Koeajo käytetty Kia Sorento – Yllättävän henkilöautomainen

Kia Sorenton toinen sukupolvi tuli markkinoille vuonna 2010. Se oli selkeästi aikansa lapsi ja nykyistä Sorentoa antiikkisempi, mutta huikeasti modernimpi kuin ”möhkälemäisempi” edeltäjänsä.

Kia Sorento 2.2 CRDi EX muuttui vuonna 2010 lähes tyystin: aiempi runkorakenne oli muuttunut itsekantavaksi ja vetävät pyörät olivat nyt edessä.

Vaikka sen ulkonäkö on järeä ja muistuttaa ihan aitoa nelivetomaasturia, eivät kaikki pyörät vedä jatkuvasti: pääosan matkasta Sorentoa vetävät etupyörät. Neliveto kytkeytyy automaattisesti ajotilanteen mukaan.

Edeltäjässä taas ratkaisut olivat päinvastaisia. Siinä neliveto piti kytkeä päälle erikseen ja auto kulki pääsääntöisesti takavetoisena.

Varusteluun panostettu

Kia Sorento oli vuoteen 2012 mennessä kiilannut katumaasturisuosikiksi eritoten 7 vuoden takuun voimalla. Kovimmat kilpailijat tuohon maailmanaikaan olivat mm. Honda C-RV ja Toyota RAV4.

Varusteluun oli kuitenkin panostettu: Esc-ajonvakautus löytyi vakiona ja turvallisuudesta vakuuttivat myös viisi Euro NCAP -tähteä.

Ajossa 2,2-litrainen CRDi-dieselmoottori osoittautui sitkeäksi ja myös liikennevaloista matkaan lähtö onnistui ripeästi. Ohittaessa sitkeyttä löytyi riittävästi.

Sorenton ainoa moottorivaihtoehto vuonna 2010 oli tämä 2,2-litrainen diesel. Se tarjosi komeat 197 hevosvoimaa ja 422 Nm:n väännön. Niillä kyllä varmasti pärjää Suomen oloissa.

Koeajoautossa oli kuusilovinen manuaalivaihteisto. Se toimi täsmällisesti, mutta väkisinkin tämän luokan auton ottaisi mieluummin automaattilaatikolla: varsinkin kun se on kuusilovinen ja toimii kuulemma tämänikäisessäkin Sorennossa sujuvasti ja viiveettä.

Penkit kaatamalla tästä Sorennosta saa peräti todellisen työjuhdan: tavaratila kasvaa silloin 1570 litraan. Jos tilaa tarvitaan enemmän ihmisille kuin tavaroille, tätä Sorentoa saa myös seitsenpaikkaisena. Koeajoauto oli kuitenkin 5-paikkainen.

Toisen polven Kia Sorento on selvästi pulleamuotoista edeltäjäänsä ”citymäisempi” ja eurooppalaisempi.

Rungon vaihtaminen itsekantavaan koriin teki aikoinaan uudistuneesta Sorennosta n. 200 kiloa edeltäjäänsä keveämmän. Se näkyi myös kulutuksessa: valmistaja lupasi automaattilaatikkoisen normikulutukseksi jopa 7,4 litraa satasella, mikä olisi ollut tällaiselle järkäledieselille hyvä lukema.

Tälle manuaalivaihtoehdolle lupailtiin jopa 6,6 litran normikulutusta satasella. Lyhyellä koeajolenkillä tuota ei päässyt testaamaan, mutta muistan lukeneeni eri koeajoraporteista aikoinaan, että ihan noin hyviin lukemiin ei sentään päästy.

Notkea kaupungissakin

Eniten vanhassa Sorentossa yllätti sen henkilöautomaisuus: joka ulottui maantieajosta notkeaan kaupunkipyöritykseen. Tosin parkkipaikalla ei näkyvyyttä taakse voi kehua, joten parkkitutka onkin tarpeen.

Muutamaan aiemmin koeajamaani saman kokoluokan katumaasturiin verrattuna tämä Sorento eteni jämäkästä jousituksestaan huolimatta myös kohtuullisen pehmeästi: kiitos isokokoisten pyörien.

Tosin lyhyellä maantieajo-osuudella ohjaus osoittautui hiukan tunnottomaksi ja tuulisella säällä vauhtia nostaessa tuli aavistus, että suuntavakaudessakin olisi pientä toivomisen varaa. Alusta puolestaan toimii oivasti ja kaarteisiinkin Sorento meni mukavasti.

Moottorin ääni on karkeahko, mutta vastaavasti rengasmelut jäävät kiitettävästi ohjaamon ulkopuolelle. Myöskään tuulensuhinoita ei voida sisään ripeämmässäkään vauhdissa.

Ajan kulumisen tietysti huomaa sisustuksen muovisuudessa, toisaalta sen myötä vaikutelma on myös järeän ”miehekäs”. Hallintalaitteet puolestaan ovat selkeät ja helpot omaksua.

Suomessa tätä toisen polven Sorentoa myytiin vain EX-varusteltuna: se sisälsi sähköllä säätyvän kuskinpenkin, monisäätöisen monitoimiratin ja hienosti soivat audiot. Varusteluun ja samaan hintaan kuuluivat myös automaattinen ilmastointi, vakionopeussäädin ja alupyörät, unohtamatta tietysti ESC-ajovakauden hallintajärjestelmää HAC-mäkilähtöavustimineen ja DBC-alamäkihidastimineen.

Leppoisa peli seniorille

Sorento oli uutena hinnoiteltu kilpakykyisesti: vuonna 2011 sen hinnat lähtivät vajaasta alle 40 000 eurosta ja automaatinkin sai noin 42 000 eurolla.

Muotoilu on yllätyksetöntä, mutta vastavuoroisesti toisen polven Sorentoa ei voi rumaksikaan haukkua.

Epäilemättä koeajetusta Sorentosta saa luotettavan pelin vielä pitkäksi aikaa, huoltohistoriakin on moitteeton. Mikään 138 000 kilometrin mittarilukemassa ei kielinyt siitä, että tämä Sorento olisi isomman remontin tarpeessa tai tulossa jo tiensä päähän.

Ei tämä kuusi vuotta vanha ja 138 000 kilometriä ajettu Kia Sorento varmastikaan ole enää kovin houkutteleva vaihtoehto trendikkyyttä tavoittelevalle nuoremman polven city-ihmiselle. Mutta tällaiselle jo puolivälissä kuudettakymmentä käyvälle seniorille se jätti hiukan jopa houkuttelevan vaikutelman.

Kia Sorento 2,2 CRDi AWD EX
Vuosimalli: 2012
Mittarilukema: 138 000 km
Moottori: 2199 cm3
Käyttövoima: diesel
Vetotapa: neliveto
Vääntö: 437 Nm
Teho 197 hv
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10,0 s
Huippunopeus: 190 km/h
Kulutus EU yhd: 6,6 l/100 km
CO2 g/km: 174 g/km
Pituus 4685 mm, leveys 1885 mm, korkeus 1745 mm, akseliväli 2700 mm, maavara 184 mm. tavaratila  528 – 1570 l.
Muuta: tehdastakuu voimassa 2/2019 tai 150 000 km asti.
Myyjä: J. Rinta-Jouppi Oy, Helsinki
Hinta: 21 880 €

Teksti ja kuvat Timo Kiiski