Kohta ei mennä Mersulla mummolaan

Mitä helv…. Helsingin keskusta-alueelle suunnitelulla bensa-autokiellolla on tekemistä meidän mummolavierailujen kanssa? On sillä. Käyntimme mummin luona Töölössä venyvät lähes päivän mittaisiksi, jos oma bensa-auto vaihtuu bussiin, lähijunaan ja ratikkaan.

En nyt halua julkistaa katuosoitteita myöten, minkälainen työläs show Vantaan Jokivarresta mummin luokse Helsingin Töölöön on, jos pitää ruveta käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Ensin pitää kuitenkin kävellä kaksi kertaa tunnissa meiltä Korson asemalle vievään bussiin. Ja kun sitten päästään sinne Korson asemalle, pitää hypätä Helsingin keskustaan vievään lähijunaan. Ja kun päästään Helsingin rautatieasemalle, pitää jatkaa matkaa raitiovaunulla Töölöön ja palvelutaloon, jossa mummi asuu.

Mummi on huonosti liikkuva 95-vuotias vanhus, joka ei enää juuri käy itse kaupassa. Pääosin kauppareissut hänen puolestaan hoitaa vaimon Helsingissä ja Espoossa asuvat vaimon siskot. Hekin liikkuvat omilla autoilla, tosin toisella siskolla on perheessä sähköauto, jollaisella ajamista Helsinki pyrkii nyt edistämään.

Meillä on vanha bensa-Mersu, jolla ajetaan vuosittain sen verran vähän, etten nyt eläkevuosien lähestyessä viitsi ottaa isoa ”pätkärahoitusta” vaihtaakseni sitä uuteen sähköautoon.

Helsinkiin meillä ei ole enää mitään muuta ajoa kuin käynnit keskimäärin kerran viikossa juuri 95 vuotta täyttävän anopin luona. Ja silloin, kun ”nakki” napsahtaa kohdallemme, mekin vuorostamme käymme Mersulla mummin puolesta kaupassa. Ruokatarpeiden kiikuttaminen Vantaan Korsosta Helsingin Töölöön on hiton paljon joutuisampaa bensa-Mersulla kuin lähijunalla.

Hyvästi autoilun tasa-arvo

Mersulla matka mummin luokse kestää puolisen tuntia suuntaansa. Katsoin HSL:n reittioppaasta, kuinka paljon enemmän meiltä vaaditaan aikaa, jos pitää ruveta käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Yleensä me vierailemme mummin luona lauantaisin. HSL:n reittioppaan mukaan matka-aika yhteen suuntaan kulkuvälineiden vaihtoineen olisi 1 h 11 min – 1 h 29 min. Eli matka-aika venyisi tunnilla yhteen suuntaan. Eihän tuo maailmoja kaada, mutta freelancer ja pienyrittäjä tuppaa tekemään töitä viikonloppuisinkin.

No, polttomoottoriautojen kieltämisellä tietyillä alueilla on tarkoitus vauhdittaa sähköautoihin siirtymistä. Se taas liittyy päästöjen vähentämiseen. Näin sanoo kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki Ylen haastattelussa.

Minä pitänyt autoa jonkinlaisen vapauden symbolina. Se on vapauttanut kaikki kansankerrokset liikkumaan vapaammin, niin rikkaat kuin köyhätkin. Tietysti köyhä ajaa huonommalla ja halvemmalla autolla kuin rikas, mutta jos auto on välttämättömyys, lähes aina se köyhäkin jostain kaivaa rahat pitääkseen ”ritsansa” tieliikennekelpoisena.

Sähköautojen myötä tämä autoilun tasa-arvo on katoamassa. Käytetty sähköauto on vähävaraiselle ihan erilainen riskiostos kuin polttomoottoriauto. Monelle pienipalkkaiselle se ei ole ollenkaan realismia. Auton toki voi saada halvalla, mutta sitä ei korjata halvalla. Ei ainakaan toistaiseksi.

Mitä taas tulee Helsingin keskusta-alueeseen, niin uskaltaisin väittää, että siellä ajetaan vain silloin, kun siihen on todellinen tarve. Itsekin vältän ruuhka-aikoja ja katutöiden takia jatkuvasti muuttuvia järjestelyjä kuin ruttoa. Mummon luona käymme vain lauantaisin.

”Kuulehan mutterinpuristelija…”

Näissä vihreissä on se ikävä puoli, että tuntuvat elävän täysin irti tavallisen suomalaisen arkitodellisuudesta, ainakin siinä suhteessa, mitä tulee autolla liikkumiseen ja tarpeeseen liikkua autolla.

Tulee mieleen vanha  tv-elokuva Kätkäläinen, joka vei vanhan Wartburginsa katsastettavaksi. Köyhä kansanmies Kätkäläinen parahtaa Wartburginsa ajokieltoon määräävälle katsastusmiehelle: ”Kuulehan mutterinpuristelija, mistä tehdään Kätkäläiselle uusi auto?”.

Katsastusmies toteaa vain tekevänsä työtään, eikä hän asialle mitään voikaan. Mutta ehkä hieman kaukaa haettua, koska näkihän sen jo ”vanha Erkkikin”, että Kätkäläisten ”Warre” oli jo melkoinen liikenneriskikin.

Väkisin tulee kuitenkin tunne, että nämä ”vihreää siirtymää” intohimoisesti ajavat ovat niitä tämän päivän ”mutterinpuristelijoita”, joita ei tavallisen Kätkäläisen arki liikuta. Tekisi mieleni sanoa näille viherintoilijoille: ”Sanohan sinä viherpipertäjä, mistä tehdään Hurmalaiselle sähköauto?”.

Urmas Hurmalainen