Hipaisulla pöpelikköön

Onhan se ymmärrettävää, että kustannussyistä auton toimintoja viedään yhä enemmän hipaisunäytön taakse. Lasinpyyhkijät ja vilkut saisivat kuitenkin jo ihan liikenneturvallisuussyistä toimia jatkossakin perinteisistä viiksistä.

Erilaiset hipaisukytkimet ja kosketuslevyt ovat hiipineet autojen ohjauspyöriin ja kojelautoihin. Aivan tavalliset painettavat napit ja pyöritettävät rullat ovat tämän päivän autoissa yhä harvinaisempia. Onhan se autovalmistajalle paljon edullisempaa viedä toimintoja hipaisunäytöille, kun tehdä erikseen nappuloita katkaisimia. Kehitystä selittää tietysti maailman muuttuminen yhä enemmän kännykkävetoiseksi.

Helsingin Sanomissa oli 18. maaliskuuta juttu, jossa autojen turvallisuutta arvioivan Euro NCAP-ohjelman pääsihteeri Michiel van Ratingen ei nähnyt nykyisessä kehityksessä pelkästään hyviä puolia. Erityisesti tuulilasinpyyhkijät on kriittinen toiminto, jonka pitäisi toimia, kun alkaa sataa vettä tai lunta.

Monia muita auton toimintoja voi säädellä monitoiminäytöltä jo etukäteen ennen ajoon lähtöä. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi lämmitys ja ilmastointi. Sen sijaan tuulilasinpyyhkijöitä pitäisi pystyä käyttämään hetkessä, jolloin sade tai lumisade yllättää. Joskus tämä voi tapahtua yhtäkkiä ja vähän arvaamattakin. Ainakin toistaiseksi tämä onnistuu vielä pääsääntöisesti sähköautoissakin ratin viereistä viikseä nostamalla tai pyörittämällä.

Haaste jäykkäsormiselle

Jos lasinpyyhkijät kuitenkin pitää etsiä ja aktivoida kosketusnäytöltä, katse siirtyy pois tiestä, kun kuljettajan pitää keskittyä näyttöön. Ajamisen häiriintyminen voi pahimmillaan johtaa jopa onnettomuuteen.

Liikenteessä on myös vammaisia ja jäykkäsormisia autoilijoita. Kosketusnäyttöjen yleistyminen herättää heissä ristiriitaisia tunteita. Avaimeton käynnistys ja toimintojen löytyminen nappiviidakon sijasta yhdestä paikasta kosketusnäytöltä helpottavat vammaisenkin arkea, jos kädet toimivat normaalisti.

Hipaisunäyttö voi kuitenkin olla haasteellinen, jos sormet toimivat jäykästi. Varsinkin moni iäkkäämpi autoilija kaipaakin takaisin perinteisiä kytkimiä, viiksiä ja katkaisijoita. Asiakaspalautteen johdosta esimerkiksi Volkswagen ID. Buzz -sähköauton vaihteenvalitsin siirrettiin mittaristonäytön reunasta erilliseen viikseen.

1960-luvulla syntyneenä muistan ajan, kun moni sotainvalidi oli vielä työiässä. Tätini mieskin oli sotainvalidi, jonka elämään toi suurta vapautta automaattivaihteinen Ford Taunus. Muistaakseni tämän mahdollisti se, että automaattivaihteisen auton hankintaan sotainvalideille annettiin autoverosta huojennusta. Tästä en ole ihan varma, mutta sellainen muistikuva minulla on. Muistan monen muunkin sotainvalidin ajaneen automaattivaihteisella autolla, joka siihen maailmanaikaan oli huomattavasti manuaalivaihteista autoa kalliimpi. Meidänkin naapurissa asui yksikätinen sotainvalidi, jolla oli automaattivaihteinen Volvo Amazon.

Autoilua vastustava viherväki ei oikein taida edes mieltää, että oma auto on vapauttanut myös eri tavoin rajoitteelliset ihmiset liikkumaan joustavasti paikasta toiseen. Auto on merkinnyt yksilöllisen vapauden lisääntymistä.  Autojen äärimmilleen viety digitalisointi on iäkkäille ja liikuntarajoitteisille ihmisille suuri turvallisuusriski.

Teksti Urmas Hurmalainen