Kaasujalka

Kalle Kustaa – pitäisikö vaihtaa Santa Fehen?

Julkaissut:

|

8.2.2019

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Kalle Kustaa – pitäisikö vaihtaa Santa Fehen?

Aikoinaan irvailin, että Ruotsin kuningas Kaarle ”Kalle” Kustaa on tosimies, kun ajaa rumalla Hyundai Terracan -maasturilla. Kalle, jos et ole sitä vielä tehnyt, niin päivitä Terracan 300 000 km ajettuun Hyundai Santa Fehen!

”Pohoojaalainen”  sanonta kuuluu, että ”se on rumaa, kun mies on koree”. En ole varma, tuleeko sanonta Pohjanmaalta vai jostain muualta. Enkä ole siitäkään varma, että ”pohoojaalaasen” kirjoitusasu menee oikein. Mutta jotenkin tuohon tyyliin se menee.

Enkä muuten ole varma siitäkään, miten tuo Santa Fe -mallinimi pitää taivuttaa: Santa Feen,  Santa Feehen vai Santa Fefen? Monenmoista kirjoitusasua lehdissä näkee. Toimittelijat lienevät asiasta epävarmoja, kun jotkut välttelevät taivuttelemasta nimeä, vaan kirjoittavat jäykästi ”Santa Fe -autoista”.

Hyundai Terracan oli julmetun kulmikas ja ruma malli. Ja samalla siitä tuli minulle tosimiesten mitta. Niin rumalla autolla ajaa vain tosimies.

Miehekäs ja kolho

Muistan, kun poika alkoi pelata jääkiekkoa tuolla aikavälillä. Yhden joukkuekaverin isä oli maata kiertävä torikauppias, joka ajoi Terracanilla. En ollut koskaan ennen kunnioittanut Ruotsin kuningasta Kalle Kustaata eli Carl Gustaf Folke Hubertus Bernadottea, mutta kun näin Kallen televisiossa tulevan johonkin fasaanimetsästykseen Terracanilla, mietin, että siinä on miehellä itsetunto kohdallaan, kun ajaa niin kantikkaalla ja rumalla autolla.

En tiedä, tarkoitettiinko tämä toisen polven Santa Fe korvaamaan Terracan Hyundain katumaasturimallistossa, mutta tämän päivän valossa se näyttää yhtä rumalta ja miehekkäältä kuin Terracan aikoinaan.

Onhan se tietysti paljon sulavampi ja pyöreämmin muotoiltu, mutta kyllä se ulospäin aika kolholta näyttää. Ja samalla tietysti myös erittäin miehekkäältä. Jo päätoimittajan runksutellessa pihaan yli 300 000 km ajetulla vuosimallin 2006 Santa Fe:llä mietin, että tuollaisella ajavat vain miehet eikä marjanpoimijat. Se on kaukana Nissan Qashqain ja sen tapaisten ”hipsanpippaa” -trendiveikkojen ”mukamasmaastureista”.

Järeä, ei vihainen

Santa Fe näyttää ulospäin järeältä, eikä aggressiiviselta. Siinä on se suurin ero näihin tämän päivän trendikkäisiin citymaastureihin.

Vitsejä on kuitenkin vaikea vääntää tästä eteenpäin. Santa Fen kyyti ei ollut Kehä III:sta ja sen jälkeen pätkän verran moottoritietäkin jyristellessä yhtään hullumpaa. Auto tuntui vankalta ja heitinkin päätoimittajalle, että pitäisiköhän vaihtaa oma murheenkryyni C-Mersu vuosimallia tähän pari vuotta iäkkäämpään Santa Fehen.

Iäkkyydestä huolimatta Santa Fe oli yllättävän ketterä auto käännellä kotipihassa. 2.2-litrainen moottori teki kulusta yllättävän virkeää, ajoittain jopa kepeää. Kaikesta päätellen sen alustarakenne on onnistunut ja kestää myös aikaa. Ehkä meno olisi ollut vieläkin sutjakkaampaa, jos manuaalilaatikko ei olisi tupannut nykimään kiihdytyksissä.

Santa Feessa istutaan korkealla ja kulku on vakaata, ainakin isoksi  ja korkeaksi maasturiksi: tietenkään sitä ei voi verrata ison ja matalan sedanin kyytiin. Ohjauspyörässä oli radion ja vakionopeuden ohjausnappulat. Ne tuntuivat turvalliselta, kun ei tarvinnut kurotella radiosta kanavia vaihdellessa.

Jos yhtäkkiä tulee jarrutuksen paikka vaikkapa mutkaan liian kovaa ajaessa, ajonvakautus (ESP) vakauttaa ajoa automaattisesti yksittäisiä pyöriä jarruttaen. Nelivetokin jakaa voimaa etu- ja takapyörille tilanteen mukaan. Hyvissä olosuhteissa Santa Fe on aina käytännössä etuvetoinen, mutta kun ne muuttuvat hankalammiksi, tietokone ohjaa lisää vetovoimaa taka-akselille. Nappia painamalla voiman voi lukita  jakautumaan akselin kesken tasan.

Pyhää uskoa

Mikään hittihän tämä toisen polven Santa Fe ei Suomessa ole ollut. Se tuli markkinoille vuonna 2006 ja vuonna 2008 sitä ensirekisteröitiin meillä kokonaiset 75 autoa.

Meno oli mieltä rauhoittavaa puksuttelua. Hyundai on lainannut mallinimen Santa Fe Espanjasta. Se tarkoittaa ”pyhää uskoa”. Maailmallahan on pilvin pimein Santa Fe -nimisiä paikkoja, esimerkiksi USA:ssa se on New Mexicon pääkaupungin nimi. On ehkä liioiteltua puhua tämän koeajon yhteydessä pyhästä uskosta, mutta 80 kilometriä pitkällä koeajolenkillä ei tullut mieleenkään, että se olisi vielä tiensä päässä.

Vaikka mittarilukema oli jo 302 000 km, niin todennäköisesti tästä joku saa 4950 eurolla tilavan käyttöauton vielä pitkäksi aikaa.

Koeajettu Hyundai Santa Fe 2.2 CRDi 4wd
Vuosimalli: 2006
Mittarilukema: 302 000 km
Moottori: R4, 2188 cm3 (turbo)
Polttoaine: diesel
Teho: 150 hv
Vetotapa: 4-veto
Vaihteisto: automaatti
Huippunopeus: 178 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12.9 s
Yhdistetty kulutus: 8.1 l/100 km
Co2-päästöt: 214 g/km
Mitat: pituus 4650 mm, leveys 1890 mm, korkeus 1725 mm, akseliväli 2700 mm
Tavaratila 774 – 2274 l.
Viimeinen huolto tehty: 5.5.2018, 301 000 km
Myyjä: Vaihtoautomaa Petikko, Vantaa
Hinta: 4950 €.

 

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa

 

Jaa tämä artikkeli

Uutisia aiheesta

Koeajo käytetty Skoda Suberb – Melkein kuin iso Audi
Koeajo käytetty Seat Leon – Menopeli ”myöhäisteineille”
Koeajo käytetty Kia Sportage – karu, mutta vankka

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *