Teboil Kaivoksela – Äijälle liiankin trendikäs Teboil

Teboil Kaivoksela uudistui. Hurmalainen kävi viimeksi Kaivokselan Teboililla vuosia sitten ennen sen tulipaloa ja uudistumista. Uudistus teki siitä kyllä trendikkään lounaspaikan, mutta Vantaan äijä viihtyy ummehtuneemmissa baareissa.

Käsite ”Esson baari” on suomalaisille tutumpi kuin ”Teboilin baari”. No Esso-huoltoasemia Suomessa ei kai ole ollut enää vuosikymmeniin ja olikohan se niin, että Esson baari -käsite tuli tunnetuksi nimenomaan Uuno Turhapuro -leffoista. Teboil Kaivoksela uudistui ja se pitää käydä tunnustelemassa.

Jostain syystä omat muistoni erilaisista huoltoasematapaamisista ovat peräisin Teboil -huoltoasemilta. Tai liikenneasemiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Minun Teboil -muistoni ovat peräisin enimmäkseen juuri Kaivokselan Teboililta. Se oli luontevaakin, kun vuodet 2002-2019 asuin siinä kivenheiton päässä, ensin Helsingin Hakuninmaalla ja myöhemmin Vantaan Vapaalassa.

Ehdin sopia niin paljon tapaamisia Kaivokselan Teboilille, että vaimoni keksi ruveta kutsumaan kaikkia Teboileja ”Teppanoiksi”. Vaimo on sillä tavalla hauska ihminen, että hänellä on tapana väännellä mitä erilaisempia nimiä ikään kuin hellyttävämpään muotoon.

Väliseinät väistyivät

Vähän ennen kuin muutimme Vantaan Vapaalasta ihan muualle päin Vantaata, niin Kaivokselan ”Teppana” oli tulipalon takia suljettuna vuodenpäivät.  Kun se jälleen aukesi uudenkarheaksi uudistettuna tammikuussa 2019, sen noteerasi maan suurin sanomalehtikin.

”Uudenkarhea huoltoasema näyttää huoltoasemalta siinä missä muutkin kaltaisensa. Se on silti Suomen ainoa Teboil, jossa tarjoillaan brunssia”, Hesari kirjoitti.

Sitten tuli korona ja taas Kaivokselan ”Teppana” meni kiinni. Ainakin tällainen muistikuva minulla on.

Nyt on henkistä etäisyyttä Kaarelan alueeseen tullut jo yli kaksi vuotta, joten oli aika palata huoltoasemalle, jossa aikoinaan pikkupomon hommista kenkää saatuanikin jonkun kaverin kanssa purin v….stani. Olin muistaakseni käynyt luovuttamassa edellisenä päivänä Mondeon avaimet firman pöydälle.

Kävimme päätoimittajankin kanssa lounaalla vanhalla Teboililla. Edes päätoimittaja ei muistanut enää, koska se oli. Siitä on aikaa ainakin kymmenen vuotta.

Jos nyt vähänkään oikein muistan, niin ennen tulipalon jälkeen tehtyä uudistusta Kaivokselan Teboililla istuttiin raskaissa looseissa, eli väliseinien rajaamissa pöytäryhmissä.

Olen aina tykännyt vanhahtavista looseista. Paksujen väliseinien myötä on vapauttavampaa puhua paskaa ja bisnessalaisuuksia kaverin kanssa, kun ei tarvitse pelätä ulkopuolisia korvia.

Tykkäisikö Marko Paananen?

Nyt istutaan avotilassa, jonka sisustus valoisassa sävyssään ja avaruudessaan on varmasti enemmän markopaanasten ja muiden julkkissisustusarkkitehtien mieleen. Itse olen perinteiden mies ja tykkään pikkuisen kulahtaneista baareista.

Teboil Kaivoksela on siis muuttunut omistajanvaihdoksen myötä selkeästi trendikkäämmäksi ja modernimmaksi. Ainakin vielä tammikuussa 2019 se oli Hesarin jutun mukaan Suomen ainoa Teboil, jossa tarjoillaan brunssia.

Minä en ole trendikäs mies, enkä syö brunsseja. Korona-aikana olen ostanut vain yhdet uudet housut, kun vanhat meni polvista puhki.

Nämä liikenneasemat ovat nyt viimeisten koronarajoitusten aikana nousseet arvoon arvaamattomaan. Tiukentuvat määräykset eivät ole koskeneet kahviloita ja pikaruokaketjuja, jos ne sijaitsevat liikenneasemien yhteydessä. Kun Mersusta meni laturi paskaksi eräänä tammikuisena iltana, sain hivutettua sen juuri ja juuri Vantaalla Valkoisen Lähteentien Teboilin pihaan ja korjauksen tilaaminenkin onnistui saman tien. Kun tuleva lasku ja ylimääräinen vaiva kyrsi mieltä, oli mukava kaataa kuppiin loraus Teboilin jonkun aikaa seissyttä kahvia.

Kaivokselan Teboililla ei tungosta ollut tammikuisena maanantai-iltapäivänä. Jokunen pikkutakkimies siellä istui, huomioliivi- ja haalarimiehet loistivat poissaolollaan.

Leike hintansa väärti

Otimme päätoimittajan kanssa ala carte -listalta päivän leikkeen bearnaisekastikkeella ja hinta oli 12,90 euroa. 180 gramman leike oli possua. Minulle jäi hämärä muistikuva, ettei meitä taidettu edes kysyä, minkälaisilla perunoille leikkeemme haluamme. Jos kysytään, haluan leikkeeni bataattiranskalaisilla aina, kun se vain on mahdollista.

Nyt lautasella eteen tuotiin kalpeat ranskalaiset. Mutta bearnaisekastike on sellainen kastike, että se saa kalpeatkin ranskalaiset maistumaan gourmetilta kunhan ne vain ovat riittävän kuumat ja paistuneet. Kaivokselan Teboilin ranskalaisten maussa ei sinänsä ollut valittamista, vaikka niiden kalpea ulkonäkö ensin vähän säikäyttikin.

Buffetlounas olisi maksanut 11,30 euroa. Noutopöydässä on aina se vika, että tulee kauhottua lautaselle paljon sellaistakin, mitä sitten lopulta kuitenkin päätyy biojäteastiaan.

Hintaansa nähden possunleike bearnaisekastikkeella oli ihan kelvollinen, varsinkin kun eräällä kilpailevalla liikenneasemalla vastaavasta ateriasta saa muistaakseni maksaa pari euroa enemmän.

Hesarin jutussa kolme vuotta sitten kehuttiin perinteisistä raaka-aineista koostuvaa valikoima, joka oli selvästi tehty monipuolista kävijäjoukkoa ajatellen.

”Pöydissä istuu eläkeläisiä, nuoria, aikuisia ja lapsiperheitä. Kantavana ajatuksena on selvästi ollut, että kaikille on tarjolla jotain”, Hesari kehui.

Ihan mukava muisto tästä vierailusta jäi minullekin, mutta ei Kaivokselan Teboilkaan enää sillä tavalla ole ”äijäkahvila” isolla Ä:llä kuin ennen. Tosin en kyllä osaa kuvitella, että se keräisi myöskään kielteisiä arvioita erilaisille sivustoille. Ohi ajaessa saatan sinne poiketa, mutta jotenkin tuntuu, etten sinne enää varta vastan sovi treffejä kuten muinoin.

Teboil Kaivoksela
Vanha Kaarelantie 35, Vantaa

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XX
Paikan äijämäisyys: XX

Yhteensä 10p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa