Katse eteenpäin ja Kerholle, mars!

Hyrylän raitilla majurin tasoisia kapitulantteja 1980-luvulla käveli vastaan siihen tahtiin, että pienemmät kihot jäivät jo huomaamatta. Varuskuntaa ei enää ole, mutta jäihän upseereilta sentään ravintola Kerho!

Kerholla on niin kunniakkaat perinteet, ettei tässä oikein kehtaisi niistä edes hupia veistellä. Mutta koska nyt satuin aikoinaan palvelemaan viereisessä lehtitalossa aikoinaan, niin on pakko muistella eräänkin komentajan syntymäpäivähaastattelua.

Kollegan tekemässä jutussa eversti eli varusmiesslangilla ilmaistuna ”epeli” tai ”eveli” kertoi lempiruokansa. Se oli kuulemma jokaisen sotilaan lempiruoka eli hernerokka ja pannukakku. Mutta kun eversti halusi herkutella, maistuivat kuulemma hanhenmaksapallerotkin.

Siihen aikaan, kylmän sodan viimeisinä vuosina, korkea-arvoiset upseerit eivät olleet nuorille toimittajille mitään ”sano Reiska vaan” –miehiä. Sinuttelu kuului asiaan ja kapitulanttien merkkipäivähaastatteluissakin taisi olla tietty kaava. Miksi kukaan aikuinen nyt muuten menisi kyselemään keneltäkään toiselta aikuiselta tämän lempiruokaa?

Kaavaosaston insinööreille

No juu. Tämä nyt tietysti kuulostaa tähän juttuun täysin irralliselta älämölövitsiltä. Mutta ei se sitä ole. Nimittäin korkea-arvoiset upseerithan ovat aina olleet melkoisia herkkusuita. Ja tätä perinnettä ravintola Kerho näyttää vaalivan tänäkin päivänä, vaikka ruokailijat upseerien sijasta ovatkin lähitienoon toimistotyöntekijöitä ja selvästi sisäsiistejä yrittäjiä.

Samoissa tiloissa toimi aikanaan Hyrylän varuskunnan upseerikerho. Varuskunta lakkautettiin vuonna 2005 ja kiinteistö siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2010. Ravintola Kerho aloitti tiloissa toimintansa heinäkuussa 2011.

Ihan perushaalari- ja raksakundeja ei ainakaan Kaasujalan testipäivänä Kerholla ollut. Toimistonaisia oli paljon ja viereisen kunnanviraston kaavaosaston insinöörien näköisiä miehiä. Olin jo valmis antamaan nolla äijäpistettä, mutta pari päätoimittajan tuntemaa autokauppiaskaveria Sulan alueelta pelastivat tilanteen. Terveisiä vaan Ilarille ja jollekin toiselle, jota en tuntenut!

Ei ehkä huomioliivimiehille

Miljöö oli laadukas, ehkä äijän makuun pikkuisen liiankin fiini. Ruoka oli maultaan erinomaista, mutta tällaisen ison mahanrutjakkeen omaavana ukkona olisin odottanut saavani 10 eurolle vastineeksi pekoninakkeja ja muusia siihen malliin, että napa paukkuu.

Nakit oli kääräisty juuri sopivan rapeaan pekoniin, mutta eihän nyt iso mies pärjää neljällä pienellä pekoninakilla ja pienehköllä annoksella pottumuusia.

Tuli mieleen Jope Ruonansuun imitaatio Juha Miedosta. Pitkäpartainen Jope-Mieto tokaisi Suomi-pipossaan, että ”jos ei mies pärjää ämpärillisellä pottumuussia, niin syärähän sitten koko ämpäri”. Nyt tuli mieleen, että nälän lähdettämiseksi olisi pitänyt syödä pekoninakki- ja pottumuusilautasen kyytipoikana lautanenkin.

Hieno paikka, jota voin suositella jatkossakin toimiston tytöille ja kunnanviraston kaavaosaston insinööripojille. Mutta raavaalle äijälle laadun korvaa määrä. Huomioliivimies täyttää vatsansa paremmin jonkun karun teollisuusalueen lounasruokalassa.

Äijäpisteet
Ravintola Kerho
Tykkitie 1, Tuusula
• Ruoan riittävyys: XX
• Palvelu: XXXX
• Ruoan äijämäisyys: XXX
• Paikan äijämäisyys: XXX
Yhteensä 12p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa