Ari Vatanen – Ford -mestarin näyttävä käsiala

Maailmanmestari Ari Vatasen uran alkutahdit lyötiin Pohjois-Karjalassa 60-luvulla, kun 14-vuotias poika harjoitteli öisin perheen siviiliautolla.

Ari Vatanen ajoi ensimmäisen voittonsa Savo-rallissa vuonna 1973. Vatanen käski tuolloin Ford Capria, jonka hän oli saanut Koveron Kesoilin omistajalta, Heikki Kiiskiseltä.

”Rallimanageri Timo Jouhki on myöhemmin muistellut, että olin kilpailun jälkeen nukkunut Erkki Pitkäsen motellihuoneessa Kuopiossa. Omaan huoneeseen tai sänkyyn minulla ei ollut varaa. Timon mukaan olin levännyt lattialla ja kääriytynyt mattoon”, Ari Vatanen sanoo ja naurahtaa uransa lähtökohdille.

Rajuotteinen kuljettaja onnistui murtautumaan vuotta myöhemmin lopullisesti kotimaiseen rallieliittiin, kun hän yllätti Itärallissa alitehoisella Opel Asconalla Fordin tehdaskuljettajan ja maailmantähden, Hannu Mikkolan. Itärallin avauspätkän maalissa Mikkolan kartanlukija Timo Putkonen oli esittänyt AT-väelle kysymyksen, joka elää edelleen rallilegendana. Putkonen toimi tuohon aikaan myös Oy Ford Ab:n PR-päällikkönä.

”Kenellä on toiseksi nopein aika”, Putkonen oli kysynyt itsevarmasti. ”Teillä!” Fordin ohjaamon oli laskeutunut syvä hiljaisuus. ”Kuka oli sitten nopein?” ”Meijän Vatasen Ari. Asuu tuossa lähellä ja kurvailee Opel Asconalla.”

Lopulta Mikkola voitti Itärallin tehdastekoisella Ford Escortilla ennen Vatasta. Taistelun tauottua Vatanen ja Mikkola paiskasivat kättä ensimmäistä kertaa.

”Tässä on nyt se Vatanen, joka oli nopein ensimmäisellä pikiksellä”, Putkonen esitteli rallitähdelle. Seitsemän vuotta myöhemmin Mikkola onnitteli Vatasta, ensimmäistä suomalaista ralliautoilun maailmanmestaria.

Fordin rattiin

Vatanen oli hamunnut Fordin rattiin. Itärallin jälkeen hän pääsi salaa kokeilemaan Mikkolan autoa huoltotallin takapihalla ja pikkutiellä.

”Ensimmäinen kokemukseni Escortista oli mielenkiintoinen. Kävin Joensuussa Kemiläisen korjaamolla ovenpielestä kurkkimassa niitä kahta Mäkisen ja Mikkolan Suomessa säilytettyä tehdasautoa. Haimakaisen Alihan niitä siellä huolsi”, Ari paljastaa.

”Se oli iso hyppäys Opeliin verrattuna. Autossa oli valtavasti voimaa, ja se oli mahtava ajettava. Kuin rukkanen kädessä! Silmäni loistivat, kun sain ajaa sitä autoa. Toivoin, että voi kun tällaista pääsisi joskus ajamaan kisassa”, hän jatkaa.

Vuotta myöhemmin unelma toteutui. Vatanen ajoi ensimmäisen kilpailunsa RS 2000 Escortilla Oulujärven rallissa. Lisäksi hän pääsi tehdas-Fordilla mukaan MM-tasolle Jyväskylän Suurajoihin ja RAC-ralliin.

Ari muistaa RAC-rallin ennakkotunnelmat 1975 erityisellä lämmöllä. ”Tunsin jotain syvällistä, kun saavuimme Fordin rallitehtaalle Ison-Britannian Borehamiin ensimmäistä kertaa. Siellä oli kolme kiiltävää Escortia odottamassa Timo Mäkistä, Roger Clarkia ja meikäläistä. Nimet loistivat autojen kyljessä. En voinut uskoa sitä todeksi! Tuntui siltä kuin tuupovaaralainen teatteriharrastaja olisi yhtäkkiä päätynyt Hollywood-elokuvan päätähdeksi. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti.”

Vatanen ajoi Escortia samalla innostuksella, jolla hän elää: täysillä joka mutkaan.

”Eläminen täysillä kierroksilla ei jättänyt sijaa taktikointiin, sillä elämä ei ole peliä, eikä sitä voi harjoitella. Peltisepillä riitti töitä urani alkuvuosina”, Vatanen myöntää.

Ulosajoistaan huolimatta Vatanen onnistui saamaan tehdassopimuksen Fordin kanssa vuodeksi 1976. Tallipäällikkö Stuart Turner oli vakuuttunut nuoren suomalaisen armottomasta vauhdista. Näin asfalttimiehestä tuli ammattimainen ralliautoilija.

”Sopimus oli unelmien täyttymys. Olen kiitollinen Hannu Mikkolalle, Timo Mäkiselle ja Timo Putkoselle, jotka jaksoivat auttaa nuorta, kielitaidotonta kaveria.”

Pahaa verta

Fordin päätös ottaa suojatikseen taas kerran suomalaiskuljettaja herätti pahaa verta Englannissa. Vatasen edesottamuksia syynättiin kriittisesti. Rallimediassa painotettiin hänen jokaista ulosajoaan ja virhettään.

”Kausi Iso-Britannian mestaruussarjassa oli haastava, sillä kilpailut olivat niin sanottuja pimeitä ralleja. Välillä kurvailtiin asfalttiteillä ja seuraavaksi kisattiin Skotlannin metsissä. Ulkopuolisten asettamat paineet olivat kovat”, Vatanen myöntää.

”Kartanlukijani oli paikallinen Peter Bryant, joten kielitaitoni koheni nopeasti. Lisäksi kilpailin viikonloppuisin eri radoilla rata-autoilun klubikilpailuissa ja touhusin kaikkea mahdollista tehtaalla. Se oli opettavainen vuosi”, hän jatkaa.

Nousevan supertähden elämä ei ollut ylellistä. Vatanen sai kaudesta 5 000 puntaa ja jakoi asunnon tallin insinöörinä työskennelleen John Griffithsin kanssa. Illat kuluivat yleensä tölkkiruokia syöden ja televisiota katsellen. Kausi 1976 päätyi lopulta mestaruusjuhlaan, sillä neljä osakilpailuvoittoa ja muutama palkintopallisijoitus riittivät brittisarjan voittoon.

Ari ja RS1800 olivat lyömätön yhdistelmä. ”Escort sopi ajotyylilleni kuin hanska käteen, oli alla sitten soraa tai asfalttia. Sitä oli niin helppo ajaa, että luulin sen suorastaan osaavan lukea ajatuksiani. Katsojan näkyviin autostani välähti yleensä ensimmäisenä kylkinumero – ja minulla oli hymy kasvoillani.”

Vatanen kruunattiin Ison-Britannian rallimestariksi myös kaudella 1980. Auto oli jälleen Ford Escort RS1800, ja kartanlukijana toimi David Richards.

MM-titteli Suomeen

Kaikkiaan Vatanen ajoi rallin MM-sarjassa 101 osakilpailua, joista hän voitti kymmenen. Neljä ensimmäistä voittoaan hän saavutti Ford Escortilla. Tuupovaaralainen otti MM-avausvoittonsa Kreikan Akropolis-rallissa 1980.

”Ykköstila oli valtava helpotus. Vihdoinkin! Olin johtanut MM-osakilpailua monta kertaa, ja pettymyksiä oli seurannut toisensa perään. Ruttuun menneitä Fordeja oli kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä, ja tehdas oli ollut pitkämielinen minua kohtaan”, hän tunnustaa.

Seuraavalla MM-kaudella 1981 onni vihdoin kääntyi. Ford oli lopettanut virallisen tehdastallin, ja Vatanen ajoi David Suttonin yksityistiimin autolla. Kauteen mahtui muutamia tyhmiä ulosajoja, mutta ennen vuoden päätöskilpailua, RAC-rallia mestaruustitteli oli otettavissa.

”Maaliskuussa olin johtanut Portugalin MM-rallia ylivoimaisesti, kun nelivetoiset Audit olivat edessä keskeyttäneet. Laskin tuolloin, että nappaan helposti täydet 20 MM-pistettä. Ajorytmini meni kuitenkin aivan sekaisin, ja ralli päättyi ulosajoon. Olin murtunut mies, itku kurkussa ja jälleen kerran pettänyt kilpatallini. Silloin vaimoni Ritan tuki oli todella tärkeää. Kaverit olivat vähissä”, Vatanen myöntää.

”Huonoimmillaan olin ollut MM-sarjassa sijalla 14. Mestaruustoiveet olivat menneet. Onnistuimme kuitenkin voittamaan Kreikassa ja Brasiliassa. Sitä kautta pääsimme takaisin voittotaisteluun. Lopullinen niitti kaudelle oli Jyväskylän Suurajojen voitto.”

Vatasesta kruunattiin ensimmäinen suomalainen rallin maailmanmestari, kun hän ajoi kauden päättäneessä RAC-rallissa maaliin toisena Hannu Mikkolan jälkeen. MM-sarjaa johtanut Talbot-kuljettaja Guy Fréquelin joutui keskeyttämään kisan.

”Ratkaisukilpailu meinasi päättyä ikävästi, kun Fordini pyörähteli ojan pohjalla. Minun oli pakko ajaa maaliin kuuden parhaan joukossa, jotta titteli varmistuisi. Hannu Mikkola tuli huutamaan minulle, että tuo ei ole maailmanmestarin ajamista. Hän vaati minua rauhoittumaan. Mestaruuden varmistus meni viime tippaan, mutta toisaalta sitä paremmalta se tuntui.”

Vatasen maailmanmestaruus on viimeinen Fordilla saavutettu kuljettajien MM-titteli. ”Aina, kun tapaan M-Sportin tallipäällikkö Malcom Wilsonin, muistutan häntä siitä”, Vatanen sanoo naurahtaen.

Ford Escortin kerta toisensa jälkeen äärirajoille viedessään Vatanen tunsi olevansa kuin taiteilija, joka purkaa maalauksissa ehtymätöntä luovuuttaan.

”Joskus ilo yltyi niin ylenpalttiseksi, ettei sivellin pysynyt kankaalla. Jälkikäteen ajatellen vastoinkäymiseni eivät kuitenkaan olleet tappioita. Ne antoivat elämääni syvyyttä ja pitivät jalkani maan pinnalla. Ehkä pettymykset saavat ojentamaan kätemme toisillemme ja kokemaan lähimmäiset vertaisinamme.”

Mauri Nurmi