Kaasujalka

Jenkki-Maxima – ”Kitschiä” Vantaan äijän makuun

Julkaissut:

|

14.10.2020

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Jenkki-Maxima – ”Kitschiä” Vantaan äijän makuun

Koeajolenkki jenkeistä tuodulla, 3-litraisella V6-Nissan Maximalla sai taas huokaisemaan melkeinpä kyynelien saattamana menneiden aikojen perään. Voi pojat, tätä riemua ei tavoita litran pikkuturboilla.

Kyllä minä tiedän, että jos jokin on menneestä maailmasta, niin ehdottomasti juuri 3-litrainen V6-bensamylly. Mutta juuri kun aloin jo vähän kehuskellakin näiden nykyajan litran 3-pyttyisten turbojen kehitystä, kurvasi päätoimittaja 20 vuotta vanhalla Nissan Maximalla. Onhan Kaasujalka ennenkin koeajanut kuukauden ”äijäautona” Maximan, mutta tämä Maxima oli tuotu Suomeen jenkeistä. Niin nopeus- kuin matkamittarissakin lukemat oli luettavissa maileina.
Jenkki-Maxima oli muutenkin pikkuisen erinäköinen kuin Suomi-Maxima. Rehellisesti sanottuna, Suomi-Maxima on hituisen enemmän omaan makuuni. Tämän jenkki-Maximan taka- ja etupää toivat etäisesti mieleen neljännen polven, vuosina 1998-2004 valmistetun Hyundai Sonatan.
Maileja matkamittarissa oli 79 000, euromittoihin käännettyinä se tarkoittaa 122 000 kilometriä. Ulkolämpötilakin luettiin celsiusten sijaan fahrenheiteissä.

122 000 kilometriähän ei tällaiselle 3-litraiselle V6:lle oli yhtään mitään. Auto oli muutenkin huippusiististi pidetty, Maximan ainoa omistaja ennen autoliike Asko Hahtoa Vantaalla on ollut suomalainen nainen, joka on sen Suomeen tuontiautona tuonut. Ikää toki autolla oli 20 vuotta, mutta siitä ei kyllä mikään sen enempää auton ulkokuorissa kuin sisustuksessakaan kielinyt.’

Yhden naisen omistama

Hyvällä omallatunnolla koeajettua Maximaa voi kehua kuin ”kukkaa kämmenellä” pidetyksi. Se oli maustettu ”USA-huippuvarustein”, sähköisiä peilejä, automaatti-ilmastointia, sähkösäätöisiä istuimia ja kattoluukkua myöten.  En nyt tiedä, milloin sadetunnistimet yleistyivät Suomessa, mutta en usko, että niitä vielä vuonna 2000 olisi ollut kovin monessa autossa.’

Tosin muistelen Maximan saaneen kehuja kattavasta varustelusta aikoinaan Suomessakin.

Meno oli suloisen tasaista ja äänetöntä.  222-hevosvoimainen moottori tarjosi niin tehoa kuin vääntöäkin, joten matkan taittaminen oli auton korkeasta iästä huolimatta mukavan ”lohvakkaa”. Tilaakin Maxima tarjoaa hulppeasti, sillä malliuudistuksessa juuri vuonna 2000 pituutta ja akseliväliä tuli lisää. Vanha Maxima on parhaimmillaan matka-ajossa, se kulkee varsin suuntavakaasti.

Ja kun auto painaa melko paljon, sitä eivät sivutuulien puhuritkaan juuri heiluttele.

Vanha Maxima sopii parhaiten leppoisaan matka-ajoon, siihen oli helppo kotiutua: kiitos myös sulavasti toimivan nelilovisen automaattilaatikon. Tosin välityksetkin ovat melko pitkät ja ne rokottavat terävyyttä jo kolmospykään siirtyessä. Pieni puute oli myös hitusen kovan tuntuinen jousitus hitaassa ajossa.

Vaikka Maxima varmasti onkin ollut aikoinaan auto jenkkien makuun, niin silti sen ohjausta on tehostettu juuri sopivasti, eikä liikaa: ohjaustuntuma on eurooppalaiseenkin makuun edelleen täsmällinen. Hitaaseen kaupunkiajoon vanha ”jenihymy” on liian kova, mutta erittäin mukava sileillä maanteillä.

Melutasoon vaikuttaa melko paljon tien pinta. Sileällä asfaltilla  lähes viisi metriä pitkä Maxima etenee kuin sukkasillaan, mutta röpelöinen tienpinta tuo rengasäänet sisälle selvästi.

Silkinpehmeää hyrinää

Mutta mitäs pienistä. 3-litrainen V6- moottori kävi silkinpehmeästi ja juuri se teki menosta niin juhlavaa.

Vaikka yksilitraiset pikkuturbot ovatkin yhä parempia, niin eiväthän ne koskaan voi yltää mukavuudessaan samalla tasolle 3-litraisen V6 -bensamyllyn kanssa.

Aikoinaan Maximaa moitittiin siitä, että jäykäksi viritetty jousitus teki käsittelystä kyllä täsmällistä, mutta samalla söi Bemarilla ja Mersulle ominaista kulkemisen sulavuutta. Mutta olihan se Maxima aikoinaan paljon halvempikin kuin vastaavan kokoiset eurooppalaiset premiumautot. Muistaakseni se asettui hinnoiltaan lähemmäksi Ford Mondeota kuin 5-sarjan Bemaria.

Itse olen aina jollain kumman tavalla tykännyt isoista japanilaisista sedaneista. Sitä ei moni eurooppalaisten premiumautojen fani ole ihan ymmärtänyt. Wikipedian mukaan kitsch tai kitsi tai kitsh (saksan Kitsch ’roju’) tarkoittaa massatuotettua, tavanomaista, huonolla maulla tehtyä, mutta vahvoja tunteita herättävää taideteosta tai esinettä. Kitsch esittää kauniina pidettyjä asioita tunteellisesti tai tekotunteellisesti, imelän koreasti ja epäaidosti. Kitsch-esineet ovat tyylittömiä, mauttomia.

No, ehkä jenkki-Maximassa on jopa hitusen enemmänkin ”kitschiä” kuin Eurooppaan tuoduissa malleissa. Ja vaimonkin mielestä minulla on aina ollut jonkinmoinen mieltymys ”kitschiin”. Tällainen kuuttakymmentä lähentelevä seniori-ukko voisi hyvinkin ostaa tällaisen moitteettomasti pidetyn ja vain 122 000 km ajetun ison Maximan. Paremmin se iäkkäälle vantaalaismiehelle sopisi kuin mauttomilla ”läskeillä” ja levikkeillä höystetty iäkäs 5-sarjan Bemari.

 

Nissan Maxima 3.0 V6, vm. 2000
Mittarilukema: 122 000 km
Moottori: V6, 2988 cm3
Vaihteisto: 4-lovinen automaatti
Polttoaine: bensa
Teho: 222 hv
Vääntö 271 Nm
Yhdistetty kulutus: 10.5 l/100 km
Co2-päästöt: 252 g/km
Suorituskyky: kiihtyvyys 0-100 km/h:  9.6 s, huippunopeus: 212 km/h
Mitat: pituus 4920 mm, leveys 1780 mm, korkeus 1435 mm, akseliväli 2750 mm
Tavarasäiliö 520 l.
Myyjä: Asko Hahto Oy, Helsinki
Hinta: 5980 €

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa

 

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Turvallisuushakuisen boheemin Beetle!
BMW 525 d Xdrive vm. 2010 –  Taas tuli lähes tippa silmään…
Koeajo käytetty Volvo V60 – Käytetty pistoke-Volvo pitää arvonsa

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *