Sara – vaan ei La Fountain!

Lounasravintola Sara löytyy Petikon teollisuusalueen uumenista Vantaalta. Onko tämä julkkiskokki Sara La Fountainin uusi aluevalloitus? Ei sinnepäinkään.

Nimen perusteella odottelimme kaverin kanssa, että Sara olisi vähän fiinimpi lounasruokala Vantaan Petikon alueen huonekalukauppiaille ja muille pienyrittäjille. Mutta sitä se ei ole. Tyylikkäästä nimestään huolimatta se on niin perusruokala kuin vain olla ja voi.

Eat.fi –sivustolla Tiilenpojankujan Saraa on kommentoitu kolme kertaa. Ne kaikki ovat ihan positiivisia: ”Raksamättöä – palvelu ok” ja ”Ihan ok!”.

Joku on antanut hieman vuolaammatkin kehut: ”Ruoka oli erinomaista ja erityisen kiitoksen voisin antaa runsaasta salaattipöydästä ja henkilökunnan ystävällisyydestä”.

Tosin, kaikki kommentit löytyvät kahden vuoden takaa.

Haalea pizza

Kaasujalka joutuikin testaamaan Saran oikein kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla Hurmalainen tilasi A la carte –listalta pizzan ja kaveri muuta. Kumpikaan ei ollut vakuuttunut. Kaveri piti härkäpataansa mitäänsanomattomana ja Hurmalainen sai haalean pizzan. Ja haaleaa pizzaa ikävämpää makuelämystä saa toisinaan oikein hakemalla hakea. Pizzassahan juuston pitäisi paistua kunnolla ja sitoa täytteet rapeaan pohjaan.

Julkkiskokki Jyrki Sukula eräässä Hotellit kuntoon –sarjan osassa pisti erään keittiön valmistaman pizzan testiin. Lättyä sivelemällä hän kokeili, irtoavatko täytteet pizzan pohjasta. Sillä tavalla tuppaa käymään, jos pizzaa ei ole paistettu riittävästi.

Jos olisin tehnyt Saran pizzalle saman, uskoisin, että olisi käynyt samalla tavalla. Päätoimittajakaan ei hirveästi keksinyt smetanahärästään ylistäviä, jos ei kyllä varsinaisesti tyrmääviäkään, sanoja.

Toinen kerta toden sanoo

No, Saran onneksi hukkasin ensimmäisen käyntikerran muistiinpanot ja koska asun siinä kivenheiton päässä, ¨päätin käydä testaamassa paikan uudestaan muistiinpanovälineiden kera. Tällä kerralla otin itsekin buffetpöydästä Wallenbergin kalaa ja kanakebabin. Wallenbergin kala oli hyvä, se oli mureaa ja kermaviilikastike maukas.

Mutta kanakebab oli pettymys. Täytteet, ohuet ja kuivahkot kanakuutiot, oli sullottu leipätaskuun, samalla tavalla kuin turkkilaisten kebab-pizzerioiden leipäkebabien liha. Maku tuli kastikkeesta, mutta itse kanasuikaleista sen enempää kuin leivästäkään en sitä makua saanut. Mielestäni kanan pitää olla mureaa ja nämä ohuet ja suikalemaiset kuutiot eivät sitä olleet. Leipä oli paikoin kuivaa ja kovaa, melkein keksiä.

Buffetpöydän hinta oli 9,50 euroa, keitto- tai salaattilounaan saa 7,50 eurolla. Buffetpöydässä oli keiton ja runsaan salaattipöydän lisäksi valittavana kaksi pääruokalajia.

Sara tuntuu kuitenkin olevan lounasaikaan kovin suosittu, aluetta jonkin verran tuntevana sille ei taida hirveästi vaihtoehtoja olla, olisikohan hieman etäämpänä yksi ainoa. Saran valtteja on siisteys. Pöydät ja penkit ovat lämpimästi vaaleaa puuta. Ilmankos siellä toisena testipäivänä oli naisväkeäkin syömässä.

Ja henkilökunta oli tälläkin kerralla oikein ystävällistä.

Ympäröivä miljööhän sinänsä lukuisine teollisuusyrityksineen ja huonekalukauppoineen on miehekkään karu. Mutta Petikossa on Wikipedian mukaa lukuisia kasvistollisesti ja eläimistöltään arvokkaita alueita. Näistä osa on suojeltu ja osa niistä luetaan Natura 2000-ohjelmaan. Huh, automiestä hieman hirvittää…

Ravintola Sara
Tiilenpolttajankuja 5 A, Vantaa

Äijäpisteet
Ruoan riittävyys: XXXXX
Palvelu: XXXX
Ruoan äijämäisyys: X
Paikan äijämäisyys: XXX

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa