Ääripäät korostuvat autoilusta väitellessä

Piti oikein sanakirjasta katsoa, mitä se paljon puhuttu polarisoituminen tarkoittaa. Se on ”elektronien jakautumista poolisessa molekyylissä siten, että siinä on positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet päät”. Hesarin lukijapalstalla käyty mielipiteenvaihto auton omistamisen välttämättömyydestä kantakaupungissa, jos mikään, on varsin ”polarisoitunutta”.

Heti vuoden alussa Hesarin lukijapalstalla käyty mielipiteenvaihto oli tällaisesta Vantaan äijästä jopa hyvää viihdettä. Molemmat asuivat Helsingin kantakaupungissa. Toinen piti auton omistamista välttämättömyytenä, toinen kehui autottomuuden ja samalla autottoman Helsingin ihanuutta.

Molemmat kirjoittajat antoivat tavallaan suoria syöttöjä toistensa lapaan. Vantaan perukoilla asuvalle välttämättömyydet ja ihanuudet ovat ihan eri asia kuin Helsingin kantakaupungin asukkaalle

Toinen mielipidekirjoittaja kertoi luopuneensa autosta kymmenisen vuotta sitten ja panostavansa mieluummin asumiseen Helsingin kantakaupungissa: hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä ja palvelujen läheisyydessä. Hän kirjoitti asuvansa Helsingin kantakaupungissa Kalasatamassa.

Varmasti lapsiperhe voi elää Helsingin kantakaupungissa rikasta elämää ilman autoakin. Nimittäin jos pätäkkä riittää. Asuntojenhinnat.fi -sivuston mukaan  asunnot maksavat Kalasatamassa keskimäärin  8018 €/m2.  Eli tällä perusteella 70 neliön asunnostakin saa maksaa  561 330 €. Kalastama onkin asuntojenhinnat.fi -sivuston tietojen perusteella Helsingin 5. kallein asuinalue.

”Luovuimme perheessämme autosta kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan olemme investoineet kotimme sijaintiin. Kantakaupungissa asuminen on kallista, mutta sen arvoista”, Kalasataman asukas kirjoitti Hesarin mielipidesivuilla 23. tammikuuta.

Ruokakauppa on kuulemma sadan metrin päässä ja lasten harrastuksetkin alle kilometrin etäisyydellä kotoa. Perheen kesämökille matkaa on alle viisi kilometriä ja matka sinne taittuu lasten kanssa pyörällä ja joskus osan matkaa metrolla. Joukkoliikenne vie töihin sekä ystävien ja sukulaisten luo.

Kirjoituksesta ei ilmene, asuuko kirjoittaja vuokralla vai omistaako itse asuntonsa. Ilmaista ei Kalasatamassa varmasti ole vuokralla asuminenkaan.

Toinen kirjoittaja taas puolusti auton omistamisen välttämättömyyttä kantakaupungissa. Hän kirjoitti, että auto on kallis investointi, mutta välttämätön esimerkiksi lasten harrastusten tai kesämökin vuoksi.

Tekisi mieleni arvostella molempia kirjoituksia elitistisiksi, mutta sitä en tee, koska näinä aikoina sekin voitaisiin tulkita jonkin sortin vihapuheeksi.

Autottomuuden ihanuutta ylistäväkin tarvitsee silloin tällöin autoa, mutta saa tarvittaessa lainattua sellaisen mukavilta ystäviltä. Itse asun Vantaan perukoilla pientaloalueella. Jouduin pahimpien pakkasten aikaan lainaamaan sukulaisperheeltä uudehkoa maasturia, kun oma iäkäs Mersu oli jarruvian takia pajalla. Tämä ystäväperhe oli kuitenkin uskoakseni ainoa, joka oli valmis autoaan lainaamaan.

Sekin on tavallaan syöttö autottomuuden ihanuuden ylistäjien lapaan, jos korostaa tarvitsevansa autoa kesämökin tai lasten harrastusten vuoksi. Vastaväittäjien on helppo neuvoa lapsia vaihtamaan harrastuksia, eikä kesämökkikään varsinaisesti ole välttämättömyys.

Meillä ei asu enää harrastavia lapsia kotona, eikä meillä ole kesämökkiäkään. Mersun joutuessa pajalle aloin jo vakavasti miettiä laskun saatuani auton omistamisen mielekkyyttä. Vaikka en asu Helsingin kantakaupungissa, niin silti olen viime ajat vältellyt parhaani mukaan autolla ajamista ja tehnyt kauppamatkatkin kävellen: edestakainen kävelymatka Lidliin on kolmisen kilometriä ja senkin taittaisi autolla paljon nopeammin.

Hesarin lukijapalstalla kirjoittelu tietysti koski asumista Helsingin kantakaupungissa, joka on muuhun Suomeen nähden ihan asia erikseen. Välttämättömyys autosta tulee kuitenkin kantakaupunkilaisellekin silloin, jos vaikkapa työpaikka sijaitsee hankalien julkisten päässä pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Toivottavaa olisikin, että Helsingin kantakaupungissa asuvistakin auton omistamista puolustaisivat ne, joille se on oikeasti välttämättömyys esimerkiksi työn tai omien liikuntarajoitteiden takia.  Sellaisiakin ihmisiä on.

Teksti Urmas Hurmalainen