Kenon tulosta – Toyota Celica TA22 Turbo ´71

Kili-kali-mattamustalla maalattu auto ei kaikkien mielestä kuulu harrasteautojen eliittiin – jos edes piiriin. Silti vihtiläisen Janne Säilän Toyota Celica on aito harrastepeli. Vuosien vääntämisen aikaansaannos, joka ei valmistu … ehkä koskaan.

Eletään vuotta 1978. Vaahtosammuttimen kokoinen Janne pöristelee pikkuautoillaan kotipihan hiekkalaatikolla. Autokärpänen on puraissut pikkumiestä jo parin vuoden iässä. Osittain autot ovat Jannella jo veressä, hänen isänsä kun touhuaa niin ammatikseen kuin harrastusmielessä nelipyöräisten parissa. Vielä Janne ei kuitenkaan osaa edes aavistaa, mihin elämä hänet harrasteautojen maailmassa kuljettaa.

Viimein koittaa päivä, jolloin Janne käy lunastamassa ajokortin. Ensimmäiseksi autokseen hän on hankkinut vuosimallin 1978 Ford Taunuksen. Yhteinen taival Tanarin kanssa jää muutaman kuukauden mittaiseksi, jona aikana Ford ehtii saada uusia muotojakin … Jannesta riippumattomista syistä. Takatuupparin jälkeen Janne päättää kokeilla etuvetoisten maailmaa, ja ostaa vuosimallin 1986 Toyota Corollan. Etuveto ei miestä kuitenkaan sytytä.

Taunuksesta Corollan kautta Celicaan

Sen sijaan merkkikärpänen puraisee, sillä seuraavakin auto on Toyota. Corolla vaihtuu vuosimallin 1971 Celicaan. Oikeastaan sitä voidaan pitää Jannen ensimmäisenä harrasteautona, sillä Taunuksella ja Corollalla mies vain ajoi. Niitä ei tarvinnut rassata samalla tavalla kuin Celicaa … mihin vaihdetaan milloin vaihdelaatikkoa, milloin taas korjataan moottoria. Varsinaiseen viriviri-maailmaan ei Janne kuitenkaan vielä sormiaan sotke, vaikka alkuperäinen 1588-kuutioinen 2T moottori vaihtuukin 1770-kuutioiseen 13T moottoriin. Janne hakee Celicalle turboluvatkin, aikomuksena kasvattaa auton voimavaroja, mutta hanke kariutuu paikkapulaan – omaa tallia ei ole, eikä kavereiden talleissa kehtaa yhtenään luuhata.

Celica siirtyy lopulta kuusen alle odottelemaan inspiraatiota, ja pihaan ilmestyy Opel Manta. Tai oikeastaan Ascona, eli kyseessä oli korinvaihto-Manta. Rekisteriotteen mukaan 49,2 prosenttia osista on vaihdettu, joten kummoisiin muutoksiin ei enää ole varaa.

Sitten Janne saa vinkin kaverillaan myynnissä olevasta turbo-Celicasta. Viininpunaisen Toyotan ohjaamo on plyysiverhoiltu 1980-luvun tyyliin. Konehuoneesta löytyy Garrett TO3 ahtimella ja Yamahan TwinCam -kannella pönkitetty 3T(-G) moottori. Bensapumppu on rikki, minkä takia koeajolle ei päästä, mutta se ei estä kaupantekoa – kun hintapyyntökin on niin sanotusti kohdallaan. Iloiseksi yllätykseksi kotona vielä paljastuu, että moottori on itse asiassa 1968-kuutioinen 18R-G.

Kuten monien maailmaa nähneiden harrastepelien kohdalla tuppaa käymään, myös Celican kohdalla riittää paljon rassaamista. Lopulta, kun moottorin yhden sylinterin mäntään ilmestyy ylimääräinen reikä, ja turbokin väsähtää, päättää Janne laittaa Celican seisontaan. Miehen taloustilanne ei salli vanhan moottorin korjaamista, saati kokonaan uuden rakentamista.

Keno muutti suunnitelmat

Celica odottelee päivää parempaa peräti seitsemän vuotta. Kun se vihdoin tulee, on Jannen ensiajatuksena saattaa Celica ajokuntoiseksi mahdollisimman pienellä budjetilla. Paremmalla ajalla sitten rakenneltaisiin kiukkuisempi moottori. Idea hyvä, jopa toteuttamiskelpoinen, mutta sopivasti Veikkauksen Kenossa voitettu 10 000 euroa sotkee suunnitelman täysin.

Ensimmäinen askel on uuden ahtimen hankinta. Sen osalta Janne päättää luottaa ammattilaiseen ja ottaa yhteyttä Professional Motoriin. Uusi Holset -ahdin tehdään toiveiden mukaiseksi. Lohko puolestaan porautetaan ja betonoidaan, samalla kun männät vaihdetaan Wisecon valmistamiin, Subaru WRX:n mukeihin. Koneistamo huolehtii alun perin VW Kuplaan tarkoitettujen Eaglen 5,7-tuumaisten kiertokankien koneistuksesta, jotta ne saadaan mahtumaan uusiin mäntiin. Nokat vaihdetaan vakiota miedosti tiukempiin 288-asteisiin. Sylinterikannen kanavista siistitään pahimman valuroiskeet. Pakosarjan jatkoksi Janne rakentaa 3-tuumaisen pakoputkiston, jossa meteliä hillitsee yksi läpivirtaava äänenvaimennin.

Koneessa kiinni olevat Dell’Orto kaasuttimet heitetään romukoppaan, ja tilalle asennetaan KMS:n polttoaineenruiskutus 788 cc suuttimilla. KMS:n läppärungot saadaan sovitettua Toyotan alkuperäiseen imusarjaan, eikä sähkötöissäkään mene sormi kovin syvälle suuhun, kiitos hyvien asennusohjeiden. Asennusta helpottaa uuden järjestelmän throttle-body-injection -tyyppinen rakenne, eli suuttimet eivät ole imusarjassa, vaan 45-millisissä läppärungoissa. Soppaa ruiskulle alkaa syöttämään Mallory 5110FI bensapumppu. Myös sytytysjärjestelmä vaihdetaan perinteisestä jakajasta suorasytytykseen. Elektronisen moottorinohjauksen asennus kaikkinensa sujuu ilman suurempia ongelmia.

Kasvanut voimavara huomioiden autossa kiinni olevan W50 -vaihteiston kytkin vaihdetaan Specin valmistamaan 6-lapaiseen sintteriin, jonka pitäisi kestää peräti 820 newtonmetrin vääntö. Muutoin voimansiirto jätetään entiselleen, taka-akselilta kun löytyy jo kiristyvä kitkalukko.

Huipputeho yli 400 hevosvoimaa

Ensikäynnistys sujuu odotetusti, moottori hörähtää käyntiin perusarvojen määrittämisen jälkeen. Varsinaisen säätötyön Janne jättää moottorispesialistille, Jappe Malinille. Koska moottori pitää sisäänajaa, rakentaa Jappe ensi alkuun sytytys- kuin polttoainekartat suht lähelle optimaalista. Sisäänajon yhteydessä moottorinohjaus tekee sitten omaa työtään ja rakentaa korjauskarttaa pyrkien optimaalisiin säätöihin.

Vasta sisäänajon jälkeen sukelletaan syvemmälle säätämisen riemukkaaseen maailmaan, tavoitteena löytää jokainen käytettävissä oleva villivarsa. Ensimmäinen tehomittaus ajetaan 1,3 barin ahtopaineilla: dyno mittaa tehoksi 323 hevosvoimaa. Vaiheittain ahtopainetta nostetaan aina 1,7 bariin, jolloin tehoksi saadaan 403 hevosvoimaa.

Kuvissa näkyvät 14-tuumaiset Melber-vanteet ovat sittemmin vaihtuneet 15-tuumaisiin Braid 4-Series -vanteisiin, joiden päälle on asennettu Toyo R888 -katusliksit. Pyöräkaariin Janne on asentanut uusien, leveämpien vanteiden myötä käytännössä pakolliset levikkeet. Vakiojousitus ollaan korvaamassa säädettävillä kynäjousilla. Alkuperäiset jarrut puolestaan väistyvät Brembo/Wilwood -yhdistelmän tieltä; eteen asennetaan 280-milliset levyt 4-mäntäisin satuloin, taakse 260-milliset levyt Nissan Primeran satuloin. Myös taka-akseli on vaihtumassa voimaa hyvin kestävään Toyota Hiacen akseliin. Moottorin osalta Jannella on mielessä yksi mielenkiintoinen suunnitelma, muutos etanolikäyttöiseksi.

Celica on siis aito harrasteauto, jonka rakentaminen vain jatkuu ja jatkuu…

Teksti ja kuvat Jari Sjöman