TAUKO.Nukari – Hihhulit hiiteen!

Hämeentien varressa matkalla Hyrylästä Hyvinkäälle vastaan tulee Nurmijärvellä oikea rekkamiehen keidas keskellä erämaata: TAUKO. Nukari -lounaskahvila. Rekkojen lisäksi TAUKO.Nukariin tullaan vanhoilla Opel Omegoilla ja Subaru Forestereilla.

Sielu lepää, kun ”tiedostava” väki kokoustelee jossain ihan muualla. Ruokalistakin on täyttä tavaraa. Heti joulun jälkeisenä arkitiistaina noutopöydästä sai kauhoa lautaselle jauhelihamureketta, broilerinkoipia aurajuustolla sekä pottumuussia. Seuraavana päivänä noutopöydässä oli possunleikettä ja kermaperunoita.

Toki TAUKO.Nukarin noutopöydässä on aina kasviksiakin, pitäähän niitä nykyaikana olla.

Me kävimme päätoimittajan kanssa koemaistamassa TAUKO.Nukarin torstaina ennen joulua. Alla meillä oli 5-sarjan diesel-Bemari vuosimallia 2016. Kuusi vuotta vanhakin Bemari tuntui melkeinpä öykkäröinniltä, kun pihaan kaasutteli perää lievästi ”sladittaen” arviolta kuusikymppinen herrasmies 1990-luvun takavetoisella Opel Omegalla.

Kotoisa olo tuli.

”Jo tässä väkisinkin herkistyy”, totesi liikuttuneena päätoimittajakin.

Aika pysähtyi

Valtaosa pihaan pysäköidyistä muistakin henkilöautoista oli tuoreimmillaankin 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Niiltä vuosikymmeniltä, kun plug-in –hybridikin oli vasta ehkä kiiltona autoinsinöörin silmässä.

Rekkoja pihassa oli useampi. Sähköautoja, eikä edes ”plugareita” eli lataushybridejä ollut pihassa yhtään. Kaikki autot olivat kultaisilta polttomoottorivuosilta: ajalta, joka ei enää palaa.

Tämä lounaskeidas katkaisee mukavasti myös jatkuvan nopeusrajoitusten tarkkailun Hämeentien tolppakameraviidakossa. Se muuten onkin stressaavaa puuhaa. Tolppakameroita Hämeentiellä tuntuu piisaavaan kuin Kehä I:llä Helsingissä.

Yhtään naisasiakasta ei vierailumme aikana tuvassa ollut. Sen sijaan Facebookissa useampikin kehuva arvostelu on naisen kirjoittama.

”Ihan parhaat munkit, maistettiin mansikka ja vanilja, nam”, ylistää Nina.

”Valitettavasti tällaiset paikat alkavat olla harvassa nykyään”, kehuu puolestaan Jussi.

Minä kansanmiehenä tilasin Mättökorin, joka maksoi 9,90 €. Herraskaisempi ja nuorempi päätoimittaja söi possunleikkeen 15,50 €, joka maksoi jo 15,50 €.

Mättökori ”raneilla”

Mättökori oli täyttä tavaraa: sen mukana tuli ranskalaisia, makkaraa, paistettu kananmuna ja jauhelihapihvi. Mausteita tuli niin, että hyvä kun sieltä ketsupin, sinapin ja kurkkusalaatin seasta itse ruuan makua edes erotti.

Mutta makuhan on tärkein, ei se mistä se on peräisin. Minä olen aina ollut maustepoika. Jos olisin nuorempi, voisin perustaa bändin ja antaa sille nimeksi Maustepojat, kun Maustetytöthän meillä jo onkin.

Päätoimittajan annos sisälsi 150 gramman leivitetyn possunleikkeen, maustevoin ja ”ranet” eli ranskalaiset.

Hauska yksityiskohta muuten, että ruokalistalla ranskalaiset on väännetty kansankielelle ”raneksi”.  Nuorempana Vintiöt-sketsisarjan suosikkejani oli Keravan kollit -sketsin kovanaama Rane, joka osasi potkaista kovaa ja korkealle.

Päätoimittaja taisi olla asiakaskunnan nuorin ja hänkin täyttää tänä vuonna 50.

Palvelu oli kotoisa. Rouva tai varttuneempi neiti tiskin takana ei ollut kuulemma koskaan aikaisemmin tehnyt näitä tilaamiamme ns. ala carte -annoksia ja se hieman viivästytti ruuan perille tuloa. Mutta kun palvelu oli ystävällistä ja tiskin takana hymy herkässä, niin se kompensoi pienen ”arpomisen”.

TAUKO.Nukari on tosimiesten taukopaikka. Usvaisena päivänä sijainti nurmijärveläisen peltomaiseman keskellä pääsi oikeuksiinsa. Jos Tauko. Nukari lavastettaisiin elokuvamiljööksi, se vaatisi ohjaajakseen jo vuonna 1977 kuolleen Risto Jarvan kaltaista arkirealismin mestaria. Jarvan elokuvista mieleen on jäänyt erityisesti Yhden miehen sota, jossa maansiirtoporukka ajoi kuorma-autolla ja pyörökuormaajalla pitkin Suomea syksyn ankean harmaassa säässä.

TAUKO.Nukari

Hämeentie 139, Nurmijärvi

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXXX
Paikan äijämäisyys: XXXX
Yhteensä 14p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa