Autopaikat kortilla – Asuntokauppa meinasi peruuntua

On se vaan metkaa, kun kerrostaloasukkaille autopaikkoja kaavoitetaan liian vähän, mutta omakotitalon pienelläkin tontilla pitää tilan pitää riittää kahdelle autolle. Tämän ristiriidan takia Hurmalaisella meinasi kerrostaloasunnon myynti hyytyä tykkänään.

Autopaikoista kiistellään monissa taloyhtiöissä varsinkin, jos niitä ei riitä kaikille halukkaille. Lainsäädännöstä ei löydy suoria vastauksia autopaikkojen jakamiseen. Taloyhtiön tukena on lähinnä osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun periaate ja siitä johdettavat tavat.

Vanhan asunto-osakeyhtiön lain aikaan yleinen ajatus oli, että osakkaat olivat etusijalla, mutta käytäntö muuttui vuonna 2010 asunto-osakeyhtiölain jälkeen. Nykyään kaikki asukkaat – talossa asuva osakkeenomistaja ja vuokralainen – ovat samalla viivalla.

Luin Länsiväylä-lehdestä, että tämä perin arkinen syy tyssäyttää asuntokauppoja yhä useammin Espoossa – halutunkin alueen asunto voi jäädä myymättä ja sijoittajat kärsivät.

Sepäs sattui, että Länsiväylä kirjoitti tästä aiheesta samaan aikaan, kun Hurmalainen myi omaa kerrostalo-osakettaan Vantaalla. Rakenteilla on pieni omakotitalo pienelle tontille.

Meinasi nimittäin peruuntua koko kauppa. Ostaja edellytti, että kaupan mukana on ehdottomasti tultava myös autopaikka. No, välittäjä soitti isännöitsijän toimistoon ja siellä sanottiin, että kyllä Hurmalainen rouvineen voi sen vuokratun autopaikkansa siirtää asuntonsa ostajalle.

Sillä hetkellä autopaikkajonossa ei ollut ketään. Siinä vain kävi niin, että viikkoa tämän isännöitsijätoimiston virkailijan antaman tiedon jälkeen autopaikkajonoon tulikin yksi hakija. Siitä vain ei ilmoitettu sen enempää välittäjälle kuin meillekään yhtään mitään. Tieto tästä jonoon ilmestyneestä autopaikan jonottajasta pirahti välittäjän kännykkään, kun olimme jo kaupoilla.

Ostaja ilmoitti vetäytyvänsä kaupasta, kun autopaikka on heille ehdoton edellytys. Kaupantekoa päätettiin siirtää viikolla, että asiaan saataisiin selvyyttä. Seurasi melkoinen vääntö. Vetosimme siihen, että meille oli jo luvattu, että autopaikka voidaan siirtää ostajalle. Isännöitsijä taas sanoi, että ilmaisu ”voidaan siirtää” ei ollut mikään lupaus.

Siinä oli sitten kaksi asunto-ongelmaista lisää. Asuntoamme ostavat pariskunta oli ehtinyt myydä oman asuntonsa ja meillä oli rakenteilla omakotitalo toisaalle.

Ei sitä autopaikkaa lopulta järjestynyt, mutta onneksi asuntomme ostaja taipui sitä jonottamaan. Isännöitsijä olisi mielestämme ollut reilu, kun olisi myöntänyt virheensä ja olisi ilmoittanut autopaikkajonoon ilmestyneelle, että tsorgen, joudut nyt sittenkin vähän jonottamaan.

Autopaikkajonossa asuntomme ostajan edelle kiilasi asuntosijoittajan vuokralainen. Ei siinä mitään. Kai sen pitääkin mennä niin, että kotia itselleen sadoilla tuhansilla euroilla itselleen pitkäaikaiseen asumiseen ostava on samalla viivalla kuin työsuhdeasunnossaan ehkä puoli vuotta viivähtävä sijoittajan nuori vuokralainen. Omasta mielestäni tämä ei kyllä ole ihan reilua.

Paitsi, että meidän taloyhtiössä ei riitä autopaikkoja jokaiselle asuntoa kohti, niin ihan lähellä ei myöskään ole laillisia kadunvarsipaikkoja.

No, se siitä. Asuntokaupat lopulta tehtiin. Tuntuu vain ristiriitaiselta, kun kerrostaloyhtiöissä autopaikkoja ei riitä edes yhden auton talouksille, mutta omakotitalorakentajalta vaaditaan pienelläkin tontilla tilaa kahdelle autolle. Meillä on eletty yhden auton varassa jo kolme vuotta ja tarkoitus on pärjätä sillä tavalla jatkossakin.

Yllätyksenä kuitenkin tuli, kun kahden seniorikansalaisen 400 neliön tontille rakenteilla olevan 80 neliön omakotitalon pihassa pitääkin olla tilaa kahdelle autolle.

Urmas Hurmalainen