Lahnus Roadhouse antoi Lahnuksen legendalle jatkoaikaa

”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”, kuuluu vanha sanonta. Söimme possun lehtipihvit Lahnus RoadHouseksi nimensä muuttaneella Espoon Lahnuksen entisellä Shellillä. Totesimme tyytyväisinä, että kylätunnelmansa turpakäräjien kohtauspaikkana tuntuu edelleen olevan jäljellä.

Shell-huoltoasemat ovat kadonneet Suomesta ja muuttuneet St1-asemiksi. Lounaalla Espoossa Lahnuksen Shellillä tätä tuli päätoimittajan kanssa vähän surtuakin joulun alla 2023. Silloin siteerasin otsikossa Pasi Kauniston hittibiisiä vuodelta 1969: ”Koskaan et muuttua saa”.

Tällaiselle 1960-luvulla syntyneelle maalaispojalle huoltoasemien perinteisillä nimillä on tosiaan tärkeä sijansa. Siksi otimme päätoimittajan kanssa maaliskuussa ilolla vastaan Helsingin Uutisten jutun, jossa kerrottiin Shellinä vuosikymmenten ajan tunnetun ikonisen kiinteistön heräävän taas henkiin.

Lue myös: Mike’s Diner – Burgerilounas Tikkuraitin remonttihelvetissä – Kaasujalka

Kun ajoimme 13 vuotta vanhalla Volvo V60-dieselillä Lahnus Roadhouse pihaan, totesimme tyytyväisinä, että uutta nimeä lukuun ottamatta varsin tuttu asia oli ennallaan. Lahnus Roadhousen takana ovat yrittäjä Okan Özdag ja hänen Sofia-puolisonsa.

Mutta kuten isäukko jo eläissään monesti totesi: ”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”.  Kun Ilta-Sanomat tasan vuosi sitten uutisoi Lahnuksen Shellin muuttuvan ”kylmäriksi” eli kylmäasemaksi, olin siinä käsityksessä, ettei Lahnuksen Shell jatka edes St1-nimellä. Sosiaalisessa mediassa Lahnuksen Shelliä kiiteltiin menneistä vuosista.

Nopea palvelu

Onneksi olin väärässä. Huoltoasemat voivat muuttua liikenneasemiksi ja Shellit St1:ksi, mutta ihmiset niiden lähellä eivät aina elä markkinoiden syklissä.

Tilaa Kaasujalan uutiskirje

Edelleen Lahnuksen RoadHousessa tilauksia otettiin vastaan ystävällisesti palvelutiskin takana sen sijaan, että tilaukset pitäisi tehdä jostain tilausautomaatista. Hampurilaisravintoloissakin menen mieluummin tilaamaan ateriani ihmiseltä kassakoneen takana kuin näpyttelemällä tilauksiani hipaisunäppäilemällä tilausautomaatista.

Possun lehtipihvit ranskalaisten, paistettujen kasvisten ja bearnaisekastikkeen kera tulivat pöytään nopeasti. Halpaahan ei nykyään ole mikään, meidänkin lehtipihviannoksemme maksoivat 18,90 euroa. Noutopöytälounaan hinta on se muissakin lounasravintoloissa yleinen 13,90 euroa.

Plussaa pitää kuitenkin antaa siitä, että samaan hintaan sai hakea annokseen kuuluvan salaatin lisäksi salaattia myös noutopöydästä. Jälkiruokakahvistakaan ei tarvinnut maksaa erikseen, kuten ainakin jollain Teboililla joskus lähimenneisyydessä niin piti tehdä.

Palvelu oli riittävän ystävällistä ja ruoka tuli pöytään nopeasti.  Lehtipihvi ranskalaisten kera kyllä maistui nälkäisille miehille, mutta ei se toki mikään superluokan makuelämyskään ollut. Lehtipihvi on parhaimmillaan ohut, murea ja kauniisti ruskistunut. Nyt se oli kyllä ohut, mutta ei kovin murea, eikä varsinaisesti kovin ruskettunutkaan.

Ranskalaiset olivat tavanomaiset, mutta kun päälle ripotteli tarpeeksi suolaa, niin enemmin niitä söi kuin turpaansa otti. Bearnaisekastikekin menetteli ja sitä ei onneksi ollut liikaa. Tutussa ruokapaikassa Tikkurilassa tapaan tilata oskarinleikkeen ja valitettavan usein se suorastaan ui bearnaisekastikkeessa.

Autoriippuvainen Lahnus

Kaasujalan testimaanantaina RoadHousessa oli melko hiljaista. Siellä näytti ruokailevan ainakin yksi eläkeläispariskunta ja huomioliividuunareita. Koska alue muuten on lähes kokonaan omakoti- ja pientaloaluetta, voi olla että Lahnuksen omat keskiluokkaiset asukkaat eivät hirveästi RoadHousessa lounastele.

Äijää keskiluokkaisessa Lahnuksessa on sikäli, että alue on voimakkaasti autoriippuvainen, kun siellä ei ole tiivistä joukkoliikennettä.  Pihamaalle pysäköidyt asiakkaiden autot ainakin meidän testihetkellä olivat kaikki ”polttiksia” eli 10-15 vuotta vanhoja ja silloisen paremman keskiluokan polttomoottoriautoja, sellaisia kuin toisen sukupolven Volvo V70.

Äijäpisteitä nostatti pirun siisti Saab 9-3, jollaisia ylipäätään näkee äärimmäisen harvoin rupisessa kunnossa. Olen kuullutkin, että Espoo edelleen olisi yksi Suomen vahvoista Saab-kaupungeista. Vai onkohan vaan päätoimittajan omia horinoita.

Kun nyt jo kolmeakymmentä lähentelevä poikani oli pieni, kävimme kesäisin uimassa läheisen Luukin ulkoilualueen rannalla. Jätskit syötiin usein Lahnuksen Shellillä.

Lahnus RoadHouse  on edelleen oikea maaseutukeidas 22 kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta. Ei se nyt mikään tajunnanräjäyttävä elämys ollut, mutta mukavahan se on, että kaikki vanha ei maailmasta katoa, vaikka nimi olisikin toinen. Pistäydyn siellä toistekin, jos satun ajamaan ohi.

Lahnus RoadHouse
Lahnuksentie 2, Espoo

Ruuan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XX
Paikan äijämäisyys: XXXX
Yhteensä 12p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa