Valtaosaan paikoista pääsee vain autolla

Suomen Tieyhdistyksen tilaaman selvityksen mukaan peräti 70 % Suomen pinta-alasta on vain tieliikenteellä saavutettavissa ja koko Suomen pinta-alasta vain noin 30 % sijaitsee 20 kilometrin säteellä rautatieasemasta. Tieverkon jatkaessa rapistumistaan tähän olisi hyvä ekohippien ja hipstereidenkin havahtua.

”Tieliikenteellä on poikkeuksellisen iso rooli Suomen kaltaisessa laajassa ja harvaanasutussa maassa ja se ei ole kannattavasti korvattavissa muilla liikennemuodoilla. Kattava tieverkko on valtava voimavara ja sen ei pidä missään nimessä antaa rapistua- ei valtion teiden eikä yksityisteiden”, toteaa Suomen Tieyhdistyksen tiedotteessa yhdistyksen toimitusjohtaja Nina Raitanen.

Suomen tieverkko kuitenkin rapistuu rapistumistaan. Helsingin Sanomien mukaan Suomen tieverkon korjausvelka on 1,3 miljardia euroa. Eniten kärsivät pienet tiet, koska korjaamiseen varatuista rahoista valtaosa menee suurille ja vilkkaille tieosuuksille.

”Suomi liikkuu edelleen enimmäkseen tietä pitkin. Silti se ei näy samassa suhteessa rahoituksessa. Esimerkiksi raideliikenteeseen satsataan suhteessa selvästi enemmän”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen totesi Iltalehdelle.

Pohjoisessa ei elokapinoida

No nyt tietysti elokapinalainen kimmastuu ja muistuttaa, että eihän näilläkään syrjäisilläkään taipaleilla tarvita omaa henkilöautoa, kun bussitkin kulkevat. Kuitenkin tyhmempikin tietää, että linja-autoliikenteen verkkaiset ja harvakseltaan kulkevat paikallislinjat sopivat lähinnä eläkeläisille. Ja kunnon teitä tarvitsevat ne bussitkin. Olisi mukava laittaa Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan istuva elokapinalainen odottelemaan bussia jonnekin Maaninkavaaraan.

Maaninkavaara on Wikipedian mukaan alle sadan asukkaan kokoinen kylä Posion kunnan pohjoisosassa, noin 42 kilometriä kunnan keskustaajamasta pohjoiskoilliseen. Naapurikyliä ovat muun muassa Mourujärvi ja Paloperä. Maaninkavaaran halki kulkee valtatie 5. Itselleni tuo Maaninkavaara tuli mieleen kirjailija Miikka Nousiaisen samannimisestä romaanista. En ole itse kotoisin Posiolta sen enempää kuin muualtakaan pohjoisesta.

Posion keskustaan on matkaa Oulusta 220 kilometriä, Rovaniemeltä 132 kilometriä ja Kuusamosta, jossa sijaitsee lähin lentoasema, 59 kilometriä. Uskoisin, että Posiolle pääsee pidempimatkalainen vain kumipyörillä. Jos lähtee vanhalla Golfilla Posiolta Kuusamoon, niin edestakaisella matkalla bensaa palaa sellaiset 10 litraa ja edestakaisella matkalla Posiolta Rovaniemelle ehkä 27 litraa. Jo nyt monen vanhan auton käyttämä ysikasi maksaa pohjoisessa yli 1.9 euroa litralta. Aikamoinen lovi siinä kukkaroon tulee, jos ysikasin litrahinta nousee nykyisestä. Paha siinä on mennä paikalliselle poroisännälle julistamaan kestävän kehityksen ilosanomaa. En tosin tiedä, ovatko porot itsessään Posiolla enemmän osa maatilamatkailun viihdepalveluja kuin varsinainen pääelinkeino.

Halvat sähköautot vielä tulevaisuutta

Sähköauto tulee ja sitä vastaan tuskin enää kannattaa kapinoida.  Itsekin olen päättänyt ottaa jyrkissä kannoissani takapakkia. Nyt on kovasti hehkutettu Suomeen mahdollisesti syntyvää suoranaista akkuklusteria. ”Pelkästään Terrafame luo 150 suoraa ja lähes 500 välillistä uutta työpaikkaa akkukemikaalien tuotannossa”, hehkutetaan Kaivosteollisuus.fi -sivustolla.

Hienoahan se on, jos jo pelkästään tuo Terraframe tuo noin paljon työtä suomalaisille. Ja onhan se paljon parempi, että yksi maailman suurimmista akkukemikaalitehtaista valmistuu Suomeen kuin Kiinaan. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa on kaikkia arvokkaita akkumineraaleja. Täällä ei haluta jäädä pelkäksi raaka-aineen tuottajaksi, vaan tavoitteena on nousta akkuvalmistuksen suurvallaksi.

Jossain vaiheessa niitä sähköautojakin alkaa saada muutamalla tonnilla käytettyinä. Ja voihan olla, että niiden korjaaminenkin jossain vaiheessa muuttuu niin simppeliksi, että paljon ajetun sähköauton ylläpitämisestäkin tulee halvempaa kuin polttomoottoriauton huoltaminen. Jo n nyt käsitykseni mukaan sähköauton akun uuteen iskuun laittamiseksi riittää yhden moduulin vaihtaminen ja se maksaa kai saman verran kuin jakohihnan vaihto kalleimmillaan.

Kuitenkin niin kauan kuin käytetyt sähköautot halvimmillaankin maksavat kymppitonnin, ei ole oikein rokottaa autoa tarvitsevaa kansaa pilviin nousevilla polttoainekustannuksilla.  Ja hyväkuntoisia teitä tarvitsevat ne sähköautotkin: iskarit ja nivelet kun ovat samanlaiset kuin polttomoottoriautossakin. Edelleen myös ihmettelen, miksi biokaasun ja etanolin kaltaisia vaihtoehtoisia polttoaineita ei nähdä varteenotettavana vaihtoehtona.

Teksti Urmas Hurmalainen