“Rallimaa vai rallikooma?”

Muistatko vielä, kun Suomi ei vain osallistunut ralleihin – me olimme ralli? Nyt tilanne on toinen: vanhat mestarit katselevat pilven reunalta ja nuoret lahjakkuudet vilkuttelevat kartanlukijalle Kanadan lipun alta. Jäljellä on muistoja, makkaraa ja yksi Rovanperä.

Muistatko vielä sen ajan, kun Suomi oli rallin suurvalta? Kun joka toinen lapsi syntyi käsi ratissa ja toisella jo nuottiavain? Kun MM-sarjassa oli enemmän suomalaisia kärkinimiä kuin paikallisessa autokoulussa ykkösyrityksiä?

Katsokaa nyt tätä SM-sarjaa. Tulee Esapekka Lappi, mies joka on lähinnä rallin vastine jääkiekon “pelaa vielä vähän Mestiksessä kun ei oikein huvita lopettaa” -vaiheesta. Ja mitä tekee Lappi? No tietenkin voittaa kaikki mennen tullen, vaikka jalka on puoliksi kaasulla ja toisella puolella jo grillissä makkara paistumassa.

Ja sitten… Kanadasta tulee joku Brandon Semenuk. Kaveri, jonka rallikartta on varmaan vielä printattuna Google Mapsista. Hän istuu autoon, vilkaisee ympärilleen ja jättää kaikki muut suomalaiset taakse – kuin olisi eksynyt johonkin kansallisen B-luokan treeneihin. Yhtäkkiä mies dominoi SM-tasolla kuin olisi syntynyt Jyväskylän metsässä eikä Vancouverissa.

Missä on nyt ne ajat, kun samalla kaudella meillä oli Tommi Mäkinen, Marcus Grönholm, Harri Rovanperä, Juha Kankkunen ja Markku Alén ajamassa kansainvälisiä voittoja? Puhuttiin kuudesta–kahdeksasta suomalaisesta kuskista, joista kuka tahansa saattoi voittaa minkä tahansa rallin. Nyt hyvä jos yksi pääsee MM-sarjaan ja loput kinastelevat, kuka on nopein Vetomies-luokan Powerstagella.

Ja se yksi, joka oikeasti yltää maailman huipulle? Se on Kalle Rovanperä. Hän, ja vain hän, kantaa nyt koko suomalaisen rallikansan toiveet harteillaan – ja tekee sen vielä tyylillä. Mutta missä ovat seuraajat? Missä on uusi aalto, joka puskisi perässä eikä SM-sarjan lähtöviivalla pelkäisi ensimmäistäkään mutkaa?

Ehkä seuraavaksi nähdään australialainen surffari voittamassa Lapin lumilla, tai saksalainen taksikuski viemässä pohjat Nilsiän pätkällä. Mutta ei kai sillä ole väliä – pääasia että tunnelma on hyvä ja makkaraa saa huoltoparkista.

Rallikansa muistaa kyllä. Harmi vaan, että nykyään muistot on se nopein osa suomalaista rallia.