”Pohjalaasuus” ei pelkästä nimestä synny

En ole pohojaalaanen enkä tiedä pitääkö se sanoa pohjalaanen vai pohojaalaanen, mutta uskoisin nyt saamani kokemuksen perusteella, ettei aito ”pohjaalaanen”  grillikioskihenki synny pelkästä nimestä.

Nakki- tai grillikioskin perinteinen henki on tietysti aidoimmillaan silloin, kun kello on jo yli puolenyön ja jonossa syntyy humalaisten kesken sanaharkkaa, joka lopulta johtaa kunnon käsirysyyn. Ehkä sitä nujakkaa tarvitaan poliisikin selvittämään.

Uskoisin, että Espoon Kilon Pohjanmaan Grillistä on turha lähteä hakemaan turpaansa. Sijainti on sen verran syrjässä, eikä se Kilon poliisikaan nyt niin kaukana ole.

Pojan jostakin ala-asteen vitsikirjasta muuten muistan parhaiten vitsin, jossa kysyttiin maailman pienintä poliisia. No sehän on tietysti Kilon poliisi! Hah hah haa!
Kyllä ne penskat osaavat. Missä on Musta vuori? No takissa!

Sitä paitsi, siinä missä oikeat perinnesnagarit avaat luukkunsa illan suussa ja ovat auki yön pikkutunneille, sulkee Pohjanmaan Grilli jo kello 22. Perjantaisin ja lauantaisin jatketaan sentään kello 23:een asti, mutta eihän vielä siinä vaiheessa iltaa kenelläkään tappeluhaluja herää.

Sanoittajamestarin suosikki

No niin, asiaan. En minä hae turpaani, enkä ole lyönyt ketään turpaan.

Mutta odotukset tosiaan olivat korkealla, kun kurvailimme vanhalla SLK-Mersulla katto auki Pohjanmaan Grillille kylmänä mutta aurinkoisena alkukesän päivänä.

Netistä kioskin Facebook-sivuilla olin nähnyt suuresti kunnioittamani sanoittajamestarin, edesmenneen Junnu Vainion Ilkka-pojan kehuvan kioskia. Ilkkaakin kunnioitan suuresti ja vähän tunnenkin, äärimmäisen mukava mies ja isänsä tavoin itsekin melkoisen nokkela sananiekka.

Koska Ile Vainio pukeutuu trendejä vastavirtaan soutaen yhä kauhtuneeseen farkkupaitaan, olen pitänyt häntä yhtenä harvoista julkisuuden maailman oikeista ”äijistä”. Ja koska tällainen mies mainostaa Pohjanmaan Grilliä, tietysti ajattelin, että tietysti grillikin on ehtaa ”äijää”. Nimi ainakin on ”komia”.

Vaatimaton vallesmanni

Mutta jo ensivaikutelma luukulla oli vähintään epä-äijämäinen. Olen tottunut, että nakkikioskin luukun takana palvelee sen karskin omistajan melkoisen tyrskissä kunnossa oleva tytär tai poika, olletikin siksi, että popsivat asiakaskadon aikana itsekin rasvaisia grilliruokia.

Pohjanmaan Grillin henkilökunta oli kuitenkin espoolaisia nuoria ja nättejä naisia. Eivät missään tapauksessa ikäviä, mutta eivät myöskään kovin tottuneita. Palvelu oli vähän hakusessa ja ainakin päätoimittaja sai jonkun aika simppelin asian selittää pariinkin kertaa. Olisikohan ollut kesäharjoittelijoita?

Odotin juurevaa ”pohjalaasnaista”, joka römäyttäisi reippaasti ”notta mitähän laiteettas?”.

Valitsin listalta Vallesmannin jo pelkän nimen takia. Kun kerran oltiin tultu Vantaalta asti Pohjanmaan Grillille Espooseen, pakotti journalistinen kunnianhimo ohittamaan listalta monet herkullisemmat vaihtoehdot niiden nimien tavanomaisuuden takia.

Ile Vainio muuten kehuu Facebook-sivuilla paikan käristemakkaroita. Varmaan olisi pitänyt valita sellainen.

Vallesmanni näytti listalla tymäkältä 7,90 euron rautaisannokselta. Lautaselle oli luvassa ranskalaisia, tonnikalaa, makkaraa, jauhelihapihvi pilkottuna sekä sulatejuustoa ja majoneesia. Annoksen koko oli kyllä pettymys, hintaan nähden syötävää oli melko vähän. Se vähä kyllä menetteli, kunhan kaapi veitsellä liiat majoneesit sivuun.

Menen ehkä toistekin

Kovasti Pohjanmaan Grillin Facebook –sivuilla viljellään pohjanmaalaista puheenpartta, mutta aika espoolainen grillikioski tämä minusta oli. Jos nälkä iskee ja käyn Nihtisillankujalla uudemman kerran, niin kyllä minä Pohjanmaan Grillille suuntaan toisenkin kerran.

Tosin silloin syön minäkin niitä käristemakkaroita.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että kulttuuriteon teki Helsingin yleisten töiden lautakunta, kun antoi snägärilegenda Aliisa Karhumäen jatkaa ilman kilpailutusta tarunhohtoista Jaskan Grilliä Helsingin Etu-Töölössä.

Pohjanmaan Grilli
Nihtisillankuja 2, Espoo

Äijäpisteet
Ruoan riittävyys: XX
Palvelu: XX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXX

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa