Sähköauto vanhalle hipille

Vanhana hippinä pitämäni kaverini kyseli, ostaisiko 15 000 eurolla käytetyn Opel Mokka -bensa-auton vai 10 vuotta vanhan Nissan Leaf-sähköauton. No huh huh… hänen autotietämyksensä tuntien suosittelin Mokkaa.

Kaverin kysellessä käytettyä Mokkaa aloin ihan itseänikin varten selata niiden tarjontaa Nettiauto.comissa. 15 000 eurolla saisi alle 100 000 km ajetun bensamoottorisen Mokkan vuosimallia 2016, vieläpä automaattivaihteilla.

No sitten selasin huvin vuoksi niitä Nissan Leafejakin samassa hintaluokassa. Tarjolla oli kolme vanhan korimallin Leafia: niitä, joiden etupää muistuttaa nälkäistä haukea. Kaksi niistä Leafeista oli vuosimallia 2014 ja yksi vuosimallia 2012. Kilometrimäärät olivat 88 000–144 000 km.

Kerroin havainnostani hippikaverilleni. Ja hänhän ihan innostui niistä Leafeista.

”No mut sähköautolla ajaminenhan ei edes maksa mitään. Meidän kulmilla on kaksi Lidl:n ilmaista latauspistettäkin… Ja saahan sitä sähköä ostaa kännykkäsovelluksilla muualtakin kuin Lidlistä”, pihiksi tietämäni hippi laskeskeli.

Tämä hippikaverini on ammatiltaan valokuvaaja, tosin nyt jo vakinaisesta palveluksesta eläkkeellä.  Keikkaa hän heittää kuitenkin edelleen ja tarvitsee siksi autoa. Hänellä on monelle muullekin valokuvaajalle tyypilliseen tapaan tarve samaistua itsensä kaltaisiin luovaa työtä tekeviin älyköihin. Hänellä on paljon runoja lukevia ja teattereissa käyviä ystäviä. Tällaisessa porukassa sähköautokin osoittaa henkilön sitoutumista ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Paljon kysymyksiä

Miksi sitten suosittelin hippikaverilleni polttomoottorista Opel Mokkaa Nissan Leaf -sähköauton sijasta? Siksi, että hän elää vähän sellaisissa ruusunpunaisessa rakkauden ja rauhan maailmassa, jossa paha polttomoottoriauto tärvelee luontoa ja hyvä sähköauto sylkee pitkin matkaa maantielle saasteettomasti ruusunlehtiä. Hän ajelee naisystävänsä kanssa kesäaikana sukulaisiin Pohjois-Karjalaan, mutta ei tiedä esimerkiksi sitä, että useita satoja kilometrejä ei ajeta yhtä soittoa 5 tunnissa.

Matkaan on varattava pitkiä taukoja ja varsinkin vanhalla Leafilla niitä lataustaukoja tarvitaan todella tiuhaan.

Ei sähköautossa sinänsä mitään pahaa ole. Päinvastoin. Minulla on niitä koko ajan koeajossa ja näinä korkeiden polttoaineenhintojen aikana olisi juhlavampaa tarttua Lidlin latauspistokkeeseen kuin Nesteen tai ABC:n tankkauspistooliin.

Mutta sähköauton ostaisin vain, jos ajaisin 90-prosenttisesti vain taajama-ajoa kotikulmilla, asuisin omakotitalossa ja pidempää reissuakin tekisin vain ilman aikatauluja ja loma-aikana. Ja ehdottomasti sähköautossani pitäisi olla vielä useita vuosia akkutakuuta jäljellä.

Kysyin hippikaveriltani, onko hänellä varaa pahimmassa tapauksessa pistää kiinni ensin autoon 15 000 euroa ja pahimmassa tapauksessa toiset 15 000 euroa uuteen akustoon, jos vanha irtisanoisi yhteistyösopimuksen: 10 vuotta vanhassa Leafissakin kun ovat jo akkutakuut menneet umpeen.

”Joo, mut eiks ne pysty nykyään korjaamaan niitä akkuja halvemmalla ja vain jotain v-un moduulia vaihtamalla?”, hippi kysyi.

Myyttejä vai totta?

10 myyttiä sähköautoilusta -sivustolla kerrotaan paljon faktoja ja romutetaan myyttejä sähköautoista. Yksi näistä myyteistä koskee uskoa akun luotettavuuteen ja sen korjaamisen kalleuteen.

On ihan totta, että uuden sähköauton akustolle luvataan usein pitkä takuu, kuten 8 vuotta ja/tai 200 000 kilometriä. Akustoja on toistaiseksi vaihdettu hyvin vähän autoilijan kustannuksella, toteutuneiden hintojen ollessa muutamia tuhansia euroja.

Tämä on kuitenkin näistä myyteistä ainoa, jonka romuttamista en ole valmis tältä istumalta allekirjoittamaan 100-prosenttisesti. Uskon, että niin kauan kuin akuston takuu on voimassa, ei ongelmia tule. Tähän asti sähköautojen akut ovat asiantuntijoiden mukaan toimineet yllättävänkin kestävästi, mutta myyntimäärät ovat todella pieniä koko autokannan määrään verrattuna.

Mutta edelleen on vähän arvan kauppaa, miten käy, jos hippikaverini ostaa sen 10 vuotta vanhan ja jopa 200 000 kilometriä ajetun Leafin ja se akku sittenkin simahtaa?  Akun vaihto ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto, vaan niitä voidaan myös korjata. Korjauksiin liittyy kuitenkin haasteita.  Ja se muutama tuhatkin maksava remontti on aika paljon haja-asutusalueen maatalouslomittajalle, joka ajaa ehkä muutaman tuhannen euron arvoisella vanhalla Skoda Fabialla.

En kyllä haluaisi, että kaveri tulisi syyttämään minua huonosta ostoksesta tyyliin ”Sähän suosittelit sitä käytettyä Leafia ja nyt mä oon sit vararikossa!”.

10 myyttiä sähköautoilusta -sivuston ylläpitäjät eivät taida asua haja-asutusalueella, jossa automekaanikkojen taidot rajoittuvat vielä ”vanhan liiton” polttomoottoriautoihin: jakohihnojen sekä öljyjen ja muiden nesteiden vaihtoon.

Teksti Urmas Hurmalainen