“Tankki täyteen ja ylimääräinen kierros: autoilijan ilonpäivät”

Kuvituskuva

Kuvitelkaapa, että suomalainen autoilija herää eräänä aamuna ja huomaa bensapumpun näytöllä hinnan alkavan numerolla 1,4. Ei 1,8, ei 2,2, vaan ihan oikeasti alle puolentoista euron.

Jos tämä ei ole kansallinen juhlapäivä, niin mikä sitten on? Liput salkoon, grillit kuumiksi ja bensakannu takakonttiin – nyt ajetaan ympyrää ihan vain huvin vuoksi.

Tankilla onkin tunnelma kuin torilla jääkiekon MM-finaalin jälkeen. Kansa ei enää vain tankkaa, vaan suorastaan nautiskelee: mittarin kilahdukset kuulostavat Chopinin pianokonsertilta, ja bonuskortin piippaus on kuin enkelikuoro taivaasta. Joku hymyilee kassalla – ja vieläpä ilman kahvikupin ostoa.

Tämähän on suuri muutos suomalaisessa käyttäytymisessä. Vielä vähän aikaa sitten tankkaaja katsoi mittaria kuin lääkäri huonoja verikokeita: “No niin, arvot on koholla, ei hyvältä näytä.” Nyt taas tulee ihan spontaania halua lisätä reilusti 98-oktaanista – “koska kyllä elämästä pitää nauttia”.

Entäs ne poliitikot, jotka aikoinaan haaveilivat hintojen korotuksista? Heidän kohtalonsa on nyt kuin joulupukin, jolta on viety lahjasäkki: ideat haihtuvat kuin etanoli kylmässä startissa. Autoilija taas kiittää, kumartaa ja polkaisee liikkeelle – ihan vain koska voi.

Ja mikä parasta: suomalainen on jälleen löytänyt sisäisen road trip -henkensä. Ei enää mietitä, kannattaako lähikauppaan mennä pyörällä, vaan että pitäisikö lähteä autolla Turkuun ihan vain siksi, että siellä on kuulemma hyvä kahvila. Sitä kutsutaan vapaudeksi, ja vapaus tuoksuu nyt bensiiniltä – tai ainakin etanolilta, riippuen tankista.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos hinnat laskevat vielä vähän, joku voi oikeasti innostua pesemään autonsa muustakin syystä kuin katsastusta varten. Voi olla, että Suomi ei olekaan enää harmaan dieselpölyn peittämä maa, vaan kimaltavien farmariautojen luvattu maa.

Mutta varoituksen sana: autoilija on suomalainen eläin, joka tottuu nopeasti. Jos hinta joskus nousee taas kahden euron paikkeille, on edessä sama kriisi kuin silloin, kun kahvipaketin tarjous loppuu. “Eihän tätä voi maksaa, sehän on ryöstö!”

Siihen saakka kuitenkin nautitaan. Tankataan täydet säiliöt ja ajellaan vaikka ylimääräinen kierros mökkitien risteyksessä – ihan vain sen kunniaksi, että polttoaine maksaa vähemmän kuin viineri huoltoaseman vitriinissä.