Villasukkatehtaassa aika pysähtyy – autoja myöten

Helsingin Villasukkatehdas on matka menneisyyteen. Uutiset kuunnellaan putkiradiosta, puhelut hoidetaan lankapuhelimilla ja 1940- ja 1950-lukujen neulomakoneetkin toimivat yhä moitteettomasti. Firman ajot ajetaan vuosimallin 1974 Volkswagen Kleinbusilla ja patruuna Kumpulaisen omakin auto on 27 vuotta vanha E-sarjan Mercedes-Benz.

Helsingin Villasukkatehtaan omistajan Jukka-Pekka Kumpulaisen titteli on patruuna. Eikä se ole pullistelua, vaan sitä, että Kumpulainen on mieltynyt kaikkeen vanhaan ja vanhahtavaan. Vanhahtavaan hän on mieltynyt autoja myöten. Volkswagen Kleinbus vuosimallia 1974 ei ole mikään antiikkiauto, jolla ajetaan vain kesäisiin kokoontumisajoihin. Kleinbusilla ajetaan firman työasioita ympäri vuoden, talvipakkasilla ja rospuuttokeleilläkin. Ja pääsääntöisesti ratin takana on patruuna Kumpulainen itse.
–Juuri tulin keikalta. Kävin esittelemässä uuden asiakkaan luona villasukkia. Lähes kaikki firman työajot hoidan Kleinbusilla, vuodessa tulee ajettua noin 10 000 kilometriä. Käyn sillä joka vuosi myös pohjoisessa, ihan Lapissa asti. Heinäkuussa teen Volkkarilla kauppareissun Ouluun. Kertaakaan en ole sillä tielle jäänyt. Kerran se sai kaatosateessa virranjakajaan kosteutta, mutta pienen kuivattelun jälkeen taas matka jatkui, Kumpulainen juttelee.

Kumpulainen myöntää, että firman logolla maalattu Kleinbus on myös oiva mainosväline liikenteessä. Kumpulainen korostaa, että firman nimi on nimenomaan maalattu – ei teipattu – auton kylkeen.
– Mainosarvohan on mittaamaton, kun tällaisen auton kylkeen on suurin kirjaimin maalattu firman nimi. Melkein joka päivä joku haluaa tulla juttelemaan ja fiilistellä istumalla sen penkeillä. Oma isäni oli taidemaalari, joka omalla Kleinbusillaan ajoi aina toreille myymään taulujaan. Minulla on siis paljon Kleinbusiin liittyviä muistoja omasta lapsuudestani.

Legendaarinen hippiauto

Helsingin Villasukkatehtaan Kleinbus on takaapäin ja kyljestä hyvin paljon samanlainen kuin Kleinbusin ”hippimaineen” luonut junakeulakin. Edestä sen erottaa ”junakeulasta” kuitenkin pienemmät ajovalot ja pienempi VW:n logo. Virallisesti Kleinbuskin on malliltaan Volkswagen Transporter ja Villasukkatehtaan Kleinbus edustaa jo Transporterin toista sukupolvea.

”Junakeulaa” eli VW Transporter T1:tä valmistettiin vuodet 1949-1967 ja 1960-luvulla tämä minibussi oli suosittu orkestereiden keikka-auto. On vaikea edes kuvitella 1960-luvun hippiajoista kertovaa elokuvaa, jossa ei olisi mukana kirjavasti maalattua Volkswagen Kleinbusia.

Virtaviivainen muotoilu oli paitsi modernia ja helposti tunnistettavissa, se alensi myös kulutusta ja tuulen aiheuttamaa melua. Perusrakenne suunniteltiin tasapainoiseksi. Tavaratila jäi keskelle autoa, joten kuormattunakaan takamoottorisen auton ajo-ominaisuudet eivät paljoa muuttuneet. Akselistot ja moottorit otettiin suoraan Volkswagenin kuplasta.

Helsingin Villasukkatehtaan Kleinbus on jo VW Transporterin toista sukupolvea, jota valmistettiin

muuttumattomana vuodet 1967-1979. Malli voitti Tekniikan Maailman pakettiautovertailun vuonna 1976 ja vuonna 1975 sitä rekisteröitiin 1259 yksilöä eli pakettiautoista toiseksi eniten.

Jos Kleinbusiin tulee vikaa, apua löytyy läheltä: firman konemestarikin kun on vanhojen autojen harrastaja. Auton Kumpulainen osti seitsemän vuotta sitten niinikään vanhoja ajoneuvoja harrastavalta moottoripyöräpoliisilta. Kleinbusissa on 4-sylinterinen ja ilmajäähdytteinen, 1.6-litrainen ja 50-hevosvoimainen bensamoottori.
-Nykyautojen seassa vaivatta pysyy liikenteen mukana. Vaihteita saa käyttää loppuun asti, vääntöä ei juuri ole. Kytkimen kanssa pitää olla lähtiessä tarkka ja kaasua saa painaa kunnolla. Vaihteita vaihtaessa täytyy olla ajatus mukana, ja vanhalla autolla pitää ajaa muutenkin nätisti.

Mukava ajettava

Kumpulainen kehuu Kleinbus-takatuupparia kuitenkin mukavaksi ajettavaksi.
– Se on pehmeä ajettava. Sitä saa todellakin ajaa ja minun mielestäni auton pitää sellainen ollakin, ei sen tarvitse itsestään kiitää. Kun auto on kapea ja korkea, niin tietysti sivutuulet nappaavat siitä herkästi kiinni.

Sen verran Kumpulainen on ajankiidolle antanut periksi, että yksi nykyaikainen lisälaite autosta sentään löytyy: Webasto-lisälämmitin.
-Ikkunat pysyvät kirkkaina, eikä tarvitse talvella ajella karvalakki päässä, Kumpulainen perustelee.

Mitään lohkolämmitintä ei kuitenkaan ole.
– Volkkari on lähtenyt talvisin hyvin käyntiin ja kovemmilla pakkasilla pidän sitä tallissa viikonlopun yli joko kotona tai tehtaan varastossa. Sen verran pitää vanhusta säästää. Talvella laitan myös tankkiin bensiinin lisäainetta, että nykiminen ja kosteus jäävät pois.

Ei puhettakaan, että Helsingin Villasukkatehdas vaihtaisi Kleinbusin johonkin uuteen ja nykyaikaiseen pakettiautoon.
–45-vuotias Kleinbus palvelee tehdasta ainakin seuraavat sata vuotta. Auto on rekisteröity 9 hengelle ja kyytiin mahtuu henkilökuntakin. Olemme ensi viikolla menossa porukalla tapaamaan yhtä jälleenmyyjää Tampereelle. En tiedä, kuinka mones moottori siinä on meneillään, nykyisellä moottorilla on ajettu jo sellaiset 60 000 kilometriä ja olen jostain lukenut, että näiden koneet menevät vaihtoon n. 100 000 kilometrin välein.

Kuka nyt ilmastointia kaipaa?

Kun työpäivä on ohi ja Kleinbus jää Helsingin Villasukkatehtaan pihaan, hyppää patruuna Kumpulainen omaan ”siviiliautoonsa”: vuosimallin 1992 E-sarjan farmari-Mersuun. Kumpulainen ei ole tekniikan miehiä, hän ei osaa sanoa, onko hänen Mersunsa bensamoottori 3-litrainen V6 vai 2-litrainen R4.
– Sen verran kuitenkin tiedän, että tässä on bensamoottori ja tämä on nelivetoinen eli 4Matic, hän naurahtaa.

Mersunsa Kumpulainen osti seitsemisen vuotta sitten. Se on Suomi-auto ja mittarilukema on tänäkin päivänä ikään nähden melko pieni, hieman yli 260 000 km.
– Edellinen omistaja oli massannut tämän ja huollattanut auton muutenkin viimeisen päälle. Käytin juuri auton huollossa ja huoltomies kehui, että tämä on ikäisekseen harvinaisen hyvässä kunnossa. Viimeisen viiden vuoden ajan tämän huoltoihin on kulunut varmaankin muutamia satoja euroja ja siihen sisältyvät myös korjaukset. Sen verran modernimpi tämä on kuin Kleinbus, että tästä löytyy CD-soitinkin, kun taas Kleinbusissa on alkuperäinen Grundig-radio.

Kumpulaisen ei tarvitse kauan miettiä perusteita mieltymykselleen vanhempiin ajopeleihin.
–Pidän enemmän vanhojen autojen tuoksustakin. Kleinbusissa ja tässä Mersussa on ominaishajuaan myöten jotain sielukasta.

Kumpulaista ei tunnu vaivaavan sekään, että sen enempää Kleinbusissa kuin Mersussakaan ei ole ilmastointia.
– Mersussa on sentään tehdasvalmisteinen kattoluukku. Olen sitä mieltä, että jos Suomen kesässä on edes hetken lämmintä, niin antaa sitten lämmittää. Ilmastointia tärkeämpää on, ettei autossa tule talvella kylmä. Tietysti Mersun nelivetoisuuskin on talvella kiva.

Vanha myös toimii

Sukkatehtaita Suomessa on muitakin, mutta tiettävästi Helsingin Villasukkatehdas Oy on koko maassa ainoa yritys, joka tekee pelkästään aitoja ja perinteisiä villasukkia, eikä mitään muuta tuotetta. Kumpulaiselle villasukkatehtaan pyörittäminen on myös yhteiskuntavastuuta.
–Arvostan yli kaiken suomalaista työtä, ja pidän kunnia-asiana tämän katoavan teollisuudenalan jatkamista. Samalla pyrin luomaan tehtaalle rauhallista työilmapiiriä, joka nykyajan kiireessä tuntuu olevan ikävän harvinaista.

Yritykselle pitäytyminen vanhoissa neulomakoneissakaan ei ole pelkkä imagokysymys.
– Nämä vanhat laitteet ovat äärettömän hyviä ja toimivia. Perinteisen villasukan valmistukselle ei myöskään ole nykyaikaisempaa, tehokkaampaa korviketta, Kumpulainen vakuuttaa.

Tusina konetta raksuttavat lankaa, joista kudotaan Suomeen ja vientiin maan rajojen ulkopuolellekin vuosittain noin 90 000 villasukkaparia.
– Vientiin menee 9 % tuotannosta, tarkoitus on kasvattaa sen osuutta 30-40 %:iin. Erityisen iloisia olemme siitä, että japanilaiset tuntuvat ihastuneen villasukkiimme.

Teksti ja kuvat Timo Kiiski