Koeajo käytetty Jaguar X-Type – Virka-Pentti kissapedon turkissa

Vanhalla ja paljon ajetulla Jaguar X-type –farmarilla huristellessa mieleen tulee kissapedon turkkiin verhoutunut  virkamies, joka saunassa munasillaan istuttaessa osoittautuu ihan joviaaliksi kaveriksi.

Koeajossa Jaguar X-Type. Päätoimittaja sen taas keksi. Että otetaan ajoon yli 200 000 kilometriä ajettu Jaguar X-type –farmari. Vieläpä 2-litraisella perusdieselpannulla. Hintalappu oli alle 7000 euroa, mutta kyllä sillä Vantaan Vapaalan katuja huristellessa olin varma, että suojatietä lapsikatraan kanssa ylittänyt ”ehtoisan” oloinen naisopettaja soi minulle pienen hymyntapaisen.

Ja juuri vanhan Avensiksen hiukan tuoreempaan Opel Insigniaan vaihtaneena tuumasin, että perhana: tästä olisin puolella hinnalla saanut auton, joka herättää kanssaihmisissä mielikuvia. Nimittäin Insignialla ajaessa ei kukaan minulle edes pientä hymynhäivettä suo.  Sukulaiset nyt korkeintaan saattavat ajatella, että kai se tuokin reppana jollain tavalla leivässä pysyy.

Mutta jos taannoin olisin karauttanut erääseen muistotilaisuuteen Insignian sijasta tällä puolta halvemmalla Jaguarilla, luulenpa, että kunnioitus olisi ollut suurempaa.

Parempi ”voortti”?

Yli 200 000 kilometriä ajettuna tässä ”halpis-Jaggessakin” on oma hohtonsa. Se syntyy paitsi siitä ymmärryksestä, että ohikulkijat luovat siitä todellisuutta hienompia mielikuvia, myös jalopuujäljitteinen sisustus luo tämän päivän alumiinikoristeisia kojelautoja enemmän tunnelmaan luksusta.

Mutta jos pystyisi ajamaan silmät kiinni, niin eiköhän tämä Jaguar X-type olisi ihan tavallinen ”Voortti”, lähinnä kai Mondeo. Toki se etenee vakaasti ja äänettömästi. Mutta koeajettu auto oli farmari ja mielestäni Jaguar ei sellainen saisi olla. Eikä Jaguarin pidä oikein olla dieselikään. Farmarikori ja diesel eivät tee siitä huonoa autoa, mutta onhan tässä maailmassa sentään vielä jotain pyhääkin! Tai siis pitäisi olla.

Sinänsähän, jos unohtaa nämä imagohömpötykset, niin ihan ajajan autohan tämäkin Jaguar on. Ajoasennon saa mukavaksi, kun istuimessa on monipuoliset säädötkin.

Uskoisin, että tämä kaksilitrainen diesel on lopulta ihan hyvä käyttöauto, joka vielä näyttää perustaltaan hyvältä. Mutta Jaguar ja ”käyttöauto”…??? Hei haloo, eihän Jaguaria alun perin suunniteltu ”käyttöautoksi”.

Vääntöhän tässä 2-litraisessa dieselissä riittää. Myynti-ilmoituksessa tai hintalapussa siitä ei ollut mainintaa, mutta muistaakseni sitä löytyy peräti yli 300 Nm.

Viisilovisen manuaalilaatikon nelosvaihde on kuitenkin justeerattu sen verran pitkäksi, ettei sillä losotella lupsakkaasti enää taajamanopeuksissa. Vaihteet menevät edelleen ihan täsmällisesti silmään, kunhan pikkuisen runnoo.

Teknisen toimen pomolle

Ohjaus on tarkka, mutta himpun tunnoton. Alusta ottaa 200 000 kilometrin mittarilukemasta huolimattakin töyssyt ilman turhia ääniä. Jousitus on samalla jämäkkä ja kuitenkin sopivasti vähän pehmeäkin. Sen puolesta auto sopii tällaisen seniorikansalaisen makuun.

Moottori on hiljainen kuten halpis-Jaguariltakin sopii odottaa. Mutta rengasäänet ovatkin sitten jo toinen juttu: eivät ne nyt möyryä sisälle niin kuin vanhassa Micrassa, mutta odotin vähän hissuttelevampaa kyytiä.

Jos nyt tämän ostaisin ja pyrkisin johonkin Jaguar-klubiin, niin ehkä ne XJ6- ja E-type –miehet nyt eivät minua vertaisekseen kelpuuttaisi. Mutta kaunislinjainen farkku tekisi kyllä vaikutuksen riittävästi omaan elinpiiriin, aika tavallisista suomalaisista koostuviin sukulaisiin ja joihinkin perheystäviin. Ja vieläpä pikkurahalla.

Tällainen 2-litrainen diesel-Jaguar ihan rivinelosella ja farmarikorisena on vähän kuin kaupungin teknisen toimen apulaisjohtaja tiikerin taljassa.

Jaguar X-Type 2.0D Classic Estate
Vuosimalli: 2005
Mittarilukema: 226 000 km
Polttoaine: diesel
Teho:  131 hv
Kuutiotilavuus: 1990 cm3
Yhdistetty kulutus: 5.8 l /km
Co2: 154 g/km
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10,2 s
Huippunopeus: 198 km /h
Hinta: 6 880 €
Myyjä: Autoplaneetta, Espoo

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa