Oikeat potkulaudat takaisin!

Vantaan Myyrmäen sähköpotkulautatragedia on ollut alkukesän puhuttelevimpia uutisia. Kolme kouluikäistä tyttöä nousi saman sähköpotkulaudan päälle kohtalokkain seurauksin: törmäyksessä suojatiellä auton kanssa yksi heistä menehtyi. Some täyttyi monista asiattomistakin kommenteista.

Myyrmäen tragediasta puhuttaessa erästä tuttavaani tuntui ärsyttävän se, että yleensä autoilija joutuu kantamaan yksin vastuun ja syytteeseen kuolemantuottamuksesta, vaikka olisi noudattanut lakiakin.   Hän korosti puhuvansa asiasta yleisellä tasolla, ei niinkään Myyrmäen tragediaan liittyen. Onhan kolarissakin aina vika peräänajajan, vaikka edellä ajava äkkiarvaamatta löisi jarrut pohjaan.

Itse iskin kerran jarrut pohjaan suojatietä lähestyessäni, kun polkupyörillä ajelleet äiti ja pieni lapsi täysin yllättäen lähtivät yllättäen suojatietä ylittämään. Ajoin ”kuuskakskutosella” Mazdalla, jossa oli peräkoukku. Takana ajanut uusi Toyota Corolla siihen peräkoukkuun keulansa pamautti. Kun nousimme molemmat autoistamme katsomaan tuhoja, Corolla-mies kirosi: ”No johan sä saatana paikan keksit pysähtyä”.

Vähän änkäksi siinä menin, enkä keksinyt kysyä Corolla-mieheltä, että olisiko minun pitänyt painaa suojatietä polkupyörillään ylittämään lähteneen äidin ja muksun päälle. En olisi kyllä ehtinyt kysyäkään, kun vihainen Corolla-mies meni takaisin autoonsa ja kaasutti pois. Hän ilmeisesti ymmärsi, että peräänajo on aina peräänajajan vika, eikä alkanut sen enempää rähistä.

Minua vähän harmittikin Corolla-miehen puolesta, kun häneltä meni etupuskuri paskaksi, mutta itse en löytänyt Mazdastani jälkiä peräänajosta.

Tragedia kaikille osapuolille

Löysin netistä Ilta-Sanomien parin vuoden takaisen jutun, jossa toimitus kysyi lukijoilta, mikä liikenteessä ”hatuttaa”. Yksi vastaus oli: ”Holtittomat kuskit. Niitä ei kiinnosta kevyt liikenne ja ohittelee vaarallisesti, joutuu itsekin skarppaamaan enemmän, ettei törmää, jos kaahari vetää äkkiä nokan eteen. Turha kellekään selitellä, peräänajo on aina peräänajajan vika.”

Myyrmäen tragedian lopullisia syitä meistä kukaan ei vielä tiedä. Tapaus on joka tapauksessa murhenäytelmä niin onnettomuudessa kuolleen 12-vuotiaan tytön omaisille, tytön loukkaantumisella selvinneille yhtä nuorille kavereille kuin myös tyttöihin suojatiellä törmänneelle autoilijalle. Eiköhän pistetä jäitä hattuun ja anneta viranomaisten tutkia asia.

Yleisellä tasolla ja ilman yhteyttä Myyrmäen tragediaan voi kuitenkin pohtia tuota autoilijan vastuuta. Päivänselvää, että autoilijalla on kevyen liikenteen kulkijoita isompi vastuu.

Kuitenkin jo yleisessä ilmapiirissä on paljon sitä, että autoilijaa pidetään automaattisesti pahantekijänä, jolle ei esimerkiksi himofillaristien mielestä kuulu oikein minkäänlaisia oikeuksia.

Hyvänä esimerkkinä otan taas nämä kiilusilmäiset fillaristit, jotka sotkevat kalliilla pyörillään pitkin yleisiä teitä, vaikka vieressä menisi keskusta-alueen ulkopuolellakin kilometrikaupalla pyörä- ja jalankulkuväylää.

Hyvästä esimerkistä käy vanhempi Lahdentie, jota pitkin ajan usein kotoa Vantaan Jokivarresta Kuusijärven virkistysalueelle.  Vieressä tosiaan kulkee kilometrikaupalla maaseutumaisessa maisemassa asfaltoitua jalankulku- ja pyörätietä, jolla ei usein ole juuri minkäänlaista liikennettä, Silti pitää jatkuvasti väistellä huippukalliilla maantiepyörillään sotkevia himofillaristeja. Ei kahta sanaa, kummasta leivottaisiin pääsyyllinen, jos tulisi törmäys.

Mitä taas tulee näihin sähköpotkulautoihin eli ”sähköskuutteihin”, niin mielestäni ne ovat turhakkeita. Niskaan tulevan paskamyrskynkin uhalla sanon tämän suoraan. Kun oma poikani oli teini-iässä, ei ollut sähköskuutteja, vaan muodissa olivat silloin lihasvoimalla potkittavat pienet potkulaudat. Minusta sellaiset saisivat riittää kakaroille tänäkin päivänä. Kyllä niilläkin onnettomuuksia sattuu, kyllä se riski olisi potkulaudalla uskoakseni paljon pienempi. Potkulaudan päälle ei myöskään mahdu kuin yksi ihminen kerrallaan.

Teksti Urmas Hurmalainen