La Locanda – Carbonara-puuroa Simonkylässä

Päätoimittaja se veti ässän hihasta ja keksi, että käydäänpäs Tesla Model 3:lla syömässä lounaat Hurmalaisen entisillä kotikulmilla Vantaan Simonkylässä. La Locanda-ravintolan ala carte -listalta otettu pasta Carbonara maistui kuitenkin enemmän kermaiselta pekonipuurolta kuin pasta-annokselta.

Ensimmäinen La Locanda ravintola avattiin Vantaan Tikkurilan kupeeseen Simonkylään aprillipäivänä vuonna 2017. Kotisivuilla ravintola mainostaa itseään ”Välimerellinen herkuttelijan paratiisina”.

Koska Hurmalainen asui vaimonsa kanssa tovin kivenheiton päässä Hiekkaharjussa ja kävi joskus niin lounastamassa kuin oluellakin La Locandassa, niin pitihän kokemukset päivittää nyt tähänkin päivään.

Testipäivänä oli julmetun kylmä, pakkanen paukkui reilusti yli 20 asteessa. Yllättävän kylmä oli myös sisällä Vantaan Simonkylän La Lacondassa. Ravintola sinänsä tuntuu miljöönä ihan laadukkaalta, ikään kuin vähän paremmankin väen ravintolalta.

Tiskin takana saimme nuorelta naishenkilöltä neutraalin ystävällistä palvelua.  Runsaan noutopöydän hinta olisi ollut 12,70 €, joka näinä päivinä taitaa olla jopa hiukan alle keskitason. Noutopöytä vaikutti myös erittäin runsaalta.

Itse valitsemme ruuat kuitenkin mieluiten à la Carte -listalta, koska silloin saa hitusen paremman tuntuman myös paikan palvelun laatuun. Saamaamme palvelua voisi kuvailla neutraalin ystävälliseksi: asialliset hommat hoidettiin ajallaan ja annokset tulivat pöytään varsin ripeästi. Mutta ei sen ihmeempää.

Oikeat hinnat netissä

Painettua à la Carte -kansiota selaillessamme huomio kiinnittyi edullisiin hintoihin: 14.50 euroa pöytään tarjoillusta pasta carbonara-annoksesta vaikutti näinä aikoina edulliselta, kuten myös päätoimittajan tilaama 17 euron possunleike Scaloppine Al Limone, eli possunleike italialaisella sitruunakastikkeella.

Pöydässä kuittia selaillessamme olimmekin yllättyneitä, kun carbonaran hinnaksi kuittiin oli kirjattu 15,50 euroa ja päätoimittajan Scaloppine Al Limonen hintakin oli 20 €. Lähdin selvittämään kassalle asiaa. Meitä ystävällisesti palvellut nuori nainen tiesi kertoa, että netissä on kyllä oikeat ja ajantasaiset hinnat. Ilmeisesti painetut ala carte -listat ovat ajalta ennen koronaa ja Ukrainan sotaa, mutta jääneet päivittämättä tähän päivään.

Carbonara-annos vaikutti pöytään tullessa vähintäänkin lupaavalta, kerrankin kunnon annos! Päätoimittajan annoskin näytti syötävän hyvältä. Possunleikkeen kyytipoikana oli lohkoperunoita ja grillattuja juureksia: sipulia, porkkanaa, parsakaalia, tavallista kaalia ja kesäkurpitsaa. Päätoimittajalla ei ollut annoksessaan valittamista, mutta itselleni carbonara oli pettymys, eikä ensimmäistä kertaa. Tämä johtuu siitä, että vuosia sitten Saksan Münchenissä rouvan kanssa käydessämme saimme maistaa carbonaraa, jolle vetää vertoja vain meidän rouvan itse tekemä carbonara.

Saksan tuliaisina opimme, että pekoni maistuu hyvältä vain rapeaksi paistettuna. Siihen en ole törmännyt tähän mennessä yhdessäkään suomalaisessa ravintolassa.

Tälläkin kerralla pekonit olivat vaaleanpunaisia läskinpaloja paloja runsaan kerman ja todennäköisesti kaupasta valmiina ostetun parmesanjauhon seassa. Meillä kotona parmesanjuusto raastetaan pasta-annoksen päälle aina itse laadukkaasta ja juustokimpaleesta. Nyt pitkät nauhaspagetit suorastaan uivat kerman, vaaleanpunaisten pekoninpalojen, kerman ja jauhon makuisen parmesanmössön seassa.

Moni pastaruoka ei ole mitään ilman laadukasta parmesaania, mutta pahimmillaan juusto voi jopa pilata ruoan. Nyt ei ihan niin sentään käynyt, mutta koko annosta en loppuunkaan syönyt. Ja se on minulle harvinaista. Alku oli lupaava, mutta lopputulemana enemmän jäi vaikutelma puuro carbonarasta kuin spagetti carbonarasta.

LaLocanda
Maitikkakuja 1, Vantaa

Ruoan riittävyys: XXXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XX
Paikan äijämäisyys: X
Yhteensä 10p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa