Koeajo käytetty Honda CR-V – Reisitaskuhousut jalkaan ja menoksi!

Kolmannen sukupolven Honda CR-V vuosimallia 2007 tarjosi paluukyydin aikaan, jolloin pikkupäällikkökin kesälomallaan rentoutui remmisandaaleissa ja reisitaskushortseissa. Tällainen mielikuva palautui ihan oikeasti mieleen vuosikymmenten takaa.

Ilta-Sanomissa julkaistiin pari vuotta sitten juttu, jossa muisteltiin 2000-luvun muotia. Muoti on tietysti enemmän naisten juttu, joten miesten muodista uuden vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä löytyi vain kaksi esimerkkiä: Antti Tuiskun likaiselta näyttävät farkut ja Jone Nikulan reisitaskushortsit.

Sehän on selvä, että keskitason pomomiehet ja pikkupäälliköt eivät pukeutuneet likaiselta näyttäviin farkkuihin. Sen sijaan reisitaskushortsit eivät katsoneet ammatillista asemaa ja titteleitä.

LUE MYÖS: Koeajo käytetty Honda CR-V – 2000-luvun trendiperheen märkä unelma

En muista tarkkaa vuotta, mutta 3. sukupolven Honda CR-V -maasturista mieleen tuli heti eräs entinen päällikkökollegani, joka oli saanut sen hetken ”kuumimman” katumaasturin alleen. Elettiin 2000-luvun jälkipuoliskoa ja oma mononkuva persauksissani oli jo ehtinyt haalistua. Kun sitten kesäisen Helsingin kadulla näin entisen kollegani laskeutuvan reisitaskushortseissa uudesta CR-V:stä alas. Silloin mietin varmaan vähän kateellisenakin maailman epäoikeudenmukaisuutta.

Mielestäni silloin uusi 3. sukupolven CR-V näytti pyöreydessään ja coupémaisen virtaviivaisten sivuikkunoiden kera hyvältä. Eikä se mauttomalta näytä nyt 17 vuotta myöhemminkään.

Kolmannen sukupolven CR–V ihan syystäkin oli pitkään Suomen suosituin katumaasturi. Kohun saattelemana 3. sukupolven CR–V:n halusi Helsingin liikuntajohtajakin. Järeän auton tarvetta liikuntapomo perusteli sillä, että hänen autoaan käytetään tarvittaessa öljyntorjuntaan.

Aikana ekomaasturi

17 vuotta vanhalla nelivetoisella diesel-CR-V:llä koeajoon lähtiessäni mieleen palautui sekin, että Luonnonsuojeluliitto oli 2005 valinnut katumaasturin vuoden turhakkeeksi. Uudesta Honda CR-V:stä kirjoitetut jutut tekivät kuitenkin selväksi, että varsinkin dieselinä se oli varsinainen ekoauto: 2.2 -litraisen CR-V:n hiilipäästöt olivat tavallisen 2-litraisen bensa-farmarin luokkaa.

Kolmannen sukupolven CR–V -dieselissä oli hydraulinen ohjaustehostin, kun se bensamallissa oli sähkötoiminen. Ilmeisesti sen takia ainakin koeajetun CR-V -dieselin ohjaus keskitti kunnolla. Vanha CR–V kulku vakaasti isolla tiellä. Jousitus tuntui napakalta ja piti korin liikkeet hyvin hallinnassa kaarteissakin. Ajotuntuma isoilla teillä oli kiinteä sekä mukavasti henkilöautomainen.

Vain rengasmelua oli jonkun verran, vaikka ajettiin pitkä koeajolenkki suvikumeilla ja kesäisillä asfalttiteillä.

Eniten hämmästyin 17 vuotta vanhan CR–V:n dieselmoottorin tasaisesta ja melko äänettömästäkin käynnistä. Mittarilukema kun oli sentään 385 000 km. Liikkeelle lähtiessä olisin voinut kuvitella, että konepellin alla on bensamoottori.

”Hondan dieselmoottori käy yli puolen miljoonan kilometrin lukemasta edelleen hienosti kuin sveitsiläinen kello”, kehui tuttu autokauppias takavuosina.

Rengasmelua tietysti jonkun verran on, vaikka mennään suvikumeillakin. Rengasmelu pysyy kuitenkin siedettävänä, mutta tuulensuhinat alkavat jo vähän häiritäkin moottoritienopeuksissa.

Mikään tosimaasturi 3. sukupolven CR-V ei ole, kun siinä ei ole hitaan ajon alennusvaihdetta ja akselistojen tasauspyörästöjen lukkoja. Nelivedon rinnalla kuitenkin ajonvakautukseen liittyvä vetoluistonesto kaiketi helpottaa liikkeelle lähtöjä talvella. Polttomoottori liikuttaa pysyvästi etupyöriä, ja tarvittaessa takapyörät liikkuvat sähköisesti tai mekaanisesti ohjattavan liittimen avulla.

Ei vielä tiensä päässä

Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä diesel-CR-V:tä ei saanut automaattilaatikolla, kuten ei muuten tainnut saada Toyota Avensistakaan. Siksi CR–V:tä ei ollut takseissakaan. 6-lovinen manuaalivaihteisto toimi napakasti, liikkeet olivat lyhyt ja täsmällisiä.

Dieseliksi vanha CR-V ottaa herkästi kierroksia, kolmos- ja nelosvaihteilla saadaan lisäpuhtia ohituksiin.

Meidän kulmilla vantaalaisessa pientalolähiössä on parin omakotitalon pihassa edelleen tällainen 3. sukupolven Honda CR–V. Koiraa kusettaessani olen pistänyt merkille, että näistä autoista on pidetty hyvää huolta.

Aika ei ole pahemmin syönyt iäkkäänkään CR–V:n muotoja, ei ainakaan kohtuuttomasti. Sivuikkunoiden coupémaisen virtaviivainen linja näyttää kohtuullisen modernilta edelleen.

Ihan mukavakin 2.2-litrainen diesel-CR–V on omalla tavallaan vielä tänäkin päivänä. Lähes 400 000 kilometrin mittarilukemakaan ei vielä antanut merkkejä siitä, että koeajettu CR–V olisi tullut tiensä päähän.  Dieselmoottori kävi siististi, eikä mistään kuulunut ylimääräisiä kitinöitä ja kolinoita Huikeasta mittarilukemasta huolimatta uskoisin, että koeajoautosta peräkärryn vetämiseenkin saa ihan soivan pelin ainakin muutamaksi vuodeksi.

Honda CR-V 2.2 CTDI 4WD, vm. 2007
Mittarilukema: 385 000 km
Moottori: R4, 2204 cm3, turbo
Polttoaine: diesel
Vääntö: 340 Nm
Vetotapa: neliveto
Mitat: akseliväli 2620 mm, pituus 4530 mm, leveys1820 mm, korkeus 1675 mm, maavara 175 mm, akseliväli mm, akseliväli 2630 mm
Tavaratila 556 – 1532 l,
Suorituskyky: kiihtyvyys: 0–100 km/h 10,3 sekuntia
Huippunopeus 187 km/h.
Keskikulutus: 6,5 l/100 km
Co2-päästöt: 173 g/km
Myyjä: Vaihtoautomaa, Petikko, Vantaa
Hintapyyntö: 4 490 €

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa