Viekö sähköauto työpaikkoja?

Autokauppa sekä autojen huolto- ja korjaamotoiminnot työllistävät noin 27 000 henkilöä. Mitenkähän perinteisten automekaanikkojen käy sähköautomyllerryksessä?

Tässä lehdessä on juttu Jami Multisillasta, joka on tehnyt vaihtoautokauppaa noin 28 vuotta. Jami miettii haastattelussa vaihtoautokauppiaan vastuuta, kun asiakas ostaa häneltä käytetyn sähköauton ja akusto sanoo irti yhteistyön. Akun korjaaminen voi hyvinkin tulla kalliimmaksi kuin itse kaupan kohteena ollut auto.

Kovan haasteen edessä ovat myös autokorjaamot ja niiden mekaanikot. Alalla kun on vielä paljon ns. vanhan liiton asentajia, jotka ovat tottuneet työntämään kädet likaiseen konehuoneeseen. Monesti vika on saatu korjattua jakoavaimen ja ruuvimeisselin voimalla.

Mitenkähän näiden perinteisten osaajien käy, kun auton korjaamiseen tarvitaan enemmän IT-osaajan kuin vanhan liiton automekaanikon taitoja?

No, jäähän sähköautoihinkin vielä jarrut, iskunvaimentimet ja erilaisten alustan osat, joihin tarvitaan perinteistä osaamista. Mutta jakohihnoja- ja ketjuja, männänrenkaita ja syyläreitä ei sähköautoissa enää ole.

Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan autokauppa sekä autojen huolto- ja korjaamotoiminnot työllistävät noin 27 000 henkilöä. Ajoneuvojen ja niiden osien valmistus työllistää noin 8 300 henkilöä sekä ajoneuvojen osien ja renkaiden tukku- ja vähittäiskauppa lähes 10 000 henkilöä.

Iso alueellinen merkitys

Alan merkitys on alueellisesti tärkeä, sillä ala tarjoaa työpaikkoja myös taantuvilla alueilla. Niillä ajetaan vielä pitkään polttomoottoriautoilla.

Monet tahot ovat huolissaan suurennuslasin alla olevien turkisalan työpaikkojen puolesta. Minä en vastusta turkistarhausta, mutta en kyllä turkisvaatteita ainakaan tietääkseni myöskään käytä. Sen sijaan askarruttaa vähän autoalan työpaikat, eritoten korjaamoissa ja vaihtoautokaupoissa.

Kun sähköauto tulee, niin miten pieni vaihtoautoliike selviää vastuista, kun akkuun tulee vika?

Suomessa riittää onneksi varmasti vielä pitkäksi aikaa polttomoottoriautoja, jotka tarvitsevat osaavia mekaanikkoja. Mietin kuitenkin mitenkähän käy monelle heistä käy, jos vanhat opit varsinkin kaupunkien keskustoissa käyvät yhä enemmän tarpeettomiksi.

Tosin kun olen seurannut näiden osaajien työtä sivusta, niin aika paljon heiltä vaaditaan jo tänä päivänä IT-osaamista, onhan perinteisissäkin uusissa autoissa todella paljon erilaista digitekniikkaa. Jopa tuulilasista on yhteys tietokoneeseen.

Miten käy ”ramipojan”?

Ennen vanhaan pienessä kylässä tiesi jo aika aikaisessa vaiheessa, kenestä tulee aikuisena autonasentaja. Luin Duunitori-sivustolla jutun, jossa mekaanikot vakuuttivat, että rehellinen kädentaito ei ole katoamassa.

Vähän kuitenkin harmittaa jo etukäteen, jos autoala alkaa vaatia yhä enemmän puoleensa enemmän insinöörityyppejä kuin perinteisiä automiehiä, ns. ”ramipoikia”. Ramipoika-nimityksen yksi tuttuni keksi jo 30 vuotta sitten yksi kaverini, joka totesi, että mopoja rassaavien poikien joukossa aina jonkun nimi on Rami. Aikuisina näistä mopojen rassaajista sitten tuli autoasentajia.

Kukaan ei osaa vielä sanoa, väheneekö autoalan työpaikkojen kokonaismäärä sähköistymisen myötä. Sitä kannattaisi ekohuumassa kuitenkin miettiä.

Autot ovat ihan oma maailmansa ja toivon, että vanha kunnon ”rassarihenki” ei sieltä katoa, vaikka maailma ja samalla autotkin sähköistyvät.

Teksti Urmas Hurmalainen