Shell Ruskeasanta – Paholaisen broileria kuminpolttajille

Ihme, ettei Kaasujalka ole aiemmin lounastanut Hurmalaisen kotikaupungin kuminpolttajien ja ”Rami-rassareiden” pyhätössä. Vuorossa siis legendaarinen Shell Ruskeasanta. No nyt söin vihdoinkin siellä ihan kelvollisen Paholaisen broilerin.

Sehän on selvä, että Kaasujalan ruokapaikka-arvioinneissa miljööllä on vähintään yhtä suuri painoarvo kuin itse ruuallakin. Onhan Hurmalainen enemmän maailmanmenoa yleissilmällä tarkkaileva harrastajasosiologi kuin ruoka- ja ravintolakriitikko. Joskus on vähän työlästäkin löytää vaikkapa katukeittiöiden lihapiirakoista makueroja.

Joskus tekisi mieli kuitata ruoka armeijan tyyliin sanonnalla ”ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi”. Söin Ruskeasannan Shell Helmisimpukassa Paholaisen broilerin bataattiranskalaisilla ja bearnaisekastikkeella ala carte -listalta. Hinta oli 13,90 euroa ja siihen juoma päälle teki euron. Ihan halpaa se ei siis ollut. Mutta Tikkurilan keskustassa vähän ”fiinimmänkin” toimistoväen suosimassa ravintolassa samanlaisesta broilerin rintafileestä saa maksaa lounasajan ulkopuolella jopa 18,80 €. Eikä maku ole kummempi.

Ja onhan Ruskeasannan HelmiSimpukassakin erikseen lounashinnat, 12,20-12,50 €. Me valitsimme kuitenkin ruokamme lounaslistan ulkopuolelta.

Maku oli tässä Ruskeasannan Helmisimpukankin Paholaisen broilerissa mehevä: leike oli sopivan murea ja bearnaisekastike on aina takuuvarma kastike. En oikein edes tiedä, miten bearnaisekastike voisi epäonnistua.  Sen valmistus on kuulemma ennakkoluuloista poiketen helppoa.

Kumi palaa vielä kauan

Bataattiranskalaiset olen valinnut perusranskalaisten sijasta lisukkeeksi niin kauan kuin niitä on ravintoloista saanut. Muistelen, että vielä joitakin vuosia sitten en ollut vielä kunnolla edes tietoinen bataattiranskalaisista vaihtoehtona perusranskalaisille. Itse tehtynä bataattiranskalaiset ovat aavistuksen pehmeämpiä kuin valmiit, ja siinä on se riski, että ne jäävät herkästi liiankin pehmeiksi ja löysiksi. Ja näin ei tule olla. Helmisimpukan bataateissa oli napakan rapea kuori, kuten pitääkin. sen pitää pysyä reippaana suorassa majoneesikuppiin kastettaessa. Sisus oli riittävän kuuma ja kypsän pehmeä pinnan ollessa herkullisen ruskettunut ja rapea.

Kun tässä pitäisi leikkiä vähän oikeaa ruokakriitikkoakin, yritin löytää bataateista liikaa suolaisuutta, mutta en vaan löytänyt.

Eli lopputulemana voisin sanoa, että aika lailla Helmisimpukan Paholaisen broileri oli hintansa väärti.

Sitten se varsinainen asia, eli miljöö. Ruskeasannan Shellin pihamaa täyttyy varsinkin kesäisin perjantai-iltoina autonrassaajista ja kuminpolttajista. Tämä porukka elää kaukana elokapinalaisista ja koronarajoituksista. Eduskunnan säätämä ”piliskieltokaan” ei tyhjentänyt pihamaata keväällä 2020 E60-sarjan viitos-Bemareista ja B7-sarjan Audi ”aanelosista”.

”Ei tässä ole mitään järkevää syytä tulla tänne. Me jauhamme autoista paskaa ja mitään ei tapahdu.”, joku nuorukainen totesi Helsingin Sanomien jutussa kesällä 2020.

Huhtikuussa 2020 koronatilanteen vuoksi menoa hillitsemään hälytettiin poliisikin.

”Ei noille voi hirveästi mitään tehdä. Jos he istuvat autossa ja ovat keskenään, niin emme ole hirveästi puuttuneet asiaan”, komisario totesi Iltalehdessä.

Haikeana mietin, sauhuaako kumi Ruskeasannan Shellillä enää sitten, jos polttomoottoriautot menevät historiaan? No, käytettyjä Bemareita riittää vielä niin kauan, että ilmiö ehkä loppuu vasta sitten, kun minä ajelen autuaammilla valtateillä. Tämä on ”niin Vantaata, niin Vantaata”, ja sen sanon vain hyvällä!

Shell Ruskeasanta HelmiSimpukka
Tuusulantie 10, Vantaa

Ruoan riittävyys: XX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XX
Paikan äijämäisyys: XXXX

Yhteensä 11p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa