Kaasujalka

Koeajo Saab 9-5 Aero – Oikea ”teräsleidi”

Julkaissut:

|

1.7.2020

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Koeajo Saab 9-5 Aero – Oikea ”teräsleidi”

 

Koska joku nimesi toiseksi viimeisen Saab 9-5 mallin Dame Ednaksi, niin minä nimeän päätoimittajan 14 vuotta vanhan Aero-farmarin ”teräsleidiksi”: leffateattereissa pyörivän hittileffan mukaan.

Iso Saab tietysti oli kautta historiansa kaikkea muuta kuin naisellinen auto. Siinä oli isot pyörät, tukevasti peltiä ja ohjaamo kuin kassakaappi.

Minun ja päätoimittajan välissä on tietynlainen sukupolvien kuilu, kun minä olen syntynyt 10 vuotta häntä ennen. Vuosien myötä tuo ikäpolvien kuilu on kaventunut. Yhteistä meille on ollut Saabin fanitus.

Minä omistin nuorena miehenä kolme Saabia, päätoimittajan lapsuudenperheessä ei muita autoja ollutkaan kuin Saabeja. Saabin fanituksesta annan päätoimittajalle täydet pisteet. Saman ikäluokan vesselit kuin nykyään yhä harvemmin edes muistavat, minkälainen auto se Saab olikaan.

–No voi v…u, sehän on ihan museo se sellanen Saappi! eräs nyt nelikymppinen tuttavamies ilkkui, kun useita vuosia sitten mietin vakavissani pitäisikö ostaa käytetty Saab, vaikka koko merkkiä ei enää valmistetakaan.

Hurmokseen jo lähtiessä

Päätoimittaja antoi ottaa ns. tyypit vuosimallin 2006 Saab 9-5 farmari-Aerollaan. Sehän innosti hurmokseen jo heti kotipihasta lähtiessä. Vaikka yleensä alleviivaan auton äänettömyyttä, niin jostain syystä Saabissa olen aina antanut anteeksi karkeahkot rengasäänet.

Päätoimittajan Ruotsista tuomassa turbossa on vielä tavallista matalammat nastarenkaat, mutta eipä niiden kumina paljon kehä III:n nopeuksissa häirinnyt.

Rengasäänet ovatkin sitten melkein ainoat äänilähteet vanhassakin Saabissa. Muuten Saab on hiljainen auto. 2.3-litraisesta bensaturbomoottorista kuuluu raakaa pörinää vain kovassa kiihdytyksessä.

Saabin penkit olivat loistavat jo kesällä 1996, kun omalla perus-ysisatasellani ajoin juhannuksen viettoon Tahkolla. Apukuskin penkeillä istui rouvani, jonka olin silloin juuri tavannut. Sama rouva istuu autoni apukuskin paikalla edelleen.

Päätoimittajan Aerossa penkit ovat nahkaa ja ne ovat lähes täydelliset. Alusta tuntuu mukavalta, vaan ei niin urheilulliselta kuin ennakkoon odotin. Isokokoiseksi autoksi neljätoista vuotta vanha ysivitonen on edelleen erittäin helppo ajaa. Suorituskykyä piisaa, eikä turbo pedaalia painaessa viivyttele turhia. Parhaimmillaan vanha Aero on valtateillä, ison korin liikkeet pysyvät hyvin hallinnassa ja pyörät tiessä. Tehokas turbomoottori vääntää muhkeasti.
Aeron suuntavakavuus ja ohjaus toimivat erinomaisesti tasaisella asfaltilla, mutta urissa ja kiihdyttäessä ohjaus tuppaa leveiden ja matalien renkaiden takia tempoilemaan.

Isojen tunteiden auto

Aero ”Dame Edna” -keulalla on kaunis auto. Jo virta-avaimen käännössä käsijarrun vierestä keskikonsolista sykähdytti. Vaikka automaattivalitsin on järeä tanko eikä mikään pyöritettävä ”hipsanpippaa-kiekko”, niin sekin tuntui vain liikuttavan nostalgiselta ja retrolta.

Edelleen ja vanhanakin iso ja tehokas, 260-hevosvoimainen Saab-farmari on huippumukava matka-auto, vaikka mittarilukema on jo yli 208 000 kilometriä ja vuosi takana 14.

Rehellisyyden nimissä uusien autojen koeajoissa kehuminen voi joskus mennä aavistuksen verran mielistelyksi, perseen nuolemiseksikin sitä eräs tuttava luonnehti.

Päätoimittajaa ei tarvitse mielistellä hitusen vertaa. Jos Ruotsista tuotu Saab olisi rouhea ”museo”, voisin sen kerrankin suoraan kirjoittaa. Mutta veroineen päivineen hiton paljon vastaavaa Suomi-Saabia halvemmaksi tullut Sverige-Saab on edelleen yli 200 000 kilometriä ajettuna taatusti hintansa väärti.

Moneen uuteen tämän päivän laatuautoon verrattuna vanhan Aeron fiilistä voisi kutsua pohjoismaiseksi. Pahoittelut nyt vaan kovasti, mutta Volvossa en enää aisti tuota ”tehty vartavasten Pohjolan oloihin ”-fiilistä, niin hyvä auto kuin se muuten onkin.

Enemmän kuin eurooppalaiseksi, olin aina tuntenut itseni ennen kaikkea pohjoismaalaiseksi. Kun kruisailin päätoimittajan Aerolla, muistin huvittuneena porvaripuolueita äänestäneen isäni sanat: ”Kun työmiehelläkin on omakotitalo ja Saabbi katoksessa, niin se pitää vallankumouksen loitolla”.

Tämä Saab 9-5 -malli taas keksittiin nimetä Dame Ednaksi siksi, että etulyhdyt toivat mieleen Dame Ednan suurikokoiset silmälasit. Miehekkään auton nimittäminen ”teräsleidiksi” lienee paikallaan senkin takia, että myös Dame Edna -hahmon takana oli miesnäyttelijä.

Meni ehkä vähän imeläksi, mutta 14 vuotta vanha Saab Aero on isojen tunteiden asia.

Saab 9-5 Aero 2,3 turbo Wagon
Vuosimalli: 2006
Mittarilukema: 212 000 km
Moottori: R4, 2290 cm3, turbo
Polttoaine: bensa
Vaihteisto: 5-lovinen automaatti
Tehot: 260 hv
Vääntö: 350 Nm
Suorituskyky: kiihtyvyys 0-100 km/h: 8.2 s, huippunopeus 249 km/h
Co2-päästöt: 232 g/km
Yhdistetty kulutus: 9.8 l /100 km
Mitat: pituus 4808 mm, leveys 1792 mm, korkeus 1497 mm, akseliväli 2703 mm

 

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Koeajossa käytetty Fiat Grande Punto – Maatalousopiskelijan Grande Punto
Koeajo käytetty Mercedes-Benz E-350CDI – Isojen tunteiden E Coupé
Koeajo käytetty Audi Q7 – Ihan ”sipilänä” Q7:lla

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *