Romuautojen uudelleenkäyttö jopa kuusinkertaistettavissa

Toimivan tietoalustan luomisella romutettavien ajoneuvojen uudelleenkäyttö varaosina olisi mahdollista 4–6-kertaistaa nykyisestä.

Johtopäätös perustuu kiertotalouden asiantuntijayritys Kierivä Oy:n tuoreeseen, 14. helmikuuta 2023 julkaistuun selvitykseen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu Autopurkamoliiton jo vuonna 2019 tekemä ehdotus: ” ”Traficomin olemassa olevan rekisterin pohjalta tulisi perustaa romutettavaksi menevien ajoneuvojen tietoalusta, jotta romuajoneuvodirektiivin tavoitteet täytetään”.

Edelleen kuitenkin liian harva ”romuauto” päätyy autopurkamoiden kautta uudelleenkäytettäväksi varaosina.

Kun purkamoalaa palvelevaa tietoalustaa ei ole, liian moni auto kuitenkin päätyy autopurkamoiden ohi suoraan murskattaviksi. Paljon autoja romutetaan myös virallisen prosessin ulkopuolella, viedään liikennekuntoisina tai romumetallina ulkomaille.

Vuonna 2020 autopurkamot kirjoittivat yhteensä 16 445 romutustodistusta, mikä oli noin 23 % romutustodistusten kokonaismäärästä. Näistä irrotettiin osia uudelleenkäyttöön 7 797 ajoneuvosta (47 %), mutta tietoa purkuosien määrästä tai massasta ei ole olemassa.

Varaosa-alan yhdistyksen esittämä arvio jäsenten käsittelemistä purkuajoneuvoista on 8 500–9 000 ajoneuvoa, joista myydään 15–22 osaa per ajoneuvo. Eri tavoin laskettuna vuosittain uudelleenkäytettävien osien määrä on 116 000–198 000 kappaletta.

Kysely romuajoneuvojen vastaanottopisteille tuotti eri puolilta Suomea 70 vastausta, joista melko tasan puolet oli romuliikkeitä ja puolet purkajia. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että vastaanottopisteelle tulevista ajoneuvoista 41–60 % on uudelleenkäyttöön soveltuvia.

Kierrätys ensisijainen tavoite

Uudelleenkäytön edistämisen tärkeäksi keinoksi kyselyssä nousi purkamisen mahdollistaminen ennen romutusta.

Alan sisäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa jarruttavat eri osapuolten ristiriitaiset liiketoiminnalliset tavoitteet osana romualan markkinoita.

Suomen Autopurkamoliitto ry esitti hallitusohjelmaan jo vuonna 2019 hallitusohjelmaan, että liikenne- ja viestintävirasto Traficomin olemassa olevan rekisterin pohjalta tulisi perustaa alusta, johon romutettavaksi menevät ajoneuvot pitäisi ilmoittaa netissä ennen murskaamoon menoa. Palvelun pitäisi olla ajoneuvon omistajalle maksuton.
–Autokierrätys Oy:n neljää operaattoria kiinnostaa saada metalli suoraan murskattavaksi. Autopurkamoiden intressissä sen sijaan olisi saada nämä autot purkuun ja varaosiksi ennen kuin ne jatkavat murskattaviksi. Kun kierrätysvaraosia ei ole riittävästi saatavilla, korjaamot joutuvat turvautumaan uusiin varaosiin, epäilee Suomen Autopurkamoliiton järjestöjohtaja Kai Lindell.

Lindell korostaa, että jo nykyisen Romuajoneuvodirektiivin ja lainsäädännön pohjalta tulisi lähteä siitä, että romuauton ensisijaisen käyttötarkoituksen pitäisi olla sen purkuvaraosien uudelleen käyttö ja kunnostaminen, sitten vasta tulevat muut kierrätysvaihdot esimerkiksi raaka-aineiksi.
–Vasta viimeisenä tavoitteena pitää olla päästä autosta kokonaan eroon, hän sanoo.

Romusta varaosaksi

Lindell muistuttaa, että Suomen vuosittain romutettaviksi menevistä 80 000 autoista vain noin 20 000 kiertää laillisten autopurkamoiden kautta.
-Liiton viime vuonna tekemän tutkimuksen perusteella autopurkamolle tulevien autojen määrä voitaisiin kaupallisesti vähintään tuplata ja hyödyntää uudelleenkäytettävinä varaosina, Lindell sanoo.

Autopurkamoliiton esityksessä tietoalusta toimisi niin, että auton tiedot syötettäisiin Traficomin autorekisteriin 2–3 päivää ennen kuin se lähtee romutettavaksi.
–Silloin autopurkamolla olisi mahdollista hyvissä ajoin käydä tietoalustasta katsomassa, onko kyseinen auto kiinnostava. Näin saataisiin maksimoitua lähes 100-prosenttisesti romutettavien autojen hyötykäyttö. Muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa yleensä romutettavat autot menevätkin aina normaalisti ensin suoraan autopurkamoille, Lindell sanoo.

Lindell muistuttaa, että kun romuautot on ”kuivattu” nesteistä ja purettu kierrätysvaraosiksi, ne joka tapauksessa lopulta aina menevät murskaamoille.
–Ei autopurkamoillakaan ole kiinnostusta autoon, jonka hyödyntämismahdollisuudet ovat olemattomat. Jollekin Fiat 127:lle vuosimallia 1973 on aika vähän käyttöä kiertotaloudessa, joten se voi hyvin mennä romumetallina murskaamoon.

Osa huoltovarmuutta

Suomessa liikennekäytössä olevien autojen keski-ikä on jo 13 vuotta ja keskimääräinen romutusikä 20 vuotta.
–Kaikkea ei tietysti kannata uudelleenkäytettäväksi purkaa, mutta vielä alle 20-vuotiaan auton osille on tyypillisesti kysyntää. Toiminta on siis markkinalähtöistä, Lindell sanoo.

Lindell muistuttaa Ruotsin mallista, jossa vakuutusyhtiöt myyvät lunastamansa kolariautot pääsääntöisesti purettaviksi suoraan autopurkamoille hinnalla, joka on 10–15 % auton lunastusarvosta. Korjattaviksi ja takaisin liikennekäyttöön vakuutusyhtiöt eivät myy lunastamiaan kolariautoja juuri ollenkaan.
–Ruotsissa vakuutusyhtiöt haluavat ympäristösyistä edistää purkuosien käyttöä. Siksi ne myyvät lunastamiaan kolariautoja sopimuspurkamoilleen halvalla.  Suomessa vakuutusyhtiöt menettelevät päinvastaisesti ja myyvät lunastamansa kolariautot usein korjattaviksi takaisin liikennekäyttöön, Lindell sanoo.

Ruotsin mallissa myös kaikki voittavat, korjauskustannukset ja vakuutusmaksut ovat alempia.

Lindellin mielestä romuauton käsite onkin mielenkiintoinen.
–Euroopan Unionin direktiivissä ja lainsäädännössä puhutaan ”elämänsä loppuvaiheissa olevista ajoneuvoista” (End of Life Vehicles). Kun auto saa romutustodistuksen, sen status muuttuu ensin jätteeksi. Kun tämä auto sitten kuivataan eli siitä otetaan pois vaaralliset nesteet, se muuttuu vaarattomaksi ja vihreäksi jätteeksi. Ja kun tästä vihreästä jätteestä irrotetaan, vaikka etulokasuoja uudelleenkäytettäväksi, puhutaankin jo varaosasta.

Kierrätysvaraosat ovat tavallaan myös osa huoltovarmuutta.
– Se nähtiin koronapandemian aikana. Kun autovalmistajat sulkivat varaosien keskusvarastoja, useisiin automerkkeihin saatiin vain purkuosia ja niitä pystyttiin käyttämään sellaisinaan. Sen jälkeenkin purkuosien myynti on kasvanut, joten voimme hyvin jo puhua huoltovarmuudesta.

Teksti Timo Kiiski