Grilli Toro – ”Sonni”  Tapiolan laitamilla

Grilli Toro eli suomeksi Grilli Sonni, on ainakin arkena lounasaikaan yllättävä äijäkeidas paremman väen Espoon Tapiolan laitamilla. Possunleikelounas ranskalaisilla oli halpa ja runsas, mutta pelkistetty.

 

Iltaisin Grilli Toro muuttuu uskoakseni espanjalaishenkiseksi hyvän ruuan ja viinin ravintolaksi alueen keskimääräistä paremmin tienaavalle kantaväestölle.

Grilli Torohan on käsittääkseni Espoossa jopa vähän kulttimaineessa, onhan siellä tehty ruokaa jo vuodesta 1970 lähtien. Tapiolaa puolestaan rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Tavoitteena oli luoda aikaan moderni puutarhakaupunki.

Tuohon 1970-luvun Tapiolaan sijoittui myös elokuva Vihreä leski, joka tuli levitykseen vuonna 1968. Elokuvan päärooleissa on kolmilapsinen ja Tapiolassa asuva Lehmuston perhe, jonka isäntä on myyntiedustajana paljon matkoilla ja rouva lasten kanssa lähiössä.

Rouvat osallistuivat johonkin sosiologiseen tutkimukseen ja pitivät yhteyttä radiopuhelimilla.  On se ollut hellyttävää aikaa, kun ei vielä ollut kännyköitä ja tabletteja. Itse olen sen verran iäkäs, että tuon ajan muistan hyvin.

Vihreä leski-leffassa oli kohahduttavia viittauksia lesbolaiseen suhteeseen ja huumeidenkäyttöä, mutta suurimman keskustelun nostatti Ylen itse pääaihe: lähiörouvien vieraantuminen, henkinen tasapaino, uskottomuus ja avioerojen lisääntyminen.

Itsekin olen tuon elokuvan nähnyt. Ei tästä niin kauhean monta vuotta ole, kun se esitettiin televisiossa. Isossa roolissa oli myös sosiologia esittänyt edesmennyt Matti Siitonen, joka tunnettiin paremmin iskelmälaulaja Fredinä.

Aikamatka menneeseen

Lähiö!!! Huudahtaisi tietysti tämän päivän keskiverto tapiolalainen. Lähiöitä ovat Helsingin huonomaineiset Kontulat ja Jakomäet, ei missään nimessä paremmin toimeentulevan väen Tapiola. Jotkut kutsuvat Tapiolaa mieluummin vaikka Espoon vireäksi keskustaksi.

Ja tottahan se on, että nyt 56 vuotta myöhemmin en osaa itsekään Tapiolaa lähiöksi mieltää. Oman pientaloidyllini lähin taajama Vantaalla on oikeasti lähiö, nimittäin Korso.

Grilli Toro henkii jotenkin hellyttävästi mennyttä aikaa, jonka itsekin 1960-luvun alussa syntyneenä hyvin muistan. Lapsuudessani me maalaisetkin kävimme kerran kesässä kylässä Tapiolan serkkujen luona.

Luin Länsiväylä-lehden ruokakriitikkojen hämmästelleen sitä, miten legendaarinen espoolaisille tuttu Grilli Toro onkaan. Juttu on niinkin tuore kuin marraskuulta 2023.

”Ravintola on avoinna joka päivä ja tarjoaa ainoastaan kotimaisesta lihasta valmistettuja runsaita annoksia”, Länsiväylä valisti.

Tupa täynnä ukkoja

Ruokalista on pihvipainotteinen, kuten asiaan kuuluukin.

Kun me lounastimme päätoimittajan kanssa Grilli Torossa keskellä viikkoa, tupa oli täpösen täynnä ukkoja, mutta ei yhtään akkaa. Tai voivathan ne ukot olla muunsukupuolisiakin.

Anteeksi nyt tämä akka-sanan käyttö, mutta kun puhumme ukoista, tuntuisi falskilta ja tekopyhältä puhua sievistellen neideistä tai rouvista.  Eikä akka ole ruma sana. Muistan jo peruskouluajoilta opettajan kertoneen novellista, jonka nimi oli ”Pussisen akka – kunnianarvoisa naishenkilö”.

Sisukkaiden Pussisen akkojen varassa tätä Suomea on rakennettu ja rakennetaan jatkossakin.

Me valitsimme Grilli Toron lounaslistalta possunleikkeet persiljavoilla. Nykyään Toron possunleikkeet ovat ulkofilettä, kun ne joskus aiemmin ovat olleet sisäfilettä. Perunoiksi valitsimme ranskalaiset. Hinta oli 10,20 euroa. Sehän on näinä aikoina ennätyksellisen halpa. Tuskin muistan aikaa, jolloin söin lounaan kympillä.

Annokset tilataan tiskiltä ja ne tuodaan pöytään.  Ja se tuo näinä aikoina luksuksen tuntua. Palvelu oli muutenkin väentungokseen suhteutettuna suht nopeaa ja ystävällistä.

Halpaa ja konstailematonta

Kun menin Grilli Toron nettisivuilla silmäilemään menua, ällistyin annosten hintoja: ne olivat kaikki alle kympin. À la carte-hinnat olivatkin sitten korkeammat. Mutta oli sielläkin porsaan ulkofilettä, paino n. 250 g, hintaan 13,90 €. Eihän sekään ole yhtään enempää kuin rouvan ja minun kantaravintolassa Vantaan Korson keskustassa.

Annokset vasikan ulkofileestä pompsauttavatkin hinnat sitten nuorisokieltä käyttäen ihan eri ”levelille”, Niitä tulevat fiilistelemään Tapiolan myyntijohtajat rouviensa kanssa.

Kun annokset tuotiin pöytään, en sitten enää päivitellytkään Grilli Toron lounashintoja. Uskoakseni 10 eurollakin saa ihan hyvän katteen, kun lautasen täyttää kukkuroilleen hiukan kuivia ranskanperunoita. Plussaa siitä, että ranskalaiset ovat poimullisia. Erillistä salaattipöytää emme ainakaan päätoimittajan kanssa Grilli Torosta löytäneet, joten ”puputtimen” ruuaksi sai kelvata lautasen reunalle annosteltu pieni määrä jäävuorisalaattia pieten ananas- ja kurkunpalakuutioiden höystettynä.

Grilli Toron asiakkaat kuitenkin kuulemma arvostavat ravintolan kursailematonta tyyliä ja isoja annoksia.

Liikaa et muuttua saa

Itse leike persiljavoin kanssa maistui kuitenkin mehevältä. Olisi ehkä pitänyt ottaa lisukkeiksi vaikkapa valkosipuliperunat tai uuniperunat.

Vatsa kyllä täyttyi, mutta halvasta hinnasta huolimatta tuskin varta vasten hakeudun uudestaan Grilli Toroon lounasaikana, en ainakaan kovin pitkän matkan päästä. Sen sijaan rouvan kanssa ohi ajaessani voisin hyvinkin tulla hifistelemään jollain À la carte -annoksella. Päätoimittaja asuu tuossa Tero Pitkämäen keihäskaaren päässä ja hän kuulemma täällä käy sillon tällön. En kyllä ihmettele yhtään, että miksi täällä käy murkinoimassa.

Maailma ympärillä muuttuu. Trendit tulevat ja menevät. Mutta ainakin marraskuussa 2023 Länsiväylä kertoi Grilli Toroa pyörittäneiden veljesten pitävät ruokalistan samanlaisena kuin se oli jo 1970-luvulla. Tosin bratwurstit on kuulemma poistettu menusta. Veljekset ovat omistaneet paikan vuodesta 1995 lähtien.

Minä tykkään aikamatkoista. Vaikka en ole itse espoolainen, jollain kumman tavalla Grilli Torossa pystyin aistimaan 1970-luvun Tapiolan.

 

Grilli Toro
Louhentie 16, Espoo

Ruoan riittävyys: XXXX
Palvelu: XXXXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXX

Yhteensä 15p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa