Suomalainen pikakaista onneen

Tšekeissä päätettiin kokeilla 150 km/h -nopeusrajoitusta. Se kuulostaa hurjalta, mutta oikeastaan siinä on paljon hyvää. Suomessakin voisi miettiä, mitä kaikkea positiivista siitä seuraisi.

Ensinnäkin – suomalainen ajokulttuuri tunnetaan rauhallisuudestaan. Meillä ei kaahata, meillä körötellään. Jos rajoitus olisi 150, niin suomalainen ajaisi tasaisen varmasti 135:ttä ja olisi tyytyväinen, kun sai “pikkasen ylimääräistä”. Ja kylläpä olisi kerrankin mukavaa, kun ohituskaistalla ei tarvitsisi arpoa, riittääkö veto vai ei – jokaisella olisi pikkuisen lisää puhtia.

Toiseksi – matkailu hyötyisi. Jos mökille pääsee varttia nopeammin, niin suomalainen ehtii perillä syödä yhden makkaran enemmän. Jos lomalainen säästää tunnin matkasta Lappiin, se on tunti lisää hiihtoladulla tai savusaunassa. Ajomatka tuntuisi vähemmän pakkopullalta ja enemmän matkanteon riemulta.

Lue myös: Kaistanvaihto ja kamerat: Liikenteen Love Island – Kaasujalka

Kolmanneksi – mielialat kohenisivat. Kun tie etenee vauhdikkaammin, ei tarvitse niin usein mutristaa huulia ja todeta: “Ei tää ny liiku.” Päinvastoin, voisi hymyillä ja ajatella, että kerrankin tässä maassa mennään eteenpäin vähän reippaammin.

Ja jos joku pelkää, että nopeus toisi vaaroja – niin muistetaan, että suomalainen autoilija on varustautunut kaikkeen: talvirenkaat kesälläkin, kahvia termarissa ja varmuuden vuoksi villasukat jaloissa. Sillä paketilla pärjää kyllä.

Ehkä siis 150 km/h ei olisikaan kaahausta, vaan kansallinen pikakaista parempaan mielialaan. Voisi sanoa, että se on suomalaista onnea – vain vähän nopeammin toimitettuna.