Tyhmää nauraa kaverin autolle

Auto on omistajalleen usein herkkä asia. Siksi ystävän tai työkaverin autolle naureskelu vaatii tyylitajua. Jos ei ole varma vitsin kohteen vastaanottokyvystä, on parempi olla ilkkumatta. Havahduin asiaan riipaisevasta kirjoituksesta Vauva.fi -sivustolla.

Kaverin autosta naljailemisella on tietysti ikiaikaiset perinteet. Kyllähän päätoimittajakin naureskelee joskus minun jo 16 vuotta vanhalle Mersulle ja kyllähän me joskus hekottelemme vähän muidenkin autoille.

Koskaan emme kuitenkaan tee sitä ilkeyttämme. Päätoimittaja voi hekotella minun Mersulleni, koska lyön siihen löylyä itsekin. Ja ajaahan päätoimittaja itsekin yli 20 vuotta vanhalla, mutta hienolla Saabilla.

Mersu ei ole minulle herkkä paikka. Ja jos yhdessä virnistelemme yhdessä jonkun ulkopuolisen autolle, tämä ulkopuolinen ei ole sitä kuulemassa.

Ilkkuminen on taitolaji

Toisen autolle naureskeleminen, kuten pahan puhuminen selän takana yleensäkin, on taitolaji. Itsekin tykkään paskan puhumisesta selän takana, mutta en halua nähdä kenenkään pahoittavan siitä mieltään.

Mennään sitten siihen Vauva.fi -sivuston kirjoitukseen. Kirjoittaja kertoi ajavansa 20 vuotta vanhalla ja 150 000 kilometriä ajetulla Toyota Corollalla, jolle hienommilla Audeilla ja Mersuilla ajavat työkaverit sitten naureskelevat.

Vanhalla Corollalla ajava tuntuu suoraan sanottuna fiksummalta kuin työkaverinsa. Hän on ostanut sen 10 vuotta sitten 3000 eurolla mummolta joka oli pitänyt sitä tallissa. Tällä ”Mielensä pahoittajalla” ei ole koskaan ollut autolainaa. Koskaan Corolla ei ole jäänyt katsastuksessa kiinni mistään, sillä kirjoittaja osaa korjata autoja hiukan itsekin ja hänen veljensä osaa tehdä isompiakin remontteja, kun vaihtaa jakopään hihnan autoon.

Kerran kuulemma ystävä pyysi apua lapsena kuljettamisessa, mutta pohti ääneen, uskaltaako antaa lastaan niin vanhan auton kyytiin. Kirjoittaja ei kuitenkaan ollut koskaan ajanut kolaria.

”Minusta vanha, toimiva ja hyväkuntoinen auto on fiksu valinta tänä päivänä. Mieluusti ilman velkaa, enkä oikein ymmärrä, mitä naurettavaa vanhalla autolla ajamisessa on”, kirjoittaja pohtii.

Vanhassa vara parempi?

Tämä kirjoitus vei aseet naureskelevilta työkavereilta kertaheitolla pois. Minullakaan ei ole autosta velkaa ja ajan edelleen kohta jo 10 vuotta sitten ostamallani 16 vuotta vanhalla Mersulla. Tosin minulla on Mersun kanssa ollut paljon murheitakin.

Päätoimittajan kanssa usein myös äimistelemme, miten hyvää kyytiä voivat tarjota joskus ihan tavallisetkin vanhat perheautot: muutkin kuin vanhat S-sarjan Mersut ja 7-sarjan Bemarit. Viimeksi hiljaisella kyydillään meidät löi ällikällä 21 vuotta vanha tavallinen Renault Megane, jolla oli ajettu 177 000 km.

Ja paljon tiedän lapsiperheitä, joiden olisi paljon taloutensa kannalta järkevämpää ostaa vaikka uusi Dacia sillä kuukausierällä, jonka he käyttävät vuosia vanhaan ja toistasataatuhatta kilometriä ajettuun maasturi-Mersuun.

Toki jonkun pitää ostaa niitä uusiakin autoja, että meillä muilla on mahdollisuus ostaa niitä sitten käytettyinä. Niin hieno asia kuin auto onkin, on kuitenkin paljon fiksumpaa ajaa hyväkuntoisella vanhalla autolla kuin tinkiä jotain elämisen kannalta oikeasti tärkeämmästä uuden ja pramean pirssin takia.

Teksti Urmas Hurmalainen