Teflon-kebabit Tikkurilan Patiolla

Liekö koronan vaikutusta, että hittibändi Teflon Brothers avasi oman ravintolan Tikkurilan Patiolle. No Hurmalainenhän tietysti uutena hiekkaharjulaisena åoto ehdottomasti mennä ottamaan kotikulmille maistiaiset.

Nythän on koronan aikana ollut sellainen buumi, että pakolliselle ja hiton pitkälle keikkatauolle joutuneet aristit ja bändit etsivät näitä vaihtoehtoisia ansaintamahdollisuuksia. En tiedä, olisivatko Teflon Brothersit avanneet patiolle kebabkioskin muutenkin. Vähän epäilen. Mainosvalttina suosikkibändin nimi kuitenkin tehoaa.

Kun rouvan kanssa kävin iltakaljalla Patiolla, niin viereisessä pöydässä joku asiakas harmitteli: ”Ei ollut itse Pyhimys tiskin takana”. No, ovathan kuitenkin Teflon Brothersin heput esitelleet kioskiaan ihan Helsingin Sanomissakin. Bändin supertähti Pyhimys oli jutun mukaan kesäkuun alussa juuri palannut Vain elämää -leiriltä ja oli lähdössä golf-turnaukseen.

Anteeksi maalaisuuteni, mutta minä suhtaudun vakavammin poppareihin ja rokkareihin, jotka golfaamisen sijasta grillaavat rivitalon tai omakotitalon pihalla, ottaen aina välillä hörpyt olutpullosta. Minä luulen, että esimerkiksi Popedan Pate ei golfaa.

Luin jostain, että Popedan rumpali olisi ollut myymässä koronan takia rumpusettiäänkin. Minusta Popedan kannattaisi soitinten myymisen sijasta kuitenkin miettiä mustamakkarakioskia Tampereelle. Tai jos niistä mustanmakkaran tekijänoikeuksista tulee Tapoloiden kanssa kiistaa,  niin  kyllä ihan tavallinenkin Popedaksi nimetty grillimakkara tekisi kauppansa. Mitenkäs se Pate laulaakaan? Jotenkin näin:  ”Keli alkaa hyvältä näyttää, tänään pääsen grilliä käyttää…”

Teflon Brother ei ei kauaa miettinyt ravintolan perustamista, vaikka kolmikosta kenelläkään ei ole ammattikokin pätevyyttä.

Teflon Brothersin kebab-kioskia isompi juttu Hurmalaiselle on itse Tikkurilan Patio omilla kotikulmilla. Viime kesänä kun Tikkurilassa ei ollut Patiota, kävin oluella ja syömässä Helsingin suurkirkon edustan jättiterassilla.

Vain yksi tuote…

Vaikka Tikkurilan Patiollekin Vantaan mittakaavassa viihtyy jossain määrin paikalliset hifistelijät, ellei jopa jossain määrin Vantaan eliitti, niin kyllä siellä on silti kansanomaisempi meininki kuin Helsingin jättiterassilla. Minä olen tuntenut itseni jollain tavalla henkisesti vantaalaiseksi jo silloin kun asuin vielä omakoti-idyllissä Helsingin puolella Maununnevan tuntumassa Hakuninmaalla. Se on joku sellainen raja, jota on vaikea selittää.

Kun ostimme omakotitalon Vantaan puolelta Vapaalasta Rajatorpan ja Variston välissä, niin tunsin oloni koiraa ulkoiluttaessa crockseissa. Heti rajan ylitettyäni Vihdintiellä Helsingin puolelle Konalaan ja Malminkartanoon tuli sellainen olo, että täällä ollaan parempaa väkeä, joka ei crocseissa kävele. Vantaan henki on konstailemattomampi ja reilumpi.

Teflon Döner Brothers ei runsaalla tuotevalikoimalla ole liikkeelle lähtenyt. Listalta löytyy vain yksi myyntiartikkeli, bändin nimeä kantava pita döner-kebab. Se maksoi 12 euroa ja samankokoisen kebabin leivällä saa kyllä halvemmalla ja vieläpä isommassa koossa tusinatason kebab-pizzeriasta.  Itse maku kuitenkin yllätti. Liha oli mureaa, samoin leipä sopivasi rapeaa, eikä vettynyt löllykkä kuten valitettavan usein tapaa olla varsinaisissa kebab-pizzeria -ravintoloissa.

Hesarin mukaan Teflon-veljet ovat halunneet tehdä sellaista döner-kebabia, jota ei ennen ole Suomesta saanut. En mielelläni lähde ylikehuihin, mutta tässä tapauksessa uho voi pitää paikkansakin.

Yleensä kun ostaa perustason kebab-pizzeriasta vaikkapa leipäkebabin, vetelän leivän sisältö taittuu helposti syliin tai lautaselle. Eli kastiketta on uitettu väliin melkeinpä urakalla. Teflon-veljien döner-kebab pysyi ryhdissään ja mausteita oli sopivasti.

… mutta sitäkin maukkaampi

Vaan eivätpä Teflon-veljet ilman ammattiapua olisi narikkaansa toteuttaneetkaan. Testipäivänämme tiskin takana palvelleet ystävälliset heput eivät olleet Teflon-veljiä, vaan ilmeisesti palkattua kesätyövoimaa.

Teflon Döner Kebab itsessään oli kyllä yllättävän maukas, vaikka siihen ennakkoon vähän skeptisesti suhtauduinkin.

Ei voi mitään, että makuelämys oli ehkä parempi kuin missään aiemmin syömässäni leipäkebabissa. Hinta onkin sitten toinen juttu. Annos oli sen verran pieni, että nälkä ei lähtenyt ja 12 euron hinnassa tietysti oli muutama euro Patio-lisää. Pieni limutölkki siihen päälle teki 3 euron lisän.

Aion kuitenkin tänä kesänä ottaa Patiolla useammankin oluen ja Teflon-kebabin. On se hienoa, että kotikulmille tuli tällainen Patio. Absoluuttisesti mitattuna siinä ei kuitenkaan ole varsinaista äijää nimeksikään, mutta Patiossa Vantaalla on aina vähintään triplasti enemmän äijää kuin Helsingin Suurkirkon edustan terassialueella. Patiolle kehtaa tulla äskettäin Tokmannilta ostamissani crocseissakin.

Vantaalaisena yrittäjän olen kuitenkin pettynyt siihen, että lukemani mukaan Vantaan kaupunki on Patiolla potkinut vantaalaisia yrittäjiä nivusiin, siis ronskimmin ilmaistuna munille.  Vantaan Yrittäjät kritisoi kaupunkia siitä, että Tikkurilan terassin anniskeluoikeudet ovat yhdellä yrittäjällä. Näin yksi yrittäjä saa anniskeluluvan myötä merkittävän liiketuoton, sillä tuotto terassilla tehdään alkoholinmyynnillä.

Teflon Döner Kebab/Tikkurilan Patio

Kielotie 13, Vantaa

Ruoan riittävyys: XX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XX

Yhteenstä 10p.

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa