Koeajo Dacia Jogger – Kyytiin mahtuu lentopallojoukkue

Uudistuneen Dacia Jogger TCe110 Extremen suurin vahvuus on yhä sen edullinen hinta seitsenpaikkaisuus ja tilojen muunneltavuus. Sillä matkustaa kuskin lisäksi vaikkapa kokonainen lentopallojoukkue.

En enää tohdi nimetä Dacia Joggeria ”lestadiolaisbussiksi”, kun siitä edellisellä kerralla eräs lukija pahoitti mielensä. Kun en enää tohdi kutsua Joggeria lestadiolaisbussiksi, niin vertailukohtaa voisi hakea vaikkapa lentopallojoukkueesta, jonka koko on kuusi miestä. Pelaajien lisäksi kyytiin mahtuu vielä kuskikin, hän on varmaan valmentaja.

Dacia Jogger TCe110 Extremen kohdalla uudistus tulee näkyvimmin esille logoissa: Dacia lukee nyt isoin valkoisin kirjaimin takaluukussa ja keulamaskin logokin on valkoista muovia. Uutta ovat myös 16-tuumaiset kevytmetallivanteet, pysäköintitutka eteen, peruutuskamera ja katvealuevaroitin.

Kiitos pitkän akselivälin

Vaikka sukulaispiirin nuorempi väki ja varsinkin vähän vanhempi saksalaisella premiumautolla ajava herrasmies ylenkatsoivatkin Daciaa, niin Dacian kerran ostaneet ovat osoittautuneet melkoisen merkkiuskollisiksi.

Joggerin ikävin puoli on edelleen 3-pyttyisen pikkuturbon raaka käyntiääni varsinkin kiihdytyksissä. Kuitenkin tien päälle päästyä ja sileämmällä asfaltilla tasakaasulla päästellessä 999-kuutioinen ja 110-hevosvoimainen bensaturbomoottori antaa ihan leppoisan jouhevat kyydit, eikä se pörinäkään enää häiritse. Karkealla tienpinnalla rengasäänet kuitenkin puskevat ohjaamoon.

Vaikka tienpinnan vaihtelun tuntee ja kuuleekin matkustamossa, niin meno pysyy vakaana. Siitä kiitos pitkälle akselivälille. Joggerin parhaita puolia on myös taloudellisuus: selvisin tammikuun talvikeleillä nippanappa alle himpun kuuden litran kulutuksella satasella.

Riittävä maavara

Kun hinta on edullinen, niin tietenkään sisustukselta ei voi odottaa ylellisyyttä. Muovisuutta kuitenkin kompensoi kojelaudan vaakatasossa kulkeva kangassomiste.

Puhelinteline on pakettiautomaisen karkea näky, mutta ajaa asiansa. Teline on vankkaa tekoa, eikä puhelin putoa paikaltaan kesken ajon.

Maavaraa on reippaasti 20 senttimetriä. Joggerilla pääsee siis ajelemaan sielläkin, missä tie ei ole aivan tasainen ja Joggerin kyytiin ja sieltä pois on helppo nousta.

Istuimia ei edelleenkään voi loistaviksi kehua ja pitkällä matkalla selkä tuppasi vähän puutumaan.

Hintaansa nähden 7-paikkainen Jogger on ällistyttävän tilava. Kun kolmannen penkkirivin laittaa istuma-asentoon, 565 litran tavaratila kuitenkin kutistuu 160 litraan.

Jos Joggerilla pitää kuljettaa enemmän tavaraa kuin ihmisiä, niin penkit voi myös nostaa yksitellen pois. Myös kattotelineiden säätö pienellä työkalulla on helppoa.

Koeajettu Jogger maksoi lisävarusteineen 28 143 euroa. Halvaksi sitä ei voi varsinaisesti sanoa, mutta muunneltavuuteensa ja tiloihinsa nähden sen hinta on lyömätön. Halvemmalla ei saa uutta seitsenpaikkaista autoa.

Dacia kulkee omia polkujaan. Dacia ei matki varusteluratkaisuissaankaan muita, vaan kuuntelee ensisijaisesti omien asiakkaittensa toiveita. Se ei yritäkään pyrkiä päämiehensä Renaultin rinnalle. Ja tämä merkkiuskollisten asiakkaiden määrä sen kuin kasvaa.

Dacia Jogger TCe 110 Extreme 7p
Moottori: R3, 999 cm3, turboahdettu/suorasuihkutus
Polttoaine: bensiini
Teho: 110 hv
Vetotapa: etuveto
Vaihteisto: 6-lovinen manuaali
Vääntö: 200 Nm
Keskikulutus (WLTP): 5,7 l / 100 km (ilmoitettu)
Co2-päästöt: 129 g/km
Suorituskyky: kiihtyvyys 0-100 km/h: 11,2
Huippunopeus 183 km/h
Mitat: pituus 4547 mm, leveys 1784 mm, korkeus 1632 mm, akseliväli 2897
Tavaratila 160–1807 l

Koeajoauton hinta varusteineen: 28 143 €, 7-paikkaisten versioiden hinnat alk. 24 899 €, koko malliston (5-paikkainen) hinnat alk.  20 398 €

Plussat
Muunneltavat tilat
Tilava
Taloudellinen
Vakaa ajettava, pitkä akseliväli

Miinukset
Karkeilla tienpinnoilla rengasäänet
3-pyttyisen karkea käynti kiihdytyksissä

JÄLKIMAKU
En yhtään ihmettele, että Dacian merkkiuskollinen asiakaskunta on kasvanut. Joggerissa Dacia panostaa trendien sijasta tarkoituksenmukaisuuteen ja tilojen muunneltavuuteen.

Teksti ja kuvat Timo Kiiski