoissa lounastele. Ja onhan siinä muutaman kilometrin päässä myös Helsinki-Malmin lentokenttä sekä tuhansien tarinoiden Tattarisuo peltihallifirmoineen ja romuttamoineen. Ruoka oli ihan jees-kamaa, mutta ei sellaista, että sen takia tulisi pakkomielle päästä Pinkkaan uudestaan.

Eat.fi -sivustolla on kahdeksan arvostelua Pinkan lounaasta. Tuoreimmatkin ovat viiden vuoden takaa ja pääasiassa aika ikävän sävyisiä. Siltä osin Pinka kyllä oli ainakin tällä vierailulla selkeästi parempi kuin kommentit antavat ymmärtää.

Kaikkiaan oli kuitenkin mahtavaa päästä pitkästä aikaa istumaan alas lounasruokalassa ja turisemaan aterioinnin lomassa koeajoon saadusta, yli 300 000 kilometriä kelatusta 5-sarjan diesel-Bemarista.

Pinkan lounas

Teerisuonkuja 1, Helsinki

Ruoan riittävyys: XXXXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXXXX
yhteensä 16p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa