Dixieland Deli – Lihisten ”erikoisjepen” uusi kotisnagari

Kaasujalka testasi vanhalla nimellä toimineen Roadstar-grillikioskin Vantaan Korson ja Mikkolan alueella yli 10 vuotta sitten. Kun nyt Hurmalaisen uusi talokin valmistuu alueelle, oli aika päivittää kokemukset  Dixieland Delissa Murmelikuja 3:ssa.

Niin ne vuodet vierivät. Kesällä 2012 ajoimme Chrysler PT Cruiser Cabrioletilla ”snäckärilounaalle” Road Star -grillikioskille Vantaan Murmelikujalle.  Nyt ajoimme samaan osoitteeseen 14 vuotta vanhalla BMW X5:llä ja Road Starin paikalla oli Dixieland Deli.

Murmelikujahan on Korson laitamilla, eikä minulle ole oikein selvää, onko alue Mikkolaa vai Korsoa. No netistä selvisi, että Mikkola on osa Korson suuraluetta ja ulottuu idässä Jokivarren kaupunginosaan.

Minulle ja rouvalle valmistui pieni talo Jokivarren kaupunginosaan tammikuun lopussa. Torppa nousi vain kilometrin päähän Dixieland Delista. Uteliaana päätin katsastaa, voisiko tästä tulla vakiosnägärini.

Olen muuten sen verran vanhan kansan mies, että ”snägäriä” mieluummin puhuisin nakkikioskista.

Turha hienostelu kaukana

Nyt oli räntäsateinen talvipäivä keskellä viikkoa ja olimme Dixieland Delin ainoat asiakkaat.

Ruoka tilattiin luukusta ulkona seisomalla. Nainen luukun takana palveli meitä vähän nyreä ilme kasvoillaan. Ei hän tyly ollut, mutta odotti, että tilaukset tehdään jahkailematta. Ainakin sellainen olo jäi.  No, räntäsateessa harva nauraa niin, että kitarisat loistavat.

Koska nykyään tulee lounastettua harvoin grillikioskeilla, on valintani aina ns. takuuvarma: mahdollisimman hyvin varusteltu lihapiirakka. En ole koskaan ollut vannoutunut hampurilaismies, olen aina ollut enemmän lihapiirakkojen ”erikoisjeppe”.

Tuon ”erikoisjeppe” –nimityksen aikoinaan antoi Kokoomuksesta eronnut ja Perussuomalaisiin liittynyt kansanedustaja Wille Rydman. Rydmanin mielestä Sipilän hallituksen olisi pitänyt jatkaa hallitusyhteistyötä Halla-ahon johtamien persujen kanssa, sillä ”jokaisella puolueella on omat erikoisjeppensä”.

En ota kantaa politiikkaan, enkä kohuun Rydmanin ympärillä, mutta minusta ”erikoisjeppe” on hauska ilmaisu.

Säteilylämmittimen alla

Edellisellä vierailulla söimme miehekkäästi parkkipaikalla seisten, roskalaatikon kantta pöytätilana hyödyntäen. Nyt söimme kioskin siipeen rakennetussa erillisessä ruokailutilassa.  Ruokailutilan ja keittiön erottavassa seinässä oli ummessa puinen luukku, johon nyrkkiä tömäyttämällä meitä palvellut nainen ilmoitti, että annokset olivat valmiita haettaviksi ulkokautta.

Askeettiseen ”ravintolasaliin” lämpöä toi kitsaasti katon rajassa hohkannut säteilylämmitin. Aika kylmää kyyti oli silti.

Ruokalistalla annoksilla oli kaikenlaisia hauskoja ja miehekkäitä nimiä: Kylän chieffistä Hinaajan erikoiseen ja Duunarin panokseen.

Päätoimittaja otti ”Kylän chieffin!!!”. Huutomerkkejä tosiaan oli kolme, niinhän kai ”päälliköllä” kuuluukin olla.

Päätoimittajan 15,90 euron annokseen kuului maalaisranskalaisia, yhteensä 500 g Atrian Wilhelmiä sekä Dixie Frank-makkaraa, kaksi paistettua kananmunaa, punasipulia, kurkkusalaattia, habaneromajoneesia ja aiolia, Kylkeen olisi saanut vielä 0,5L maidon, mutta päätoimittaja otti Cociksen.

No huh huh…. ei ihme, että tällä kerralla annoksen koko vei voiton Salomaasta.

–Helvetin hyvää oli, kun nyt ei ollut ketsuppia ja sinappia annoksessa ollenkaan. Kurkkusalaatti ja majoneesi riitti mausteiksi. Suolaakin oli riittävästi, päätoimittaja kehui.

Tästä tulee ”kantis”

Itse otin arkisesti lihapiirakan makkaralla, pihvillä, halloumilla ja cheddarilla. Kastikevalinnaisia olivat ketsuppi, BBQ-majoneesi, aioli, chilimajoneesi, auramajoneesi tai remoulade, Otin aurajuustomajoneesin, sillä se on minusta kuin V6-moottori autossa. Auto voi olla vaikka Lada Samara, mutta jos siihen istutettaisiin V6-bensamoottori, niin varmasti se peittoaisi mukavuudessaan uudetkin yksilitraiset pikkuturbot. Sama pätee aurajuustoon: joka varmasti kruunaisi surkeimmatkin pöperöt.

Dixieland Delin lihapiirakka olisi kuitenkin pärjännyt varmasti ilman suosikkiani aurajuustoakin. Leipä- tai pullaosa oli paistettu sopivan rapeaksi: mikään ei ole ikävämpää kuin löysä ja vetelä, sinapissa ja ketsupissa uitettu lihapiirakka. Itsekin tykkäsin, kun lihis oli maustettu sopivasti, eikä väliin oltu pursotettu järjetöntä määrää ketsuppia ja sinappia.

9 euroa maksaneen ison lihapiirakan kyytipojaksi otin Coca-Colan. joka maksoi 3,30 euroa.  Tuskin muistan enää aikaa ennen Ukrainan sotaa, mutta muistelen hämärästi Cociksen maksaneen katukeittiöissä silloin alle 3 euroa.

Sen voin kuitenkin sanoa, että Dixieland Delin lihapiirakka halloumilla, pihvilla ja makkaralla tarjosi täyden vastineen rahalle. En muista missään saaneeni vatsaani täyteen 9 euron lihiksellä.

Kevään edetessä aion ruveta kävelemään säännöllisesti kilometrin kauppareissun Lidliin. Ihan vain painoa pudottaakseni. Dixieland Deli osuu siihen reitin varrelle oikein sopivasti.

Dixieland Deli
Murmelikuja 3, Vantaa

Ruoan riittävyys: XXXX
Palvelu: XX
Ruoan äijämäisyys: XXXXX
Paikan äijämäisyys: XXX
Yhteensä 14p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa