Tieliikenteen kansallinen päästökauppa hirvittää!

Kyllä hirvittää hallituksen valmistelema kansallisen tieliikenteen päästökauppa. Holtiton polttoaineiden hinnannousu on iso uhka työelämää aloitteleville nuorillekin.

Olen tähän asti kirjoituksissani kantanut huolto mm. haja-asutusalueiden autoa tarvitsevista pienipalkkaisista. Vaikkapa nyt maaseudulla paljon ajavista maatalouslomittajista.

Juteltuani erään autojen varaosabisneksessä vaikuttavan tuttavan kanssa havahduin huomaamaan, että kyllä se hallituksen valmistelema kansallisen tieliikenteen päästökauppa on uhka paljon isommallekin joukolle, mm. hiljattain ajokortin saaneille ja työelämää aloitteleville nuorille niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Enkä nyt siis puhu niin sanottua ”pillurallia” ympäri korttelia ajelevista pojannulikoista, vaan vaikkapa vuorotyötä saaneista nuorista tytöistä. Olin joskus 15 vuotta sitten toimittajana tekemässä juttua tällaisesta juuri ammattiin valmistuneesta nuoresta naisesta, joka etsi itselleen ajokelpoista autoa alle 500 eurolla. Lopulta löytyi parhaat päivänsä nähnyt, mutta ajokelpoinen ja katsastettu punainen Volkswagen Golf.

Golfin ostanut parikymppinen tyttö ajeli sillä töihin jonkun kaupan kassalle. Muistaakseni tyttö asui jossain päin Vantaata ja joutui ajelemaan iltavuoroon pinta-alaltaan laajan kaupungin toiselle laidalle.

Nettiauto.comissa oli 18. syyskuuta 50 884 autoliikkeiden myymää tieliikennekelpoista henkilöautoa, niistä 1241 oli tieliikennekelpoisia ja enintään 2000 euroa maksavia. 2000 euron hintarajan laitoin siksi, että enintään sen verran tavallisella nuorella on laittaa rahaa autoon.

370 eurolla oli myynnissä suorastaan helmi. Fiat Punto oli vuosimallia 2002, mutta mittarilukema oli vain 86 000 kilometriä.

Halvimmat sähköautot olivat noin 10 000 euroa maksavia ja lähes kymmenen vuotta vanhoja Nissan Leafeja. Eipä taida kaupan kassalta vuorotyötä saanut nuori opiskelija ihan Leafia ostaa.

Eikö mikään riitä?

Menee vielä aika kauan ennen kuin käytettyjen sähköautojen hinnat laskevat sille tasolle, että työelämää aloittelevalla nuorella on sellaiseen varaa. Eikä se ongelma ole ratkaistu senkään jälkeen, kun näitä Leafeja alkaa saada parilla tonnilla. Mittarilukema siinä vaiheessa tuppaa olemaan se 200 000 kilometriä.

Kun akku päsähtää, ei paljon sekään auta, vaikka siitä selviäisi vain yhtä moduulia vaihtamalla. Jos nyt olen oikein käsittänyt, niin eiköhän se moduulin vaihtaminenkin ole vähintään 1000 euron kustannus.

Iäkkään polttomoottoriauton vikoja sen sijaan pystyy korjaamaan usein nuorukaisen käsistään kätevä isäpappakin. Taitavallakaan isäpapalla sen sijaan ei ole menemistä sähköauton akkujärjestelmiin.

Kyllä se sähköauto sieltä väistämättä tulee, eikä se loppupelissä ole huono asia. Tuohan Uudenkaupungin autotehtaan akkutehdas Suomeen bisnestäkin.

Perinteisiä ja iäkkäitä polttomoottoriautoja on kuitenkin liikenteessä vielä pitkään ja aika usein sellaisella ajaa juuri sellainen ihminen, joka sitä ihan oikeasti myös tarvitsee.

Uudet polttomoottoriautot kielletään jo vuonna 2035, vaikka mielestäni olisi järkevämpiäkin tapoja tavoitella kohti hiilineutraaliutta.

En ole kepulainen ja Sipilän hallituksen toimista voi löytyä monenlaista moitittavaa. Kuitenkaan en ole kuullut juurikaan muiden kuin Sipilän tukevan sähköautojen rinnalla myös vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä. A-studiossa Sipilä vielä otti puheeksi halvat muunnossarjat, joilla vanhoistakin polttomoottoriautoista tehdään ekologisempia.

Olen jankuttamasta päästyäni jankuttanut, miksi liikenneministeriksi ei koskaan valikoidu voimallista henkilöautoliikenteen puolustajaa?

Niin kauan kuin Suomessa vielä vuosikymmeniä eteenpäin ajetaan polttomoottoriautoilla, ei ole todellakaan reilua kurittaa ihan tavallista työtä tekeviä holtittomilla polttoaineen hintojen nousuilla. Me emme tarvitse tieliikenteen kansallista päästökauppaa!

Teksti Urmas Hurmalainen