Sähköauto uhkaa Huutokauppakeisarin kuparipannuja

Mitä yhteistä on sähköautolla ja huutokauppakeisari Palsanmäen suosituilla kuparipannuilla? No se, että sähköauton valmistuskin vaatii kuparia. Jopa niin paljon, että kohta sitä ei riitä Akin pannuihinkaan.

Minähän se tuoreen vitsin keksin! Niinhän se Putous-hahmo, talonmies Tolkun Kari tapasi sanoa. Tuo vertaukseni sähköautoista ja kuparipannuista on vitsinä taatusti uusi, mutta voi siitä tulla tottakin. Nimittäin lukaisin Tekniikan Maailmasta, että sähköautoon menee eräitä metalleja nelinkertaisesti enemmän kuin polttomoottoriautoon.

Eikä tämä tieto tullut minkään omatekoisen sammakkoprofessorin suusta, vaan Aalto-yliopiston metallurgian professorilta Ari Jokilaaksolta.

”Tällä hetkellä ratkaisut ilmastokriisiin pyörivät lähinnä tuulivoiman ja liikenteen sähköistämisen ympärillä. Molemmat vaativat monia metalleja paljon enemmän kuin konventionaaliset ratkaisut. Perusmetallien perustarve kasvaa muutaman prosentin vuosivauhtia. Sen päälle tulee sitten huima kasvukäyrä uusiutuvan energian ja sähköautojen takia”, professori sanoo.

Eli ilmastotavoitteisiin ei ylletä sähköautoja ja tuulivoimaa väsäämällä, koska harvinaisista maametalleista tulee pula. Näitä Polttomoottoreissa näitä harvinaisia maametalleja ei tarvita lainkaan.

”Sähköautoissa harvinaisten maametallien tarve on pieni, mutta kriittinen”, professori sanoo.

Pienikin apu auttaa

Sähköautojen valmistuksessa tarvitaan lisäksi litiumia akkuihin. Talouselämä-lehdestä luin ihan nyt 25. maaliskuuta, että litiumista tulee olemaan kova pula.

Liikenteen sähköistyminen nielee kasvavat määrät akuissa tarvittavaa litiumia. Voihan se voi olla suonalaiselle kaivos- ja akkukemikaaliyhtiö Keliberille iso bisnesmahdollisuus. Mutta kaikkiaan tämä globaali sähköautovouhotus nyt pistää tällaisen tietämättömän, ollaanko menossa niin sanotusti perse edellä puuhun?

Litiumakkuja varjostavat myös lapsityövoima ja ympäristötuhot. Harvinaisista maametalleista ja litiumista kierrätykseenkin päätyy alle prosentti.

Sehän on selvä, että Putinin kaasusta ja öljystä pitää päästä mieluiten eroon lopullisesti. Varmastikaan autojen energiantarvettakaan ei ratkaista maailmallisesti uusiutuvalla biokaasulla tai korkeaseosetanolilla. Mutta tässä maailmantilanteessa niillä voidaan paikallisesti Suomessa tehdä ainakin hetkellisesti paljon enemmän.

Tammi-joulukuussa 2021 ensirekisteröitiin yhteensä 98 466 henkilöautoa. Niistä vain 909 kävi kaasulla ja Suomessa tankataan vain uusiutuvaa biokaasua: ei siis Putinin maakaasua.

Vaikka uusituvan biokaasun tuotantopotentiaali onkin rajallinen, Suomessa sitä riittää edelleen ainakin teoriassa. Suomen Biokierto ja Biokaasu ry tammikuussa 2020 tekemien laskelmien mukaan 4 terawattituntia (TWH) vuoteen 2030 mennessä olisi realistinen biokaasun tuotantotavoite Suomelle.

Tällä hetkellä biokaasun tuotanto on Suomessa 1 terawattituntia vuodessa: 1 TWh vastaa 100 miljoonaa diesellitraa.  4 terawattitunnista riittäisi liikennebiokaasua esimerkiksi noin 130 000 henkilöautolle, 14 000 pakettiautolle ja 6000 raskaalle ajoneuvolle. Kärpäsen paskahan tämäkin määrä on, kun vuoden 2021 lopussa Suomessa oli liikennekäytössä yhteensä 2 755 349 henkilöautoa.

Mutta apu se on pienikin apu.

Kysymysmerkkejä riittää

Ja jälleen pitää muistuttaa, että E85 -polttoaineen kasvisperäinen ja uusiutuva bio-osuus on suuri, jopa 85 prosenttia. Tämäkin vähentää henkilöautoissa vielä toistaiseksi paljolti Putinin öljystä jalostettavan perinteisen bensiinin tarvetta. Kun vanhojakin autoja voidaan muuntaa käymään uusiutuvilla biokaasulla ja korkeaseosetanolilla, niin luulisi, että sähköautovouhotuksen ohessa kiinnitettäisiin tähänkin huomiota.

Ei minä vastusta sähköautoja, mutta nykyistä yksipuolista vouhotusta vastaan minulla on sitäkin enemmän. Sähköautothan ovat oikein mukavia ja hiljaisia kulkupelejä ja taatusti niillä ajetaan päästöttömästi.  Mutta niiden tuotantoprosesseissa riittää vielä paljon kysymysmerkkejä niin ilmaston kuin tavallisen tallaajan kukkaronkin kannalta.

Enkä missään tapauksessa halua, että Huutokauppakeisarilta loppuvat kuparipannut, jos kaikki liikenevä kupari menee sähköautoihin. Onneksi apumies Markku näyttää edelleen ajavan polttomoottorisella farmari-Mersulla, niin on sekin kupari säästynyt Akin ja Helin kahvipannuhin.

Teksti Urmas Hurmalainen