”Auto alla, päästä voit helpommalla”

Koronakeväänä tuli ajeltua autolla ihan huviajeluakin yhdessä rouvan kanssa. Onko tämä katoavaa kansanperinnettä? Toivottavasti ei. Nykymaailmassa siihen voi löytyä tunnesyiden lisäksi myös järkiperusteita.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa, jolloin yhä useampi perhe hankki oman auton. Bensa taisi olla halpaa, kun perheen kanssa lähdettiin kesälomalla pitkälle autoreissulle Norjaan isän Ford Cortinalla.

Se oli aikaa ennen Keihäs-matkoja ja aurinkolomaturismia. Eikä meidän perhe lentänyt etelään silloinkaan, kun yhä useampi suomalainen 1960-luvulla alkoi remuta Mallorcalla ja Las Palmasissa. Me teimme edelleen automatkoja.

Meitä oli neljä poikaa, äiti ja isä. Naapurin mummo hoiti koiraa. Perhe ei ollut rikas, mutta sentään kohtuullisen hyvinvoivaa keskiluokkaa.

Autoajelu virkisti keväällä

Koronakeväänä kun 16. maaliskuuta vähän kaikki meni kiinni, niin Mersulla tuli rouvan kanssa ajeltua katselemassa elämää etäämpänä Vantaan Hiekkaharjusta.

Turhuutta ja tarpeetonta ympäristön turmelua? Voi olla sitäkin, mutta kyllä sitä autoa tarvittiin myös vähäisiin työajoihin.

Kesäkuussa tuli voimaan sellainen laki, jonka perimmäisenä tarkoituksena on kieltää huviajelu. Uudessa tieliikennelaissa sanotaan lyhyesti, että ”tarpeeton ja häiritsevä ajoneuvolla ajo on kielletty” (TLL 54§). Tähän asti kiellettyä on ollut vain tarpeeton ja häiritsevä ajo taajamissa, mutta kesäkuussa uusi säännös tuli voimaan koko maassa.

Tarpeettoman ajon määrittely jää poliisin tehtäväksi. Kyllä minä ymmärrän, että äänekästä ”pillurallia” mönkijöillä, vanhoilla kolmossarjan Bemareilla ja mopoautoilla halutaan suitsia.

Muuten toivoisin kuitenkin suorastaan kannustamista esimerkiksi pitkiin lomareissuihin omalla autolla.

Koronaepidemiaa ei ole vieläkään voitettu, maltillistuneista luvuista huolimatta ei edes Suomessa. Ja muualla maailmassahan epidemia riehuu jopa yhä voimakkaampana.

Onkohan tässä hiilineutraaliuden tavoittelussa ollenkaan mietitty lentoliikenteen vähenemisen vaikutuksia päästöihin? Lentoliikenteen paluu normaaliksi voi viedä arvioiden mukaan jopa pari vuotta. Siis siinä tapauksessa, että korona voitetaan ja sitähän tuskin voitetaan, jos siihen ei löydetä rokotetta.  Jos korona jonain päivänä voitetaankin, niin mistä sitä tietää, mikä epidemia iskee seuraavaksi.

Ihmisellä yhä tarve liikkua!

Ihmisellä on tarve matkustaa maasta toiseen. Onkohan kukaan miettinyt kuinka paljon vähemmän perheen matkustaminen omassa autossa vähentää altistumisriskiä verrattuna siihen, että sama perhe pakkautuu täyteen buukatulle Rodoksen lennolle? Ja kun henkilöautolla lomakohdekin on paljon lähempänä kuin lentämällä, niin luulisi tämän vähentävän rutkasti päästöjäkin.

Maaseudun tulevaisuus -lehti oli teettänyt laskelmat runsaan 400 kilometrin matkan päästöistä eri kulkuvälineillä. Suihkukone Co2-päästöt olivat 207 kiloa ja polttomoottorisen henkilöauton 88 kiloa. Polttomoottoriautossa oli käytetty pohjana Suomen ajoneuvokannan keskimääräistä ikää.

Vertailuun otettiin 440 kilometrin mittainen matka, joka vastaa etäisyyttä Helsingistä Tukholmaan. Junan jälkeen vähäpäästöisin vaihtoehto oli bussi tai henkilöauto siinä tapauksessa, että kyytiläisiä on useampi kuin yksi.

Eikö kannattaisi kannustaa autoilemaan pontevasti kotimaassa pitkien lentojen sijasta niin päästöjen kuin terveydenkin takia?  Polttoaineiden korotus elokuun alussa oli varmaan ekoihmisen märkä uni, mutta nyt olisi ihan järkevääkin miettiä henkilöauton hyviä ja turvallisiakin puolia. Kuka sen tietää, vaikka koronaa ei voitettaisi kokonaan ollenkaan?

Ihmisen tarvetta vaihtaa maisemia jo ihan mielenterveydellisistä syistä ei voi kuitenkaan vähätellä. Vaikka pandemia jylläisi edelleen, niin maailman pitää pyöriä ja ihmisten liikkua!

Teksti Urmas Hurmalainen