Hannu Mikkola – Escort oli aikansa paras ralliauto

Ralliautoilun maailmanmestari Hannu Mikkola kuuluu Fordin legendoihin. Suomalainen otti Escortilla useita historiallisia rallivoittoja. 

Hannu Mikkola ajoi ensimmäisen Ford-kilpailunsa Escortilla 1968 Jyväskylän Suurajoissa. Rallista lohkesi ykköstila. Voittoputki jatkui myös kahtena seuraavana vuotena.
”Fordin tallikuljettaja Roger Clark ei ollut halukas kilpailemaan Suomessa, sillä edellisenä vuotena tehtaan kuljettajat saivat pahasti siipeensä Lotus-Cortina -autoilla Keski-Suomen nopeilla teillä”, Mikkola muistelee.

Näin Mikkola sai mahdollisuuden kilpailla Keski-Suomen GP-kilpailussa uudella tehdas-Escortilla. Kyseessä oli ”läskiposkinen” Mk1-malli, jonka 1600 -kuutioinen Twin Cam-moottori kehitti noin 165 hevosvoimaa.
”Pieni ja kevyt auto kulki niillä tehoilla mahtavasti. Pääsin tutustumaan autoon ennen kilpailua, vaikkakin treenipeli oli varustettu oikean puoleisella ohjauksella ja brittiveljien säädöillä. Jarrubalanssi oli hieman kateissa. Suurajot menivät nappiin, aloitin varovasti ja onnistuin voittamaan rallin. Siitä alkoi pitkä urani Fordilla.”

Hannu Mikkola (s. 24.5.1942) aloitti uransa kartanlukijana ja siirtyi kuljettajaksi vuonna 1965. Ennen Ford-vuosia Hannu kilpaili pitkään Volvon kalustolla. Ensimmäisen MM-rallinsa Mikkola ajoi Lancialla Monte Carlossa 1967.
”Pääsin Fordin tehdasjoukkueeseen kolmanneksi kuljettajaksi Suurajojen menestyksen myötä. Myöhemmin mukaan tullut Timo Mäkinen oli mainio tallikaveri. Mäkisellä oli vahva tekninen kokemus ja osaaminen. Se auttoi valtavasti auton kehitystyössä.”

Mikkola myöntää Fordin ralliautojen erinomaisuuden.
”Sininen ovaali eli Ford rakensi ne parhaat kilpalaitteet 1960- ja 1970-luvulla. Niillä menestyttiin ympäri maailmaa, niin aavikoilla pitkissä ja uuvuttavissa kilpailuissa kuin nopeissa ralleissa. Ne olivat myös kaikkien saatavilla. Escort oli loistava ajettava, aikansa paras. Lisäksi autoa pystyttiin kehittämään vuosien varrella.”

Historiallinen voitto

Vuonna 1970 Hannu Mikkola onnistui valloittamaan Lontoo-Meksiko-maratonrallin. Huikeat 25 700 kilometriä pitkä kilpailu oli maailman pisin ralli. Tapahtuma käytiin Meksikon jalkapalloilun MM-kilpailujen kunniaksi, ja kilpailu kesti lähes puolitoista kuukautta. Lähtöpaikkana toimi Wembleyn stadion Lontoossa.  Ralli ajettiin muun liikenteen seassa.
”Pisin erikoiskoe oli 960 kilometriä, ja muistan edelleen sen pikataipaleen loppuajan: 12 tuntia ja 21 minuuttia. Jouduimme tankkaamaan autoja kesken kaiken, ja kuljettajien uupumus oli melkoinen. Tankkauksen yhteydessä ehdin syödä kaksi kanamunaa ja juoda pullon kolajuomaa. Sain napattua ne mekaanikolta”, Mikkola kertoo.

Kalustona oli 130-hevosvoimainen Escort Mk1. Fordin tiimi oli tuolloin lähes sinivalkoinen, sillä tallikavereina ajoivat kilpailun kolmonen Timo Mäkinen ja viidenneksi sijoittunut Rauno Aaltonen. Autoilla ei voinut ajaa samanlaista vauhtia kuin Suurajoissa. Vaikka Escort oli vahva kuin härkä, kalusto ei olisi ikinä kestänyt maaliin saakka.
”Vuoristossa olimme välillä yli 4 000 metrin korkeudessa. Moottorista tehot katosivat ja silloin autoihin piti vaihtaa suuttimet kesken erikoiskokeen. Muistan, että ajoimme putkeen neljä pikataivalta, joista lyhin oli 280 kilometriä. Kartanlukija Gunnar Palm mäiski minua välillä kasvoihin tiekirjalla, jotta pysyisin hereillä. Jarrutukset jäivät myöhään, ja ajaminen oli välillä melkoista hapuilua. Se oli vaarallista touhua vuoristoteillä. Onneksi kukaan ei nukahtanut rattiin.”

Lontoo-Meksiko-ralli ajettiin uudestaan vuonna 1995. Tuolloinkin parivaljakko Hannu Mikkola-Gunnar Palm voitti 25-vuotisjuhlakilpailun Ford Escortilla.

Vuonna 1972 Mikkola teki jälleen historiaa. Hannu voitti Escort RS1600 Mk1 -autolla ensimmäisenä ei-afrikkalaisena Kenian Safari-rallin. Se oli myyttinen voitto, sillä pitkään uskottiin, etteivät eurooppalaiset kuljettajat ikinä voittaisi Safaria.
”Siihen aikaan Safarin reitti oli reilut 6 000 kilometriä. Hirveässä helteessä ajettiin, t-paita päällä ja ilman ajohaalareita. Tietyt MM-rallit olivat 1970-luvulla todellisia kestävyyskilpailuja, niin kalustolle kuin kuljettajaparille.”

Seitsemän voittoa Jyväskylässä

Rallin MM-sarja aloitettiin virallisesti vuonna 1973. Uransa aikana Mikkola voitti kaikkiaan 18 MM-osakilpailua ja kuljettajien maailmanmestaruuden Audilla kaudella 1983. Ford Escort RS1800 -versiolla Mikkola otti neljä MM-osakilpailuvoittoa.

Jyväskylän Suurajot Mikkola valloitti peräti seitsemän kertaa. Mikkola oli myös ensimmäinen ”ei-ruotsalainen” Ruotsin rallin voittaja kaudella 1981. Mikkola ajoi Toyotalla ja Peugeotilla vuosina 1975-1977, kunnes palasi Fordille kaudella 1978. Samana vuonna suomalainen voitti RS1800-autolla Ison-Britannian rallisarjan.

Kuljettajien MM-sarja aloitettiin vuonna 1979, ja avauskaudesta muodostui Fordin tallikavereiden välinen taisto. Björn Waldegård vastaan Hannu Mikkola.
”Johdin kauden avausta Monte Carlossa, kunnes sain aikasakon vaarallisesta ohituksesta. Tipahdin viidenneksi, ja tallikaveri nousi kolmanneksi. Se oli puhdasta järjestäjien peliä. Näin ranskalainen Lancia Stratos -kuljettaja Bernard Darniche saatiin voittajaksi. Monte olikin MM-sarjan ainoa klassikkokilpailu, jota en urallani voittanut.”

”Muutenkin kausi oli epäonninen, kolmesti matka jäi kesken teknisen vian vuoksi. Olimme tallikaverin kanssa sopineet, että ajamme kauden aikana saman verran kilpailuja. Halusin pitää herrasmiessopimuksesta kiinni. Björn Waldegård oli upea tallikaveri. Lopulta hävisin mestaruuden yhdellä vaivaisella pisteellä”, Hannu toteaa.

Vuoden 1979 jälkeen Fordin tehdas vetäytyi virallisesti rallitoiminnasta ja vastuu tallin pyörittämisestä annettiin David Suttonin yksityistiimille.

Paras palkinto

Hannu Mikkolalta on usein kysytty, mikä on ollut hänen uransa paras ralliauto? Kysymyksen taustalla on suomalaiskuljettajan valtava kokemus erilaisista kilpalaitteista. Viimeisen MM-rallinsa Mikkola ajoi Jyväskylässä elokuussa 1993. Ensimmäisestä MM-startista oli kulunut 26 vuotta. Jäähyväisrallissa 51-vuotias rallilegenda kaasutteli Toyotalla seitsemänneksi yleiskilpailussa.
”Ford Escort oli mieluisin ajettava. Se antoi eniten nautintoa. Auto sopi minulle käteen, ja etenkin Mk2-mallin loppuvaiheessa siitä hommasta oikein nautti. Jarrut ja jousitus toimivat upeasti, ja BDA-moottori oli fantastinen.”

Fordin tehtaan rallitiimi saa Mikkolalta hyvän arvosanan.
”Siellä oli hieno, brittiläinen henki. Toiminta oli kaikin puolin reilua ja kohtelu tasapuolista. Turha pokkurointi puuttui. Huonoina hetkinä ei etsitty syyllisiä, vaan yritettiin viedä kehitystyötä eteenpäin rakentavalla asenteella. Ford-vuodet olivat urallani hienoa aikaa.”

Ford oli kaikkiaan isossa roolissa Mikkolan ammattilaisuralla. Mukavia muistoja löytyy myös siviilielämän puolelta.
”Kaikista upein juttu tapahtui vuonna 1979. Tapasin Hernesaaressa tulevan vaimoni Arjan, joka työskenteli silloin Fordin PR-päällikön Timo Putkosen sihteerinä. Yhteistä matkaa on kertynyt 36 vuotta. Hän on paras palkintoni ja siitä kuuluu Fordin väelle suuri kiitos.”