Koeajo käytetty “Jenkkien Mersu” Cadillac DeVille

Vain 40 000 kilometriä ajettu Cadillac de Ville vuosimallia 2001 tarjoaa vanhanaikaisuudestaan, tai ehkä juuri siksi, vanhan liiton miehelle unohtumattoman elämyksen.

Tämä Cadillac on pitkä ja matala. Täysikokoisuudessaan se on muisto siltä ajalta, kun jenkeissä vielä oman autoteollisuuden kruunu haki vertaistaan. Cadillacia onkin usein kuvattu ”amerikkalaisten Mersuksi”.

Vielä vuosina 2000-luvulla Suomeenkin tuotiin Cadillacia, ennen kaikkea sen CTS-mallia.

Perinteisten saksalaisvaltaisten premium-merkkien saaliinjakajaksi pyrkinyt CTS poikkesi kuitenkin sekä kooltaan että tyyliltään tavanomaisesta amerikkalaisautosta.

Pituutta CTS:llä oli 4,83 metriä ja akseliväli on 2,88 metriä Se siis asettui BMW 5- ja Mercedes E-sarjojen rinnalle. Niinpä CTS-mallia moni jenkkiautoharrastaja ei sitä oikein ehdaksi Cadillaciksi kelpuuttanutkaan.

Mutta tämä kahdeksannen polven de Ville on vielä täysiverinen Cadillac: pituutta sillä on komeat 5,3 metriä ja akselivälikin on hulppeat 2,93 metriä.

Etuvetoinen

Jenkkiläisille Cadillac on edustanut samaa kuin meille eurooppalaisille Mercedes-Benz..

Vaikka Cadillac DeVille vuonna 1999 uudistuessaan joutuikin laihdutuskuurille, niin silti se painaa suunnilleen saman verran kuin saman ikäluokan S-sarjan Mersut.  Samasta akselivälistä huolimatta de Ville on neljännesmetrin pidempi, minkä huomaa runsaina etu- ja takaylityksinä.

Sen verran on tässä 8. polven de Villessäkin tingitty perinteistä, että sukupolven vaihtuessa siinäkin siirryttiin takavetoisuudesta etuvetoon. Samalla entinen valurautapannu sai tehdä tietä nykyaikaisemmalle ja kevyemmälle Northstar-moottorille.

Tilaa de Ville tarjoaa huikeasti ja etupenkillä voi matkustaa kolmekin ihmistä. Tosin pikkuisen muhkurainen tuo keskipaikka sille kolmannelle matkustajalle on.

Automaattivaihteiden valitsin on ohjauspyörässä. Ja koska mitään kaaviota ei autosta löydy, meinasin suoraan sanottuna olla kusessa, kun en tiennyt, mihin kohtaan tangon survomalla saisin pakin päälle. No, survomalla aikani ja etsiessäni mittaritaulusta valitsimelle oikeaa asentoa löytyi lopulta se peruuspykäläkin.

Takapenkillä tilaa on suorastaan ruhtinaallisesti.

Korin ulottuvuuksia piti kyllä hakea. Kokemattomalle en kaupunkien keskustoissa pieniin ruutuihin sompailemista ilman harjoittelua suosittele.

Suloisesti lelluva

Se ratin pyörittäminen sinänsä on vaivatonta. Ja lupsakkaassa maantieajossa de Ville 4,8-litraisella V8-bensamoottorilla pääseekin sitten oikeuksiinsa. Vellovaahan se kyyti on jos vertaa sitä saksalaislimusiineihin. Suuntavakaudessa ja jousituksen puolestakin “Caddy”  tietysti sisältää puutteita, jos niitä lähtee metsästämällä metsästämään.

Mutta oikealle jenkkiautojen ystävälle varmaan tuo  “lelluvan”  mukava kyyti tarjoaa kokemuksia, jotka muistuttavat hienosta ajasta, joka ei enää palaa. Kahdeksannnen polven Cadillac DeVille ei aikoinaankaan kuulunut Euroopan tuontimallistoon. Ja koeajettu autokin oli Viron tuontipelejä.

Kun 1990-luvun puolivälissä menin 10 vuotta vanhalla, mutta hienokuntoisella Mercedes-Benzin 190E-mallilla eli silloisella “pikku-Mersulla”, C-sarjan edeltäjällä, sukuloimaan anopin luokse eteläkarjalaiseen pieneen pitäjään, eräs kylänmies kommentoi Mersuani ”huljakaksi peliksi”.

No, siihen Mersuun tuo kuvaus ei mielestäni sopinut, mutta tähän de Villeen se istuu vähintään hyvin.

Cadillac de Ville
Vuosimalli: 2001
Mittarilukema: 40 300 km
Moottori: 4.6 l, 32V, V8
Käyttövoima: bensiini
Vaihteisto: automaatti
Teho: 279 hv
Huippunopeus: 180 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 8.5 s
Vääntö: 409 Nm
Hinta: 16 900 €
Myyjä: STC Car Center, Tuusula

Teksti ja kuvat Timo Kiiski