Koeajo käytetty Mazda 6 GT – Sopii Dressmann-miehelle

Farmarimallinen Mazda 6 GT ei nyt ole suoranaisesti susi lampaan taljoissa, mutta ehkäpä sitä voisi luonnehtia susikoiraksi labradorinnoutajan karvoissa.

10 vuotta vanha Mazda 6 GT on konstailematon ja looginen peli, ehkä vähän yllätyksetönkin. Farmariversiona se on oiva peli keski-ikäiselle Dressmann-miehelle.

Koeajossa käytetty Mazda 6 GT. Innostuin ihan penteleesti, kun päätoimittaja pisti sähköpostia ja kertoi, että voitaisiin lähteä kruisailemaan joulukuun vesikeleihin 2.3-litraisella Mazda 6 GT:llä. Naapurustossa on sellainen, vieläpä pirteästi kirkkaankeltaisissa väreissä. Omistaja on sellainen arviolta alle kolmekymppinen hemmo, joka ainakin alkusyksystä tapasi lähteä sillä aamuisin töihin Dressmannin pikkutakissa, kauluspaidassa ja farkuissa.

Tämän havainnon tein, kun koirankusetuslenkkini vie GT-kaverin rivitaloyhtiön editse.

Heti sinuiksi

Olen ajatellut asian niin, että tällaisen 10 vuotta vanhan, mutta alle 200 000 kilometriä ajetun, vapaasti hengittävän japsi-GT:n omistajaksi sopii juuri Dressman-mies, takavuosina sama kaveri olisi ostanut pikkutakkinsa Vaatehuoneen Simolta.

Kirkkaankeltainen ja hieman iäkäs, siistikuntoinen japsi-GT viestii kyllä sporttihenkisyydestä, mutta myös siitä, että mikään hurja riskinottaja sen omistaja tuskin on. Riehakkaalle päälle firman pikkujouluissa sattuessaan hän saattaa kyllä innostua vetämään karaokena Popedan Pitkä kuuma kesä –biisin. Mutta taatusti hän ei hyppää pöydälle tanssimaan, saatikka että alkaisi haastaa riitaa pomonsa kanssa.

Pettymys kyllä pikkuisen oli, kun päätoimittaja sitten koeajoon ottamallaan Mazda 6 GT:llä pihaan karautti. Väri oli punainen ja korimalli farmari. Ja vieläpä automaatti. Mitä hittoa? Tästähän ei saa edes poppikone-autoa tuning-henkisille ramirassareille!

No, hyppäsin itse puikkoihin ja lähdimme kruisailemaan joulukuun kaatosadekelillä kehäkolmosta kohti Tikkurilaa. Sen totesin, että tämän pelin kanssa tulee sinuiksi. Hallintalaitteet oli sijoiteltu loogisesti, mitään turhia kikkailuja ei ollut. 2.3-litrainen neloskone väänsi mukavasti. Ahtamaton pannu ei tarjoa räjähtävää voimaa, mutta sillä sujuttelee mukavan pakottomasti.

Tukeva kyytiä

Kyyti oli tukevaa ja äänetöntä: kori ei päästänyt liikaa sisälle sen enempää tienrahinoita, tuulensuhinoita kuin moottorinääniäkään. Automaatti teki kyydistä herrasmiesmäistä. Ohjaustuntumaa kehuisin keskitasoa paremmaksi, varsinkin oman samanikäiseni Avensiksen se päihittää tässä suhteessa mennen tullen.

Sisusta oli nahkaa ja penkit urheilulliset, kromikehyksiset pyöreät mittarit punaisella taustavalolla loivat sporttista fiilistä.

Mutta tässä farmari-GT:ssä ei ollut takaluukkua koristavaa spoileria eikä Aero –korisarjaa, se ei siis ollut tuning-henkinen. Kenelleköhän tätä siis voisi suositella?

Hintaansa, 7555 euroa, nähden se tarjoaa epäilemättä luotettavaa kyytiä pitkään. Varsinkin kun mittarilukema on 179 000 km: ei sen pitäisi japanilaiselle olla vielä kohtalokas määrä. Kyydissä kilometrit eivät tuntuneet vielä oikeastaan ollenkaan ja auto oli siistissä kunnossa.

No, tällekin GT:lle löytyi ostaja ennen kuin juttu edes oli valmis. Itse asiassa, tämä voisi olla hyvä peli juuri minun kaltaiselleni. Vantaalaiselle viisikymppiselle pk-yrittäjälle, joka ajaa suhteellisen vähän, ehkä noin 12 000 kilometriä vuodessa, mutta tarvitsee tavarankuljetuskapasiteettia maahantuontifirmansa päivittäisiin postireissuihin sekä himpun 1.6-litraista Avensista reippaammin suorituskykyä pidemmille sukulaisvierailuille ja Tahkolle hiihtolomaviikolla.

Koeajettu Mazda 2.3 Sport Wagon GT
• Vuosimalli: 2006
• Mittarilukema: 179 000 km
• Moottori: 2260 cm3
• Polttoaine: bensiini
• Teho: 166 hv
• Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10,1 s
• Huippunopeus: 199 km/h
• Yhdistetty kulutus: 9 l/100 km
• Hinta: 7555 €
• Myyjä: Autoplaneetta (auto myytiin joulukuussa)

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa