Raakaa Cossua kiitos – Ford Escort RS Cosworth ´92

Cosworth, yritys jonka Mike Costin ja Keith Duckworthin perustivat vuonna 1958, on aina liitetty jollain tapaa Fordiin. Se on saavuttanut useita meriittejä autourheilupiireissä. Harrasteautomaailmassa yrityksen tunnetuimpiin tuotteisiin lukeutuu Sierra Cosworth, joka sekin on ansainnut pokaalin jos toisenkin.

Ford Escortin ei silti tarvitse hävetä isoveljeään Sierraa yhtään. Mallin meriiteistä löytyy todella kovan luokan saavutuksia, kuten rallin maailmanmestaruuksia. Harrastepiireissä Escort on aina saanut nauttia ansaitsemaansa arvostusta – auto on ollut erittäin suosittu rakentelukohde, on harrastajan tyylisuunta ollut sitten lähestulkoon mikä tahansa.

Vuonna 1992 päivän valon nähnyt Escort RS Cosworth astui isoihin saappaisiin – onnistuneesti. Autokansa otti uutuuden ilomielin vastaan. Menestystä tuli saman tein myös moottoriurheilumaailmassa.

Saksassa, Karmannin tehtaalla valmistettu ja alun perin lähinnä kilpakäyttöön suunniteltu Escort RS Cosworth T3 poikkesi tuon aikakauden perus-Escortista merkittävästi, korin osistakin noin 50 % oli poikkeavia. Auto rakennettiin lyhennetyn Sierra Cosworthin pohjalevyn päälle. Tekniikassa yhtäläisyyksiä perus-Escortiin ei ollut oikeastaan ollenkaan, se kun lainattiin melko suoraan Sierra Cosworthista. Cossu-Esco oli mallisarjansa ainoa nelivetoinen versio.

Vuonna 1994 Ford päivitti mallia muun muassa korvaamalla YBT-moottorin saman tehoisella YBP-moottorilla. T25-mallin turboahdin oli aiempaa pienempi ja Weber-Marelli moottoriohjaus korvattu Fordin omalla EEC IV:llä. Vaikka teho laskikin aavistuksen, parani auton suorituskyky, samoin kuin ajettavuus. Ulkoisesti erot mallikaimojen kesken olivat lähinnä hienosäätöä ja meikkausta.

Kaiken kaikkiaan Escort Coswortheja valmistettiin vain 7145 kappaletta. Kaikki eivät olleet liikenteessä erottuvia siipimalleja, vaan autosta valmistettiin myös siivetöntä versiota.

Matka kohti Cosworthia

Kuten Sierra Cosworth, on myös Escort Cosworth saanut nauttia harrastajien keskuudessa arvostusta – auto on ollut erittäin suosittu rakentelukohde. Jämsäläinen Timo Perkamo sai kipinän automaailmaan omalta isältään, joka on Timon kertoman mukaan ikänsä remontoinut ja maalannut erilaisia autoja. Isänsä touhuja seuratessaan Timon on ollut helppo innostua aiheesta, ja niin autot ovat vieneet miehen mennessään.

Timon historiasta selviää, että hän on todellinen Escort-mies, niin monta Escoa hänellä on vuosien saatossa ollut. Escort Cosworthista Timo ehti kuitenkin unelmoida pitkään ennen kuin unelmasta tuli totta. Markkinoita Timo oli seurannut jo tovin aikaa, mutta hintapyynnit eivät vain mahtuneet miehen oman lompakon sallimaan budjettiin.

Eräänä kevättalvisena päivänä myyntiin tullut yksilö herätti Timon huomion. Auto tuntui myyntitietojen ja -kuvien perusteella hyvän oloiselta, joskin hieman elämää kokeneelta. Mielenkiintoa pönkitti auton musta väri. Italiassa uutena myyty auto oli myöskin hyvin varusteltu. Tehdasvarusteisiin kuuluivat muun muassa nahkasisustus ja ilmastointilaite. Timo antoi bonuspisteitä värin lisäksi alkuperäistävanteista, joiden ulkonäöstä hän on aina pitänyt.

Myyjän ja ostajan välinen matka oli kuitenkin sen verran pitkä, että ensiaskeleet kaupankäynnissä otettiin sähköpostitse. Bitit virtasivat Jämsän ja Pohjois-Suomen välillä kiihtyvällä tahdilla, Timon pyrkiessä saamaan selville autosta kaikki olennaiset asiat – ja ehkä vähän päällekin.

Lopulta he sopivat treffit Jyväskylään, myyjä kun oli tulossa tuttaviensa luo kylään. Paikan päällä paljastui totuus – kuten usein autokaupoissa tapaa käydä. Auto oli paljon ruotoisemman näköinen kuin myyntikuvissa. Koeajo ei kuitenkaan tuonut mukanaan mitään ikäviä yllätyksiä, joten Timo piti Cossua kehityskelpoisena lähtökohtana. Hän teki oman, parituhatta euroa hintapyyntöä alhaisemman tarjouksen. Myyjä pureskeli tarjousta puolen tunnin ajan … ja löi kättä päälle!

Ensimmäiset muutokset

Jyväskylästä Cosworthin keula käännettiin kohti Jämsää ja kotitallia. Kunnostustyöt käynnistettiin välittömästi, vaikka varsinaista kiirettä ei ollutkaan. Projektin aikana auto käytiin koria ja tekniikkaa myöden läpi.

Autossa ostohetkellä olleet Konin iskunvaimentimet ja Eibachin jouset sekä huonosti pakoääntä vaimentava putkisto olivat eräitä projektilistalle kirjattuja kohteita. Samoin pahasti roikkuva kattoverhous.

Moottoriin vaihdettiin uudet laakerit ja männänrenkaat. Ahtimen Timo päätti vaihtaa uuteen, vaikka moottorissa kiinni ollut turbo oli myyjän kertoman mukaan vain 5000 kilometriä ajettu. Kyseisen turbon käytös hieman hitaasti heräävänä ei kuitenkaan miellyttänyt Timoa, ja niinpä sen tilalle asennettiin sopivasti tarjolle tullut hybridi-turbo, joka oli toteutettu hyödyntäen Sierra Cosworth 4WD:n pakopesää ja Escort Cosworthin ahtopesää. Alkuperäinen moottorinohjausjärjestelmän Timo korvasi itse koostetulla Megasquirtilla. Samalla polttoainesuuttimet vaihdettiin Siemens Deka 630 cc/min suuttimiin. Ennen muutoksia tehonmittaus oli antanut lukeman 266 hevosvoimaa, muutosten ja ahtopaineen noston jälkeen 365 hevosvoimaa. Vääntöäkin irtosi 450 Newtonmetriä.

Jatkojalostus

Timon mielessä oli pyörinyt ajatus täysin säädettävästä alustasta. Internetin avulla eri vaihtoehtoja vertailtuaan Timo päätti tehdä satsauksen ja tilasi GAZin alustakokonaisuuden, joka sisälsi korkeus- ja jäykkyyssäädettävät kynäjouset sekä iskunvaimentajat. Valinta kohdistui GAZiin hyvän hinta-laatusuhteen johdosta. Samalla tilattiin myös Mongoosen 3-tuumainen rosteriputkisto.

Tavaran saavuttua Suomeen ei mennyt monta tovia, kun uusi pakoputkisto oli jo paikoillaan. Samaan syssyyn Timo asensi myös uudet takatolpat, mutta etutolppien vaihdon hän päätti hieman työläämpänä työvaiheena toteuttaa myöhemmin.

Kipinä moottorin jatkojalostamisesta syttyi uudelleen. Osittain tähän vaikutti pakoputkesta tupsahtavien hentoisten sinisten pölläysten tuoma viesti siitä, että jottain-pittäis-varmaan-tehrä. Toimenpiteitä miettiessään Timo asetti projektille ylärajan; teho ei saisi nousta yli 450 hevosvoiman. Rajalla hän pyrki suojelemaan auton vakiokuntoista voimansiirtoa.

Ensimmäinen vaihe oli tietysti moottorin laittaminen nippeleiksi. jäseneltä Timo kiikutti lohkon ja kannen paikalliseen koneistamoon, missä sylinterit porattiin ylikokoon. Lohkon dekkitaso plaanattiin samalla kun kansi oikaistiin. Siinä sivussa lohkoon asennettiin ARP:n pinnapultit. Kampiakselin kaulat hiottiin ensimmäiseen alikokoon ja kokonaisuus kiertokankineen tasapainotettiin.

Yksi kompastuskivi Cosworthin YBT-moottorissa on sen alkuperäinen sytytysjärjestelmä. Kipinä ei tahdo riittää juurikaan yli 300 hevosvoiman tehoille. Timo ratkaisi tämän ongelman Audista adoptoiduilla suorasytytysjärjestelmällä, jossa jokaisessa tulpanjohdossa on oma coil-on-plug -puola.

Jo aiemmin modifioitu alkuperäinen välijäähdytin sai siirtyä eläkkeelle ja sen tilalle asennettiin Airtecin 62-millinen alumiinicooleri. Konehuoneen kaikki ahto- ja vesiletkut vaihdettiin Venairin sekä Roose Motorsportin valmisteisiin.

Polttoaineensyöttöä parannettiin Bosch 023 -pumpulla ja uudella bensanpaineensäätimellä. Tämän jälkeen moottorinohjaus säädettiin uudelleen, pyrkien optimoimaan seoskäyrät moottorin koko käyntialueelle. Lopputuloksena 431 hevosvoiman huipputeho ja 543 Newtonmetrin vääntö.

Kasvaneiden voimavarojen myötä voimansiirtoa parannettiin lähinnä kytkimen osalta. Vakiolevyn tilalle vaihdettiin AP Racingin massalevy; sintterikytkintä Timo ei Cosworthiinsa halunnut. Samassa yhteydessä alkuperäinen paineasetelma korvattiin AP Racingin ns. upgrade -asetelmalla. Suunnitelmalistalta löytyy vaihdelaatikon laakeriremontti.

Timo Perkamon Escort Cosworth on mitä parhain osoitus harrasteautoilun siitä osa-alueesta, jossa oman käden työ näyttelee merkittävää osaa. Slogan “tekemällä oppii ja opituilla taidoilla säästää” sopii tähän tapaukseen paremmin kuin hyvin.

Teksti ja kuvat Jari Sjöman