Kaasujalka

Nakkisuoja – tätä on etsitty jo 15 vuotta!

Julkaissut:

|

15.6.2021

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Nakkisuoja – tätä on etsitty jo 15 vuotta!

Kaasujalan alkuajoista saakka, siis 15 vuotta, me olemme päätoimittajan kanssa metsästäneet todellista äijäruokailijan keidasta ja paratiisia. Voi olla liioittelua sanoa, mutta Nakkisuojassa Vantaan Tuupakassa tuli äkkiseltään sellainen tunne, että tässä se nyt on!

Nakkisuoja tuli meille usean lukijan vinkkinä. Jo nimi enteili paljon. Kukaan ei nimeä kojuaan Nakkisuojaksi, jos siellä tarjoillaan jotain ”vegenakkeja”. Ei, kyllä näin iskevän nimen oli pakko viitata oikeaan nakkiin. Sellaiseen, joka on maistunut Hurmalaiselle jo lapsesta saakka. Kun rahat olivat vähissä, kotikylän nakkikioskille mentiin niillä viimeisilläkin markoilla ja penneillä ostamaan nakkeja.

Tietävätköhän nuoremmat lukijat enää, mikä se markka oikein oli? No sehän oli Suomen ikioma oma rahayksikkö vuosina 1860-2002. Kesällä 2002 tietovisailijaa televisiomainoksessa esittäneeltä näyttelijä Heikki Kinnunen kysyttiin, paljonko uusi Oho! -jourulehti maksaa.

No sehän maksoi euron, eli Kinnusen sanoin ”kuus mummoo!”. Siis mummolla tarkoitettiin niitä ”mummonmarkkoja”.

En minä siitä ole enää huolestunut, jos nykyiset sukupolvet eivät tiedä, miten aikoinaan Suomen markan arvo määriteltiin.

Mutta siitä minä olen huolestunut, jos nänä vegeaikoina ei enää kunnolla tiedetä edes, mikä on oikeas nakki. Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna: se on pienikokoinen ruokamakkara. Wikipedian mukaan sitä syödään usein pikaruokana, keitettynä, paistettuna tai höyrytettynä, sellaisenaan tai esimerkiksi perunasoseen kanssa. Nakit sisältävät usein koneellisesti eroteltua lihaa, jota ei EU-lainsäädännön mukaan saa kutsua lihaksi.

Oli miten oli, mutta minun suurta herkkua uutenavuotena ja vappuyönä ovat nakit Kotikylän makean sinapin kera.

Roskis ruokapöytänä

No se niistä nakeista. Nakkisuojaan tulimme keskellä koronarajoituksia. Otin listalta 9 euron Megalihiksen: lihapiirakan, jonka väliin oli sullottu kebabia, kinkkua ja nakkia. Koska suojassa ei saanut koronan takia syödä, niin teimme itsellemme ruokailupöydän ulkona roskiksen kannesta. Totisesti eipä voisi miehekkäämpää näkymää kirkkaana huhtikuun päivänä ollakaan. Vieressä hurisee autojen taukoamaton virta Kehä III:n varrella ja Nakkisuojan edustan autoistakin näkee, että täällä lounastavat vain tosimiehet, eikä marjapoimijat.

Vierekkäin oli iso rivi pakettiautoja, vanha Skoda Octavia, vanha Opel Insignia, 20 vuotta vanha C-Mersu -farmari ja Tavarataksin pakettiauto. Vieressä on teollisuushalleja ja myös Vantaan kaupungin varikko, joka palvelee ajoneuvojen siirtoihin liittyvissä asioissa. Mietimme päätoimittajan  kanssa, että olisi aika oivallinen ”källi” viedä kulosaarelainen metroseksuaalikaverini lounaalle Nakkisuojaan.

No juu, taitaa nyt tämäkin teksti olla huokua sitä kovasti vouhotettua ”toksista maskuliinisuutta”.  Joku nykykulttuurin tutkimuksen dosentti selitti Ilta-Sanomien jutussa, että toksinen maskuliinisuus tarkoittaa patriarkaattia eli kirjaimellisesti isän valtaa. Siis yhteiskuntaa, jossa miehet ovat vallassa.

Minulla ei ole valtaa ja meillä rouva päättää asuntokaupatkin. Ja eiköhän itseni lisäksi moni muukin Nakkisuojan asukas tamppaile kotona mattoja ja imuroi?

Meille vain tällaiset Nakkisuojat ovat tarpeellisia keitaita meille ukoille, kun haluamme vain nauttia herkullisesta snagariruuasta ilman terveyspoliiseja ja trendisettereitä.

Pelkkä nimi riittää

Yhdeksän euron Megalihikseni oli sullottu itse sisällön lisäksi myös mausteita, että osa siitä sisällöstä pursusi väkisin asfaltille. Totuus on, että melkoisen löysää mössöähän se täyte oli, eikä sen makua oikein mausteiden seasta edes tunnistanut. Yhtä kaikki, herkullista se oli.

Tuhti Megalihis on vähän kuin V6-moottori. Olen tavannut sanoa, että V6:n suloista hörinää ei onnistuisi pilaamaan edes sen istuttaminen vanhaan Ladaan. Lihapiirakkalounaasta voisin sanoa, että makuelämys syntyy jo pelkästä rasvaisuudesta, täytteen laadusta riippumatta.

Nakkisuojassa meitä palveli nuorempi nainen ja nuorempi mies. He olivat oikein ystävällisiä ja jopa hymyilivät, kun kävin anteeksi pyydellen santsaamassa servettipaperia sotkemisiini.

Luin muuten Suomi24-sivuston keskusteluista, että intissä ”nakkisuoja” on myös nimitys paikoille, joilla alokas voi välttyä ikäviltä työkomennuksilta. Omana inttiaikanani tuollaista termiä ei tunnettu, vaikka vietin harmaissa 11 kuukautta. Minä aion jatkossa paeta Nakkisuojaan kaiken maailman ruokaterapeutteja ja hyvän olon konsultteja.

Nakkisuoja

Tuupakantie 4, Vantaa

Ruoan riittävyys: XXXXX
Palvelu: XXXXX
Ruoan äijämäisyys: XXXXX
Paikan äijämäisyys: XXXXX

Yhteensä 20p

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Shoku Burger – Hyvää ja kallista
Teflon-kebabit Tikkurilan Patiolla
Lounasmatka Thaimaahan Varistossa

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *